Fields of Arle

Arle on pieni kylä Saksassa Itä-Friisinmaalla, Pohjanmeren ran­nik­koseuduilla. Alue on melko vaatimatonta maaseutua. Lautapelaajan kannalta siitä tekee mielenkiintoisen yksi pieni seikka: sieltä on ko­toisin Uwe Rosenberg.

Alunperin Bohnanzastaan tunnettu Rosenberg nousi suurempaan kuuluisuuteen Agricolan myötä. Sittemmin näitä rakentelupelejä on syntynyt enemmänkin: Le Havre, At the Gates of Loyang, Ora et Labora, Caverna, Agricola: All Creatures Big and Small, Le Havre: Inland Port ja nyt Fields of Arle. On houkutus nähdä Fields of Arle tämän kehityksen huipentumana. Ainakin se on peleistä Rosen­bergille henkilökohtaisin, sen verran peliin on omaa sukuhistoriaa vuodatettu.

Tuloksena on sanalla sanoen huikea peli.

Maataloutta kahdelle

Fields of Arle on yksin- tai kaksinpeli. Rosenbergin isoilla peleillä on ollut taipumusta venyä pelaajamäärän kasvaessa, puoli tuntia pelaa­jaa kohden on monessa tapauksessa ollut hyvä arvio kestosta, jos ei enemmänkin. Fields of Arle lupaa kestoksi ronskisti tunnin pelaajaa kohden.

Kummallakin pelaajalla on edessään oma maatila, josta löytyy talli, vilja- ja pellavapellot eikä sitten juuri muuta. Maa-aluetta on käy­tössä rajallisesti, sillä sitä pitää valloittaa lisää kahdesta eri suunnas­ta. Toisella puolella on perinteistä suo, kuokka ja Jussi -toimintaa, eli suota, joka pitää ensin ojittaa ja sitten kaivaa turpeet parempaan talteen. Toisella puolella kaivetaan ojia ja patoja, joilla saadaan me­renrannasta lisää maata käyttöön.

Siinä sivussa hoidetaan eläimiä, rakennetaan rakennuksia, reissa­taan pitkin Itä-Friisinmaata ja yritetään menestyä. Perhekin pitäisi ruokkia ja pitää talvella lämpimänä.

Runsaasti vaihtoehtoja

Siinä missä Agricola kasvattaa saatavilla olevien toimintojen määrää tasaisesti pelin aikana ja lisätoiminnot on hankittava perheen­lisäyk­sen kautta, Fields of Arlessa perhe on valmis pelin alussa ja kaikki toiminnot ovat heti saatavilla. Valikoima onkin aluksi pökerryttävä. Onneksi siihen tulee pian tolkkua. Ensijärkytyksen jälkeen huo­maa, että toiminnot on jaettu kahtia: joka toinen kierros on kesää ja joka toinen talvea, ja eri vuodenaikoina on omat toimintonsa.

Valikoimaa riittää silti, joten pelaajien päätöspuut ovat melkoisen tuuheita puskia. Onneksi usein on joku tarve, joka ajaa valitsemaan tiettyjä toimintoja. Samalla pitäisi pitää mielessä pitkän aikavälin tavoitteet ja pisteidenhankinta ja tehdä siirtonsa mahdollisimman tehokkaasti, toimintoja kun on vain 36 koko pelin aikana. Se ei ole paljon, kun ottaa huomioon, mitä pitäisi saada aikaiseksi.

Onneksi perheen ruokkiminen on aika pieni juttu, selvästi hel­pom­paa kuin Agricolassa. Siinä on vaikea epäonnistua. Fields of Arle on hieman leppoisampi peli, mukavaa näpertelyä. Konfliktit loistavat poissaolollaan, vaikka välillä saakin kiroilla kun toinen pelaaja nap­paa tärkeän toiminnon nenän edestä. Sekin harmi on melko pieni, sillä kerran vuodenajassa on mahdollista kopioida jo käytetty toi­minto lisämaksusta.

Kivaa kahdelle

Pitkät kaksinpelit ovat ainakin minulle vähän haastava pelitapa: niille tuntuu olevan vähänlaisesti tilaa. Siksi arastelin Fields of Arlen hankkimista, vaikka kohta yhdeksänvuotias poikani Agricolasta pi­tääkin. Arvelin Fields of Arlea liian haastavaksi. Ilokseni voin todeta olleeni väärässä: nuori mies pitää tästä enemmän kuin Agricolasta. Agricola vie voiton kestonsa puolesta, sen pelaa alle tuntiin, mutta eipä meillä Arlen pelloillakaan puoltatoista tuntia pidempään mene – ja se on kyllä laatuaikaa parhaimmillaan.

Kaksinpelissä ei myöskään niin haittaa, että vuorovaikutusta pelaa­jien välillä on vähänlaisesti. Kumpikin kehittelee omaa maatilaansa, vuorovaikutus rajoittuu vain toimintojen varaamiseen. Niissäkin on sen verran paljon vaihtoehtoja, että vaikeuksia ei liiemmin tule – ai­nakin jos ei tarkoituksella erikoistu samoihin juttuihin kuin toinen pelaaja.

