Flamme Rouge BMX

Flamme Rouge BMX:n melko yksinkertaiset säännöt selkiytyvät nopeasti jo ensimmäisten vuorojen aikana. Mikään helppo nakki ei ole tämäkään rata. Takapihalta löytyy nimittäin niin irtosoraa, rapakkoa kuin etenemistä vaikeuttavia kapeita kohtiakin. Koita osua hyppyriin ja pysytellä tahdissa, mutta muista kuitenkin myös säästellä voimiasi, että et joutuisi huilaamaan, kun muut kiitävät ohi. Itse asiassa esikuvansa tapaan tämä lastenkin versio kysyy melko paljon suunnitelmallisuutta.

Vauhtia ja väsymystä

Jokaisella kierroksella pelaajat suorittavat kolme asiaa: nostavat ja pelaavat kullakin rataosuudella määrätyn määrän vauhtinappeja, heittävät säänoppaa ja toimivat sen ohjeiden mukaisesti sekä ottavat väsymysnappeja, mikäli pelitilanne niin edellyttää. Näin edetään, kunnes ensimmäinen pelaaja saavuttaa maalin.

Flamme Rouge BMX:stä testiryhmämme, vanhemmat ja kaksi lasta, 5- ja 7-vuotiaat, löysivät paljon positiivista mainittavaa. Peli keräsi koko perheen saman pöydän ääreen ja siinä myös viihdyttiin – joskin tämän ikäisten pelikaverien taidot eivät vielä tavoita sen strategista tasoa. Perussäännöt ovat kuitenkin helpot ja näin ollen jokainen voi kiirehtää – tai himmailla – kohti maaliviivaa omaan tapaansa. Halutessaan aikuiset voivat hieman vaikeuttaa omaa matkaansa nappaamalla pussiinsa jo valmiiksi muutaman väsymysnapin. Rataosuuspaloja kääntelemällä pelilaudasta voi muokata yksinkertaisemman tai monimutkaisemman.

Alkuperäinen Flamme Rouge on minulta jäänyt pelaamatta, mutta tämä lasten versiointi sai ilman muuta kiinnostumaan siitä. Mieheni, jolle Flamme Rouge on tuttu, sanoi BMX-version mukailevan mainiosti isoveljeään ja tuovan esiin sen päällimmäisen idean. Lasten versiossa kortit ovat vaihtuneet puisiin nappuloihin, joka on sekin hieno oivallus ottaen huomioon lasten usein aggressiivisemman tavan käsitellä pelivälineitään.

Siis varsin toimiva perhepeli, joka soveltuu monentasoisille pelaajille. Pyöräillä voi hikikarpalot valuen, suunnitelmallisuutta puhkuen tai ihan vaan rennosti edeten. Kukin valitkoon tapansa.

Faktat Flamme Rouge BMX:stä

Suunnittelijat: Asger Harding Granerud, Daniel Skjold Pedersen

Julkaisijat: Lautapelit.fi

Mutkikkuus: Pelin säännöt ja keskeinen idea eivät ole hankalia ja ne on helppo sisäistää ja opettaa muille nopeasti. Päämäärä, saavuttaa maaliviiva ensimmäisenä, on siis yksinkertainen, mutta siihen, kuinka nopeasti pelaajat oppivat pelaamaan sitä sen strategisella tasolla, vaikuttaa tietysti moni asia, päällimmäisinä varmasti ikä sekä pelikokemus.

Onnen vaikutus: Tuuriakin tarvitaan, mutta myös taitoa valita oikein. Säänoppa saattaa tuoda myötätuulta, väsymysnapit vastoinkäymisiä, mutta vauhtinappeja pitää osata käyttää järkevästi. Voittaa voi kuitenkin myös heikompi taktikoija, eikä ainakaan meidän peleissämme ole koettu turhautumisen tunnetta.

Vuorovaikutus: Kuten kilpa-ajoon kuuluu, myös tällä kertaa kisaillaan toinen toista vastaan. Oma menestys ei välttämättä tarkoita kilpakumppanin epäonnea vaan maaliin voidaan tulla vaikka rinta rinnan. Totta kai tästäkin pelistä voi pahan mielen saada, mutta lähtökohtaisesti tarkoituksena ei ole toisten etenemisen sabotoiminen.

Teema: Tässä pelissä teema on aika lailla kaiken A ja O. Toki samanlaisen pelin voisi tehdä jostain toisestakin kilpa-ajolajista, mutta sääntöjä pitäisi varmaan siinä tapauksessa hieman tarkistaa.

Uudelleenpelattavuus: Meillä ainakin pelin parissa on viihdytty jo useamman kerran. Ratapaloja kääntelemällä pelilautaa voi muokata muutamaan erilaiseen muotoon ja etenemiseen vaikuttavan sääennusteen voi tehdä muutamassa eri kohdassa. Suuren suuria pelien välisiä mullistuksia ei kuitenkaan tapahdu ja hienoudet tulevat aika lailla nähdyiksi ensimmäisten pelien aikana. Mutta näinhän lasten peleissä aika lailla tuppaa olemaan. Olisi mielenkiintoista kokeilla peliä myös aikuisten kesken, testata kuinka tiukka taktikointi sitä mahdollisesti muuttaisi – vai muuttaisiko lainkaan. Vielä ei ole tullut kokeiltua.

Saavutettavuus: Kun säännöt on opeteltu luku- tai kielitaitoa ei tarvita. Pelissä ei ole tekstiä. Mitään muitakaan saavutettavuuteen liittyviä ongelmia ei tähän selkeään peliin liity.

Pelaajamäärä: 2–4. Peli tuntuisi toimivan aika lailla samaan tapaan pelaajamäärästä huolimatta. Tietysti mitä useampi pelaaja sen paremmat mahdollisuudet päästä peesaamaan. Yksinpelimahdollisuutta ei tästä pelistä löydy, tosin oma sangen leikkisä 5-vuotiaamme sai sen parissa aikaiseksi hienot leikit myös pelihetkien ulkopuolella.

Pituus: 15–20 minuuttia. Toki, jos oikein jäädään pohtimaan valintoja voi mennä jonkun verran pidempäänkin.