Fish Food

Fish Food on ollut mulle hankalahko pala,
ja pyörinyt pitkään arvioitavana.
Toisaalta se on ollut Vuoden peli -voittajana,
ja toisaalta toimii esimerkkinä varoittavana.

Tätä vasten mietin, miten voisin pelin arvioida,
kun yhtäkkiä alkoi räppitausta päässä soida.
Riimittely on hyvä tapa ideoita kanavoida,
joten naiset ja herrat – anna sen soida!

Kaikki hyvin kuha,
on säännöistä hyvä kuva

Ensitöikseen säännöt me napataan nyt vapaan,
pelin voi siis voittaa kahdella eri tapaa:
joko kaikki käsikortit toisille vaan jakaa,
tai nappaa kolme oman värin korttia lapaan.

Eli kala pyytää korttia kun pöydällä se makaa,
kortti suussaan pyörähtää ja jollekin sen lataa.
Tämä meno jatkuu ja toistuu samaa rataa,
ei valinnoista ole pelissä juuri tietoakaan.

Tai toki kortin valinnalla on ihan vähän väliä,
Jottei vastustaja saisi kasaan kolmea omaa väriä.
Silti harvoin valinnat ovat tyydyttäviä,
eikä tunne kaaoksesta hetkeksikään häviä.

Vaan lopun sääntövihkon heitän suosiolla mäkeen,
kun se ei ole se, mikä uppoo pikkuväkeen,
vaan robottikala, jolle omistan tän säkeen,
ja alavideosta sen toiminnankin näkee.

Nyt lähtee pato auki,
täältä tulee hauki

Nyt on aika päästää tunteet purkautumaan,
kun pääsemme käsiksi huonojen puolien sumaan.
En tiedä, miksi tähän peliin menin sotkeutumaan,
roast-vaihde silmään, kun tartun tähän kuraan.

Ensinnäkin pelissä ei juuri tehdä valintoja,
voittajan kun päättää oma robokala soma.
Joku voisi pitää tätä tuurilottona,
mutta loton palkintona ei sentään ole hermoloma.

Toisaalta peli on tasainen, ei erot ole suuria,
ja kortin värin valinta voi kiristellä huulia.
Mutta valinnat ei hetkauta juurikaan tuuria,
ja se jos joku raastaa minun sydänjuuria.

Ja onko tämä peli vai pikemminkin lelu,
josta vielä kuuluu aivan järkyttävä melu.
Kun raikuu madon vitsit sekä saivartelu,
jutut laadukkaita kuin verkkokauppa Temu.

Joskus mekanismit saavat peliin lisää taikaa,
mutta Fish Food saa lähinnä vain raivoa aikaan.
Tärykalvossa kimeän madon ääni raikaa,
pelatessa muita lastenpelejä vaan haikaa.

Entäs patterit? Ei ne kestä montaa pelikertaa,
“Taasko täytyy vaihtaa?” isä vaikertaa.
Monen muun lelun pito olisi halvempaa,
eikä uudet patterit aina auta senkään vertaa.

Kuvituskin on niin salakavalan kamala,
tai vähintään mielipiteitä varmana jakava,
Toki moni peli tehdään aivan samalla tavalla,
eikä kuvitusta pidä moni kakara pahana.
Ala-arvoista on kyllä muukin pakattu tavara,
kortit ohuita ja boksikin niin katalan hatara,
Resursseissa pihistelty kuin lama-aikana pahana,
pelin oikea osoite on salamana vaan manala.

Seuraa käännekohta,
tuokaa tänne lohta

Mutta seuraavaksi saapuu aivan uskomaton twisti,
Lapset peliin tykästyi, jopa maniakin iski.
Valkoisena, kauhuissani kysyin että “MIKSI?”,
vaikka sisimmässä tiesin, että tässä piilee riski.

“Tää on hauska!” sanoi yksi heistä isälle,
tuskaisena purin huulta ja vastasinkin hälle:
“Hyvä on, peli voi sitten jäädä tänne,
kunhan lupaatte vain pelata aina keskenänne!”

