Fast Forward: Fear

Friedemann Friesen vuonna 2017 aloittama Fast Forward on sarja pieniä korttipelejä, joita yhdistää Fabled Fruit -pelissä esitelty Fable Game System. Sarjan ensimmäinen peli oli Fear ja tähän mennessä sarjassa on ilmestynyt neljä peliä.

Fable-järjestelmä tarkoittaa sitä, että pelissä ei ole lainkaan sääntökirjaa. Pelin korttipakka on järjestetty valmiiksi oikeaan järjestykseen ja peli aloitetaan yksinkertaisesti nostamalla pakasta kortteja. Osa korteista on pelikortteja ja osa on sääntökortteja, jotka esittelevät pelin säännöt. Säännöt muuttuvat yksityiskohtaisemmiksi pelin edetessä.

Kun peli on ohi, käytetyt kortit sekoitetaan pakan päälle, mutta käyttämätön osa pakkaa pidetään yhä järjestyksessä. Seuraava peli aloitetaan tällä samalla pakalla ja pikkuhiljaa useamman pelin aikana päästään syvemmälle pakassa, jolloin uusia sääntöjä nousee esiin ja peli muuttaa luonnettaan.

Pelottaako jo?

Fearin aiheena ovat kummitukset. Kovin vahvasta teemasta ei ole kyse, mutta vähän kummitusteema pelimekaniikkaan kuitenkin istuu. Joka vuoro on pakko pelata kortti pöydän keskelle ja pian selviää, että aina ei välttämättä haluaisi…

En kerro enempää pelin säännöistä, jotta yllätykset eivät paljastu. Kovin suurenmoisia yllätyksiä pelissä ei ole odotettavissa, mutta pelin luonne muuttuu kyllä jonkin verran pakan edetessä. Peruskuviot pysyvät kuitenkin samoina.

Yksinkertaisesta korttipelistä on siis kyse. Fear on aika samaa tasoa vaikkapa Unon kanssa. Pelaaminen on yksinkertaista, mutta pelissä on jännitystä, kun on käänteitä ja tuuria.

Toimiva idea

Fearin kohderyhmä on selvä: pelaajat, joita sääntöjen lukeminen ei kiinnosta. Pelaamaan pääsee pienellä kynnyksellä, ilman sääntökirjan tavaamista. Tällaisia ihmisiä on paljon ja heille Fast Forward -pelit ovat kiinnostavia.

Sääntökirjattomuuden vastineena Fear on aika yksinkertainen peli. Lisäsäännötkään eivät tee siitä mutkikasta peliä ja peliharrastajalle peli on konseptina kiinnostava, mutta lopulta vähän turhan kevyt. Satunnaisemmille pelailijoille Fear toimii paremmin, mutta löytävätkö he sitten englanninkielistä vain alan liikkeissä (jos niissäkään) myytävää peliä on sitten toinen juttu.

Toinen mielenkiintoinen kysymys on, minkä verran pelissä riittää mielenkiintoa sen jälkeen, kun pakka on pelattu läpi ja kaikki säännöt nähty. Läpipeluu vaatii jonkun toistakymmentä peliä, mikä on käytännössä korkeintaan muutaman tunnin projekti. Kuinka sitten? Jatkaako kaikilla säännöillä vai aloittaako uudestaan alusta? Ainakin peliä voi esitellä uusille pelaajille aloittamalla alusta, mutta muuten viehätys voi vähentyä.

Jos sääntöjen lukemista ilman toimiva kevyt Uno-tasoinen korttipeli kiinnostaa, Fast Forward: Fear on kyllä kokeilemisen arvoinen, etenkin jos sen löytää jostain kohtuulliseen hintaan. Suurta vaivaa en pelin etsimiseksi näkisi.

Faktat Fast Forward: Fearista

Suunnittelija: Friedemann Friese

Julkaisija: 2F-Spiele, Stronghold Games (2017)

Mutkikkuus: Pelaamisen aloittaminen on erittäin yksinkertaista. Kenenkään ei tarvitse lukea sääntöjä ennen pelin aloittamista!

Onnen vaikutus: Fast Forward: Fear on kepeä tuuripeli, jossa on vähän taktikoinnin varaa ja runsaasti tuuria.

Vuorovaikutus: Jokainen pelaa omia korttejaan, mutta korttinsa yrittää toki pelata niin, että joku toinen joutuu ottamaan sakot, kun niitä tulee – mutta suoraa vuorovaikutusta pelissä ei liiemmin ole.

Teema: Haamuteema on hyvin pinnallinen, peli on käytännössä täysin abstrakti korttipeli.

Uudelleenpelattavuus: Kaikkien sääntöjen löytäminen vaatii toistakymmentä pelikertaa, mutta koko homman voi kyllä pelata läpi muutamassa tunnissa. Sen jälkeen uudelleenpeluuarvo on hivenen kyseenalainen.

Kieliriippuvuus: Osassa korteista on vähän tekstiä, joten kielitaitoa olisi hyvä löytyä hieman.

Pelaajamäärä: 2–5, en suosittelisi kaksinpeliksi.

Pituus: 15 min, yksittäinen erä voi olla nopeampikin.