The Bottle Imp

The Bottle Imp eli Pullon piru on R.L. Stevensonin novelli vuodelta 1891. Se kertoo pullosta, jossa asuva paholainen täyttää pullon omistajan kaikki toiveet. Vain elämäänsä sillä ei voi pidentää. Pullossa on vain pari pientä ongelmaa. Siitä pääsee eroon vain myymällä sen halvemmalla kuin itse sen aikoinaan osti ja jos kuolee pullo hallussaan, voi heittää hyvästit taivaspaikalleen.

Tämän tarinan pohjalta on Günter Cornett tehnyt korttipelin. Mikä mielenkiintoisinta, The Bottle Imp on tikkipeli. Tikkipeleistä ei ihan ensimmäisenä tule mieleen vahvat teemat, mutta niinpä vain on Flaschenteufeliin onnistuttu luomaan tarinan tunnelma hyvinkin vahvasti.

Peli on ilmestynyt jo vuonna 1995 nimellä Flaschenteufel, mutta nousi enemmän esille vuonna 2003 ilmestyneen uuden laitoksen myötä. Vuoden 2003 laitoksessa on mukana hieno puinen pullo ja R.L. Stevensonin novelli. Lautapelit.fi julkaisi pelin suomeksi vuonna 2017.

Vaaralliset valtit

Tässä pelissä ei isoa pakkaa käytetä. Pakasta löytyy numerot 1-37. Kortilla 19 on oma erikoismerkityksensä, muut kortit on jaettu kolmeen maahan. Maat ovat yhtä suuria, mutta niitä ei ole jaettu tasaisesti. Punaiset kortit painottuvat isompaan päähän, siniset keskelle ja keltaiset ovat pääasiassa pieniä. Korttijakaumaa ei ole onneksi pakko muistaa ulkoa, vaan pelin mukana tulee kätevä apulappu.

Pelin tavoite on kerätä mahdollisimman paljon mahdollisimman arvokkaita kortteja. Kaikki kortit ovat yhdestä kuuteen pisteen arvoisia, isoimmat kortit ovat arvokkaimpia. Tikkejä pelattaessa maata on pakko tunnustaa jos voi, mutta tikin vie aina suurin kortti maasta riippumatta. Isoilla korteilla ei ole kuitenkaan ihan helppoa kerätä suuria pisteitä, sillä valtit sekoittavat kuviota hieman.

Tarinan juonellinen elementti tulee mukaan tässä vaiheessa. Edellämainittu kortti 19 on pullon lähtöhinta. Kaikki arvoltaan alle 19 olevat kortit ovat valttia! Tikin voittaa siis kätevästi valtilla. Jos joku pelaajista päättää valttia käyttää, laskee pullon hinta, kuten tarinassakin. Käytetty valtti korvaa kortin 19, eli entistä harvempi kortti on nyt valttia. Valtin käyttäjä saa myös pullon itselleen.

Kuten tarinassakin, pullosta on hyvä päästä eroon. Pelaaja, jolla pullo on jaon lopussa, ei saa korteistaan ollenkaan pisteitä. Sen sijaan joutuu ottamaan pirun tikin verran miinuksia. Jokainen pelaaja laittaa jaon alussa yhden kortin piiloon pirun tikkiin; tällä sotketaan myös kortinlaskijoiden kuvioita. Pelaajat vaihtavat myös kortteja naapureidensa kanssa, joten kiusalliset pikkukortit saa pois.

Ykkönen on nimittäin jokseenkin haastava tapaus. Sen omistaja tuntee pullon lähestyvän kauhun varsin konkreettisesti. Jos ykkösen joutuu pelaamaan siten, että se on isoin valtti ja sillä pullon saa, on peli varmasti menetetty. Pienten korttien omistaja joutuukin hikoilemaan jaon aikana tosissaan. Joskus löytyy sentään paikkoja, jolloin pienen kortin voi pelata turvallisesti isomman valtin alle.

Erikoisen temaattinen tikkipeli kolmelle

Peli on ulkoisesti varsin miellyttävä. Pieni puinen pullo on tärkeä komponentti ja korttien kuvituskin on hyvää, etenkin Lautapelit.fi:n uudessa laitoksessa. Kortit kertovat novellin tarinan kuvin.

The Bottle Imp on erinomaisen hauska korttipeli, joka toimii erityisen hyvin kolmella pelaajalla, mutta myös neljällä. Kaksinpeliä varten on parikin muunnelmaa, joiden tasosta en osaa sanoa – en ole koskaan oikeastaan edes harkinnut pelin pelaamista kahdestaan.

The Bottle Imp sopii toisaalta lyhyemmäksi täytepeliksi tai pidemmäksi sessioksi, esimerkiksi 250 pisteeseen – sääntöjen suosittelema 500 pistettä on jo hyvin pitkä peli. Se sopii myös niille, jotka eivät pidä liian abstrakteista korttipeleistä. The Bottle Impissä on erinomainen teema, joka on sekä kiinnostava että toimiva.

Lue suomenkieliset säännöt.

Faktat The Bottle Impistä

Suunnittelija: Günter Cornett

Julkaisija: Bambus Spieleverlag (1995, 2003), Lautapelit.fi (2017)

Mutkikkuus: Jos tikkipelien perusteet ovat hallussa, The Bottle Impin erikoisuudet oppii aika nopeasti. Pullon ja valttien toiminta voi olla alkuun vaikea hahmottaa, mutta ensimmäisen pelin jälkeen asiassa ei pitäisi olla epäselvää.

Onnen vaikutus: Kuten aina korttipeleissä, peli voi kaatua huonoon korttituuriin, mutta taitava pelaaja pystyy luovimaan vähän huonommillakin korteilla.

Vuorovaikutus: Kuten tikkipeleissä yleensä, toisten pelaajien toimilla on paljon merkitystä.

Teema: Novellin juoni on saatu muunnettua korttipeliksi todella taitavasti.

Uudelleenpelattavuus: Kestää kulutusta, pelissä on syvyyttä ja se eroaa mukavasti muista tikkipeleistä.

Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–4. Kaksinpeli vaatii erikoismuunnelmia; parhaimmillaan peli on kolmella pelaajalla.

Pituus: 30 minuuttia, tai niin monta jakoa kuin pelaajat haluavat pelata.