Mutta hetkinen, täytänkö nyt itse vasta viisi,
ja kiukuttelun sijaan pitäiskö vain “take it easy”?
Yhtäkkiä iskikin identiteettikriisi,
miksi piti tehdä tästä kokonainen biisi?

Jos lapset nauttii pelistä, on jossain onnistuttu,
tai jotain primitiivistä lasten mielistä tajuttu.
Ja vaikka ideat ois rutikuiviksi kaluttu,
on “boomerinkin” vinkuna jo vähän vanha juttu.

Sitä en vain käsitä, et miten pelin flaksi
riitti viemään Vuoden Lastenpeli -voittajaksi?
Ehkä testipelit muuttuivat naururemakaksi,
ja pelilliset ansiot jäivät täten taaemmaksi.

Lopuksi jos tiivistetään tämä arvostelu,
niin Fish Food on pelkkä motorisoitu lelu.
Sellaisenaan sille irtoo varovainen kehu,
mutta laihanlainen on siitä puristettu mehu.

Faktat Fish Foodista

Suunnittelija:
Pelillä ei ole suunnittelijaa nimettynä,
ehkä julkaisija vain saattoi erehtyä,
Tai ehkä tärkeämpää oli saada robo kyhättyä
ja säännöt löydettiin kirpparilta käytettynä.

Julkaisija:
Tavaramerkin omistaa Top Secret Toys,
Julkaisuoikeudet yritys kuitenkin myi pois,
Tämän vuoksi Goliath (2017) virallinen julkaisija ois,
kunnes ToyRock (2018) päätti “suomeksi tämän kääntää vois”.

Mutkikkuus:
Säännöt ovat mutkikkaat kuin ehta rautakanki,
ja myöskin yhtä ohuet kuin etelässä hanki.
pelin säännöt ovat kai robottinsa vanki,
ja osalle kepeys on pelin paras anti.

Onnen vaikutus:
Kalan luoma kaaos Fish Foodia vaan leimaa,
kun tuurilla ne laivat sekä pelikin nyt seilaa,
Ja melkein sama mitkä kortit kalan suuhun heivaa,
se jonnekin ne sylkee ja eväänsä vaan veivaa.

Vuorovaikutus:
Tärkein vuorovaikutus – lasten kikatus ja nauru
ja kalan synnyttämä näennäinen kilpailu.
Jos ei vitsillä suhtaudu,
ja fiilikseen antaudu,
niin ei pelin vuorovaikutus varmasti avaudu.

Teema:
Teema on ohut, mutta riittää tarpeisiini
ja kala kyllä liikehtii kuin fiini delfiini.
Toisaalta elukka voisi olla myöskin siili,
karhu, varis, hevonen tai vaikka gerbiili.

Uudelleenpelattavuus:
Uudelleenpelattavuus? Ei peli pidä sitä minään, 
vaihtelevuutta ei ole tässä nimeksikään.
Ja jos jotain hyvää tässä vielä keksitään,
niin lapsille kala kiinnostuksen ylläpitää.

Saavutettavuus:
Ei haittaa vaikka pelaaja ois punavihersokea,
Hänkin voi ihan hyvin tämän pelin kokea,
Kun laittaa kortin kalalle, täytyy olla hieman nopea,
ja kalasta voi ääniherkkä särkyäkin potea.

Pelaajamäärä: 
Peliä voi pelata, vaikka läsnä ois vaan pari,
mutta kokemus on yhtä kuiva kuin Kalahari.
Ja vaikka en olekaan pelin suurin fani,
niin neljä pelaajaa olisi minun valintani.

Pituus:
Ihme jos ei pelin kesto jolle kulle sovi,
5–10 minuuttia ja sitten se on ohi,
Joskus yhteen erään menee lyhyempi tovi,
mutta aikahaarukkaan osuu kerroista melko moni.