Five Tribes

Vaikka Days of Wonder ei ole viime vuosina ollut lautapelijulkaisijoiden kärkinimiä, jokaiselta uudelta peliltä odotetaan silti paljon. Yksi syy odotukseen on pelien upea ulkoasu, toinen on entiset helmet: julkaisijan listoilta löytyvät muun muassa Menolippu, Small World ja Memoir 44.

Tämän vuoksi odotukset olivat jälleen korkealla, kun Five Tribes julkaistiin vuonna 2014. Vielä kun paljastui, että veteraanisuunnittelija Bruno Cathalan peli on julkaisijan muita pelejä raskaampi tapaus, odotukset nousivat entisestään. Onneksi odotukset lunastettiin ja peli paljastui erinomaiseksi ja kiehtovaksi europeliksi.

Aluksi huudetaan…

Five Tribesin jokainen kierros voidaan jakaa kahteen osaan eli huutokauppa- ja toimintovaiheeseen. Joka kierros alkaa kerran ympäri -huutokaupalla, jossa pelaajat panostavat vuorojärjestyksestä. Koska huutokauppa maksetaan voittopisteillä, vuorolla pitäisi netota ainakin panostamansa summan verran tai tulee takkiin.

Huutokauppavaihe on nopea, mutta tärkeä osa peliä. Joka kierros lauta on skannattava läpi ja pohdittava, minkä verran on valmis maksamaan aiemmasta pelivuorosta. Tämä myös pitää huolen siitä, että mahtavista pistevuoroista pitää olla valmis maksamaan tai toivoa, etteivät muut sitä hoksaa.

… ja sitten toimitaan

Tämän jälkeen pelataan toimintovaihe. Peli lainaa perusideansa vanhalta Mancala-peliltä, jossa napataan kulhoista papuja ja jaetaan niitä uusiin kulhoihin. Nyt pelaajan on tarkoitus napata yhdeltä laatalta kaikki puu-ukot eli meeplet ja tiputella ne letkana laudan muille laatoille. Tämä aiheuttaa sen, että pelilauta on jatkuvasti muutoksessa ja voi jo yhden kierroksen jälkeen näyttää aivan toiselta. Samalla jokainen vuoro avaa tai sulkee mahdollisuuksia jäljessä tuleville pelaajille

Kun viimeinen meeple löytää paikkansa, pelaaja kerää sen ja kaikki siinä ruudussa olevat samanväriset meeplet itselleen. Ukkelin värillä on väliä, sillä se määrää pelaajan toiminnon. Keltaiset ja valkoiset meeplet antavat pelin lopussa pisteitä ja vihreät määränsä verran tuotekortteja, joita keräämällä saa pisteitä. Punaiset salamurhaavat meeplejä ja siniset antavat pisteitä sen mukaan, onko laatan ympärillä paljon sininumeroisia laattoja. Käytännössä kaikki meeplet antavat pisteitä tavalla tai toisella, mutta on tilanteesta ja pelaajasta kiinni, millä värillä nettoaa eniten.

Meeple-toiminnon jälkeen suoritetaan laattatoiminto siltä laatalta, johon pelaaja pysähtyi. Laatalle laitetaan joko pisteitä tuottavia palmuja ja palatseja, ostetaan tuotekortteja tai lampunhenkiä. Viimeisimmät antavat pelaajalle pisteiden lisäksi jonkunlaisen erikoiskyvyn tai tuottavat myöhemmin lisää pisteitä.

Mikäli vuoronsa lopuksi pelaaja onnistui tyhjentämään viimeisen laattansa kokonaan meepleistä, hän saa laittaa laudalle kamelin. Kameleistakin saa, vähemmän yllättävästi, pisteitä. Kamelien loppuminen on yksi pelin lopetustavoista. Peli voi loppua myös laillisten siirtojen loppumiseen.

Jäätävän kiehtova

Five Tribesin mancala-mekaniikka on pelin suola ja sokeri ja saa koko paketin tuntumaan raikkaammalta kuin se todellisuudessa onkaan. Peli on monella tapaa melko perinteinen europeli huutokauppoineen ja pisteiden keräyksineen, mutta ukkelien tiputtelu tekee pelistä uudenlaisen kokemuksen. Peli on kuin kiehtova pulma, joka pitää ratkaista yhä uudelleen ja uudelleen.