Pelin uudelleenpeluuarvo herättää hieman epäilyksiä. Kaikki toi­minnot ovat aina saatavilla, joten pelin voi aina pelata samalla ta­valla. No, ei aivan: pelissä on myös rakennuksia ja niissä tarjolla oleva valikoima vaihtelee hieman pelistä toiseen. Yksinpeli onkin pohjimmiltaan ongelmanratkaisua: miten maksimoin pisteet tällä rakennusvalikoimalla? Kaksinpelissä ei kuitenkaan voi aina toimia juuri niinkuin haluaa, koska toinen pelaaja varaa toimintoja, joten optimaalista strategiaa ei voi aina käyttää.

Minusta Fields of Arle on huippupeli, joka on juuri sellaista näper­te­lyä, josta pidän. Toimintojen runsaus tekee pelistä Agricolaakin kiinnostavamman. Sikäli uskon, että tätä tulee pelattua koko rahan edestä. Samalla on ilmiselvää, että kaikkien makuun Fields of Arle ei sovi: peli on turhan pitkä, päätöspuu on liian tuuhea, pelaajamäärä rajoittaa liikaa, vuorovaikutusta ei ole tarpeeksi… Mutta jos kynnys­kysymykset eivät ole ongelma eikä korkeintaan kahden pelaajan ra­joitus haittaa, Fields of Arle miellyttää varmasti Rosenbergin pelien ystäviä.

Tea & Trade

Tido Lorenzin suunnittelema Tea & Trade -lisäosa ilmestyi vuonna 2017. Se laajentaa Fields of Arlea uusin mahdollisuuksin ja sisältää lisäksi osat kolmannelle pelaajalle.

Tee on keskeisessä osassa peliä, sehän on Itä-Friisian kansallisjuo­ma. Paikallinen tee on vahvaa ja juodaan kerman ja sokerikivien kanssa. Siitä saa siis puhtia työntekoon. Tee onkin käytännöllinen resurssi: sillä saa tehostettua toimintoja voimakkaammiksi.

Teetä saadaan tietysti Intiasta. Pelaajilla on mahdollisuus rakentaa kauppalaivoja, joilla voi peruspelin kärryjen tapaan kääntää laattoja ympäri (mutta ei matkustella). Niillä voi myös harjoittaa ulkomaan­kauppaa. Suomikin on mainittu! Intiasta saa ruoalla teetä, Englan­nista teellä takkeja, Norjasta viljalla tai pellavalla puuta ja Suomesta talvitakeilla sahatavaraa.

Omilla pelaajalaudoilla on uutena mahdollista rakentaa kuivatus­ojia. Niillä voi kuivattaa soita ja ojittaminen helpottaa peltojen te­kemistä; yhdellä auraustoiminnolla saa tehtyä enemmän peltoja, jos niitä tekee ojitetuille alueille. Mukana on myös jonkin verran uusia rakennuksia ja päivityksiä vanhoihin rakennuksiin.

Kolminpeliä en ole vielä päässyt kokeilemaan. Se on pari kierrosta lyhyempi, mutta kompensaationa pelaajat saavat heti pelin alussa joko päivittää työkalujaan tai rakentaa jonkun pienen rakennuksen pelin alussa. Toiminee, mutta pöytätilaa kolminpeli vaatii reippaas­ti.

Lisäosa on joka tapauksessa ehdottomasti hankkimisen arvoinen, oli kiinnostunut kolminpelistä tai ei. Se laajentaa muutenkin toi­minnoiltaan runsasta peliä entistä paremmaksi. Olen lisäosan hank­kimisen jälkeen pelannut Fields of Arlea joskus lautapelikahvilassa ilman lisäosaa, eikä siinäkään mitään vikaa ole, mutta kotona Tea & Trade kuuluu ehdottomasti peleihin mukaan. Erinomainen lisäri!

Faktat Fields of Arlesta

Suunnittelija: Uwe Rosenberg

Julkaisija: Feuerland Spiele, Z-Man Games (2014)

Mutkikkuus: Pelissä on paljon tavaraa, mutta se on johdonmukai­nen. Ensimmäiset pari peliä sääntökirjaa saa konsultoida pelin aika­na tiuhaan. Jos jaksaa, kannattaa opetella säännöt ensin yksinpelinä.

Onnen vaikutus: Pelissä ei ole alkuasettelun jälkeen satunnais­elementtejä, joten voiton vie aina tehokkaampi pelaaja.

Vuorovaikutus: Toimintoja voi viedä toisen nenän edestä, mutta varsinaista konfliktia ja toisen pelaajan pelin haittaamista on vähän­laisesti.

Teema: Maatalousteema toimii ja pelissä on ilahduttavan paljon mahdollisuuksia kehittää maatilaansa. Mukana ovat muun muassa Lipposen tutuksi tekemät nahkurin orret. Teema toimii siis hie­nosti.

Uudelleenpelattavuus: Toisen pelaajan läsnäolo varmistaa, ettei aina voi vain toistaa parasta mahdollista strategiaa. Rakennuksissa on jonkin verran vaihtelua, mutta muuten peli on melko saman­lai­nen kerrasta toiseen.

Kieliriippuvuus: Pelissä on melko runsaasti tekstiä, mutta kaikki on koko ajan näkyvillä, joten periaatteessa riittää, jos toinen pelaa­jista osaa kieltä.

Pelaajamäärä: 1–2

Kesto: Noin 45–60 minuuttia pelaajaa kohden.