Kategoriat
Peliarvostelut

Fantastic Park

Kingdominon mieleen tuovassa Fantastic Parkissa rakennetaan tarhaa tarueläimille. Kiinnostavimpia eläimiä pitäisi saada yhteen mahdollisimman paljon, mutta alkuun ei ole tiedossa, mitkä ovat niitä kiinnostavimpia eläimiä.

Fantastic Parkissa rakennetaan tarueläintarhaa. Tavoitteena on kerätä yhteen mahdollisimman suuri lauma niitä tarueläimiä, joita puistovieraat eniten haluavat nähdä.

Pelin pääkomponentteina ovat vahvasti Kingdominon mieleen tuovat dominolaatat, joita on 66 kappaletta. Laatassa on kaksi ruutua yhdessä tai kahdessa värissä. Laattojen neljä eri väriä edustavat kukin yhtä tarueläintä, nimetään ne vaikka meriyksisarviseksi, pahkalohikäärmeeksi, kolmehäntäiseksi ketuksi ja sarvikaijaksi.

Tämän lisäksi pelilaatikosta löytyy pisterata sekä viisi puista opasta (pisteytysmeepleä). Mukana on myös aloittavan pelaajan laatta ja tietysti säännöt (kielinä: englanti, venäjä, norja, tanska, ruotsi ja suomi). Pelilaatikon insertti on toimiva ja laatat on sieltä helppo jakaa pelaajille suoraan pelin aikana.

Pelin on alun perin julkaissut viime vuonna Blue Orange, nyt testiajossa oleva versio on tuore Lautapelit.fi-julkaisu. Pelin ikäsuositus on kahdeksasta vuodesta eteenpäin, sitä voi pelata 2–5 pelaajaa, ja pelin kesto on noin puoli tuntia.

Fantastic Parkin kansi

Laatanasettelua useilla välipisteytyksillä

Puistonrakentajat saavat pelaajamäärästä riippuen 4–5 laattaa käteensä joka pisteytyskierroksella. Aloittava pelaaja asettaa yhden laatan pöydälle ja sen jälkeen seuraava pelaaja asettaa oman laattansa niin että ainakin toinen laatan ruuduista menee jonkin aikaisemmin asetetun laatan viereen.

Myöhemmin laatta voi mennä myös kahden aiemmin pelatun laatan päälle, kunhan sen alle ei jää tyhjää tilaa. Laattoja asettelemalla pyritään joko laajentamaan jotain väriä tai pienentämään jonkin toisen värin yhtenäistä aluetta. Viimeinen käteen jäävä laatta on pisteytyslaatta: se määrittää sen, mistä väreistä laatan haltija kierroksen lopussa saa pisteitä. Pisteytyksessä lasketaan yksittäisten värien suurimmat yhtenäiset alueet. Jos laatassa on kaksi samaa eläintä, sen värin pisteet saa kaksinkertaisesti. Samoin jos laatassa on väri, jota kukaan muu ei ole pisteyttämässä, pisteet tulevat tuplana.

Ohjekirja ei ottanut suoraan kantaa siihen, miten kertoimet toimivat, jos yksivärinen laatta on ainoa väriään – me pelasimme oletuksella, että pisteet nelinkertaistuvat.

Tämän välipisteytyksen jälkeen meepleoppaita siirretään pisteytyslaudalla eteenpäin ja pelaajien käsilaatat täydennetään. Edellisen vuoron pisteytyslaatta jää myös käyttöön. Näin jatketaan kunnes kaikki 66 laattaa on pelattu. Välipisteytyksiä tulee useita, pelaajamäärästä riippuen neljästä kahdeksaan. Pelaaja, joka on pistelaudalla lopussa pidempänä on voittaja.

Fantastinen puisto
Pöydälle rakentuva tarueläinpuisto on melko abstraktin näköinen. Eri kerrokset tuovat peliin mielenkiintoisen haasteen. Kuva: Kai Saarto

Yllättävän taktinen ja vuorovaikutuksellinen kokonaisuus

Fantasy Park tuo mieleen jo yllä mainitun Kingdominon lisäksi vähän vähemmän tunnetun maatalousaiheisen laatanasettelupelin nimeltään Heartland. Siinäkin laattoja asetellaan vierekkäin ja päällekkäin yrittäen samalla muodostaa tai rikkoa yhtenäisiä viljelyalueita.