Tämä aiheuttaa myös ongelmia. Peli tarjoaa erityisesti alkupuolella runsaasti vaihtoehtoja (pelkästään meeplejä voi asetella noin 500 eri tavalla), joten pelissä piilee todellinen jäätymisen vaara. Vuoroa ei välttämättä edes voi suunnitella ennakkoon, kun lauta ja meeplet ovat joka vuorolla jatkuvassa muutoksessa. Vaihtoehtojen määrä kuitenkin kapenee jatkuvasti pelin edetessä.

Kestoksi luvataan 40–80 minuuttia ja tähän on täysin mahdollista päästä, kunhan peliä ei ylianalysoi. Pelaajien on vain hyväksyttävä, että kaikkia mahdollisuuksia ei kannata kahlata läpi.

Vaikka peli saattaa vaikuttaa tämän kaiken jälkeen kimurantilta, se on itse asiassa yllättävän yksinkertainen ja suoraviivainen – huuda, tiputa meeplet, tee ruudun toiminnot. Kuvituskin on upea ja pelinappulat laadukkaita, mikä auttaa houkuttelemaan monenlaisia pelaajia pelin pariin. Perhepeliksi Five Tribes ei sovellu, mutta se on hyvä seuraava askel kohti raskaampia pelejä.

Viisi heimoa (k)orjaa potin

Peli toimii erityisesti neljällä todella hyvin. Vuoroja on sen verran vähän, että jokaisen pelaajan on yleensä kerättävä jotain tiettyä asiaa voittaakseen. Mitä vähemmän pelaajia, sitä enemmän vuoroja. Tämä tekee erityisesti kaksinpelistä melkoista pistemössöä, jossa kaikkea tehdään ja kaikesta saa tasaisesti pisteitä. Kahdestaan edes huutokauppa ei ole yhtä elegantti, kun pelaajilla annetaan kaksi panostusmerkkiä.

Suurin älämölö pelin ympärillä on koitunut orjakorteista. Kerättävien tuotekorttien mukana on orjia, jotka toimivat jokereina. Tämä oli monelle hankala pala erityisesti Yhdysvalloissa, jossa orjuus on edelleen tabu. Uudessa painoksessa orjat ovatkin vaihtuneet fakiireihin, mikä on jostain kumman syystä parempi ratkaisu.

Oli Five Tribessa orjia tai ei, pidän pelistä todella paljon. Sama tunne on välittynyt myös kanssapelaajilta ja uusia pelikertoja on kertynyt helposti. Tähän vaikuttaa erityisesti upea ulkoasu, vaikka teema ei muuten pelissä olekaan läsnä. Ulkoasun lisäksi peli tuntuu tuoreelta, siinä on mukavasti pureskeltavaa ja sopivassa porukassa se on ohi reilussa tunnissa. Keskiraskaalta europeliltä ei juuri muuta voikaan toivoa.

Lisäosa

Peliin on lisäosa The Artisans of Naqala, jonka suurin uudistus on kuudes heimo, käsityöläiset. Mukana on myös uusia laattoja, lampunhenkiä ja taikaesineitä.

Whims of the Sultan -lisäosa (2017) nostaa pelin pelaajamäärän viiteen (mitä ei kuitenkaan yleisesti suositella). Lisäksi peliin tulee uusia upeita kaupunkeja, jotka antavat uusia mahdollisuuksia tienata pisteitä.

The Thieves of Naqala (2016) on minilisäosa, jossa on kuusi varaskorttia ja uusi djinni, joilla voi tehdä kiusaa muille pelaajille.

Faktat Five Tribestä

Suunnittelija: Bruno Cathala

Julkaisija: Days of Wonder (2014)

Mutkikkuus: Keskitasoa. Säännöt eivät ole mahdottoman vaikeita ja peliä voi pelata rennommin vähemmän pelaavien aikuisten kesken.

Onnen vaikutus: Joka peli on erilainen, mutta alkusetupin jälkeen kaikki on avointa tietoa. Tuuripeli Five Tribes ei ole, vain taidolla on väliä.

Vuorovaikutus: Toisen peliä ei voi juurikaan hankaloittaa. Mukana on europeleille tyypillisiä hellempiä vuorovaikutuskeinoja, kuten huutokauppailua.

Teema: Abstraktisuudesta huolimatta kuvitus ja komponentit antavat pelille tarvittavaa eloisuutta.

Uudelleenpelattavuus: Laatat, meeplet ja kortit vaihtuvat joka pelikerralla, joten variaatiota pelikerroissa ainakin löytyy.

Kieliriippuvuus: Peli on kieliriippumaton.

Pelaajamäärä: 2–4.

Pituus: 60–90 minuuttia.