Siinä missä suomalainen ostaa sian säkissä, saksalaisen säkissä on kissa. Sananlaskun mukaan nimetty Felix: Cat in the Sack on Friedemann Friesen hauska huutokauppapeli, jossa tarjotaan säkistä, jossa on kissoja – mutta millaisia? Se selviää usein vasta liian myöhään.
Pelin idea
Jokaisella pelaajalla on samanlainen käsi kortteja: pari koiraa, kani, kaksi huonoa kissaa ja viisi hyvää kissaa. Joka vuoro pelaajat valitsevat kädestään yhden kortin laitettavaksi säkkiin myytäväksi.
Huutokaupan juju on siinä, että aluksi avataan vain huutokaupan aloittajan pelaama kortti. Kun ensimmäinen pelaaja passaa itsensä pois huutokaupasta, seuraavan pelaajan kortti käännetään auki ja ostajilla on hivenen enemmän tietoa. Kun toiseksi viimeinen pelaaja passaa, viimeinenkin kortti käännetään auki ja selviää, mitä korkeimman tarjouksen tehnyt oikein sai.
Tavoitteena on kerätä pisteitä, joita saa hyvistä kissoista. Huonot kissat ovat miinusta, puput taas merkityksettömiä nollia. Koirat vain sotkevat kuvioita, mutta sellaisiahan koirat ovat… Jos säkissä on vain iso koira, se ajaa parhaimman kissan karkuun. Pieni koira häätää huonoimman kissan pois, eli on pelaajalle usein hyvä juttu. Jos säkissä on useampi kuin yksi koira, koirat louskuttavat keskenään, eivätkä tee kissoille mitään.
Passaamiseenkin on syynsä. Nelinpelissä ensimmäinen passaaja saa kaksi kolikkoa, toinen neljä ja kolmas kuusi. Kun kolikotkin ovat lopussa pisteitä, varsinkin kuuden kolikon nappaaminen on suorastaan hyvä siirto – etenkin jos tietää, että viimeinen kortti on silkkaa roskaa. On kuitenkin oma taiteenlajinsa pysytellä huutokaupassa loppuun asti voittamatta.
Nokkela huutokauppa – mutta ei kolmelle
Felix on nopea ja nokkela peli. Yhdeksän kierrosta (jokaisen pelaajan kymmenestä kortista otetaan pelin alussa yksi sattumanvarainen kortti pois) pelaa varsin nopeasti, mutta jännitystä riittää. Usein taitavalla passailullakin voi pärjätä ja vaikeuksiin joutuu se, joka päätyy ostamaan liikaa.
Pelissä on hieman taktista syvyyttäkin – hieman saa miettiä, mihin tilanteeseen kannattaa sijoittaa mikäkin kortti. Paikalla vuorojärjestyksessä on merkitystä. Se taas riippuu siitä, kuka on viimeksi ostanut kissasäkin, sillä tämä pelaaja aloittaa. Viimeisenä oleminen esimerkiksi on hauskaa, sillä silloin oma kortti pysyy piilossa kaikista pisimpään ja sen tuntemisesta saa eniten etua.
Kaikkiaan varsin nokkela peli. Felix vetää kolmesta viiteen pelaajaa, mutta kolminpeli kannattaa unohtaa saman tien. Se ei yksinkertaisesti toimi. Viidellä pelaajalla peli on parhaimmillaan, mutta nelinpelikin toimii hyvin. Klassinen huutokauppafilleri For Sale on pelaajamäärältään joustavampi, mutta jos pelaajia on neljä tai viisi, Felix on erinomainen fillerivalinta.
Faktat Felixistä
Suunnittelija: Friedemann Friese
Julkaisija: 2F-Spiele, Rio Grande Games (2007)
Mutkikkuus: Säännöt ovat yksinkertaiset ja ne opettaa nopeasti.
Onnen vaikutus: Varsinaisia satunnaiselementtejä pelissä ei juuri ole, mutta sen verran kaaosta, että hyviä onnenpotkuja on mahdollista saada.
Vuorovaikutus: Pelissä on mukana vähän bluffia ja jäynäntekoa.
Teema: Kissojen ystäville peli on täydellinen.
Uudelleenpelattavuus: Hyvä, silloin tällöin pelattuna fillerinä Felix toimii hienosti.
Kieliriippuvuus: Peli on kielivapaa.
Pelaajamäärä: 3–5, tosin käytännössä 4–5.
Pituus: 15–20 minuuttia.