Pinoamissäännöt muistuttavat Lautapelit.fin viime vuoden julkaisuihin kuuluneen 0-9:n vastaavia, mutta pinoaminen helpompaa ja Fantastic Parkissa laatasto on kaikkien yhteinen. Kuten edellä mainitut pelitkin, Fantastic Park toimii todella hyvin.

Söpö ulkonäkö ja ikäraja antavat ymmärtää, että Fantastic Park on lastenpeli, mutta yksinkertaisista säännöistä huolimatta pelissä on yllättävän paljon taktikointimahdollisuuksia. Toisten pelin ennakointi ja rikkominen, ja jopa ajoittainen bluffaus, tuovat peliin syvyyttä. Värien rikkomisella tehtävää kiusaamisruuvia kannattanee löysentää pienempien lasten kanssa pelatessa, sillä pelissä saa tehtyä aikamoisia jäyniä. Pinoamisesta tulee aina vaikeampaa kerrosten lisääntyessä, koska tyhjiä rakoja ei saa jäädä. Näin joitain itselleen tärkeitä värejä voi jopa rajoitetusti suojella toisten katkaisuyrityksiltä.

Fantastic Park
Laattojen kanssa joutuu tiukkoihin paikkoihin: mitä pelata ja mitä jättää käteen pisteytystä varten. Kuva: Kai Saarto

Hyvin tasapainotettu ja viihdyttävä peli

Fantastic Park on aika kivasti tasapainossa: harvinaisen värin pisteytys antaa enemmän pisteitä ja tuo dynamiikkaa laatastoon, kun kaikki eivät vain yhdessä pyri laajentamaan ja pisteyttämään jo ennestään vallalla olevia värejä. Kierroksen viimeisten laattojen laitto on erityisen jännittävää: rikkooko joku viime hetkillä laajan alueen, jonka on itse pisteyttämässä? Varsinkin useammalla pelaajalla pelatessa laatasto elää sen verran, että pisteytyslaatan valinta voi mennä viime tippaan. Kahdella pelaajalla peli on ennakoitavampaa, koska oma vuoro tulee niin usein.

Fantastic Park tarjoaa viihdyttäviä ja hyvällä tavalla hermojakin raastavia hetkiä. Pelin komponentit ovat hyvälaatuiset ja väritys pirteää. Laatoissa tarueläimet poseeraavat useissa eri asennoissa, mikä vähän helpottaa pelin muuten abstraktia ulkoasua. Sellainen Kingdominon laattojen upeus ja yksityiskohtaisuus jää kuitenkin Fantastic Parkilta puuttumaan.

Näin peliharrastajan näkökulmasta Fantastic Park yllätti iloisesti ja peliä löytyy laatikosta paljon enemmän, kuin mylittleponimainen kansi antaa ymmärtää. Tarueläintarhan teema katoaa pelatessa nopeasti.

Pisterata
Puiset oppaat etenevät pisteradalla lukuisten välipisteytysten aikana. Kuva: Kai Saarto

Faktat Fantastic Parkista

Suunnittelija:

Julkaisija: Lautapelit.fi (2018), Blue Orange (2017)

Mutkikkuus: Säännöt ovat perhepeliksi yksinkertaiset. Pisteytyksen erikoistilanteissa (tuplapisteet yksittäisille väreille) pitää olla ensimmäisillä kierroksilla tarkkana.

Onnen vaikutus: Laattojen nostamisessa tuurilla on jonkin verran merkitystä.

Vuorovaikutus: Päätettyään mitä aikoo kierroksen lopussa pisteyttää, voi vaikuttaa muiden värien pisteytykseen vaikuttaa paljonkin. Toisten pelien lukeminen onkin keskeisessä roolissa.

Teema: Abstrakti peli hyvin ohuen teemakuorrutuksen alla.

Uudelleenpelattavuus: Melko hyvä, kuten pohjimmiltaan abstrakteissa peleissä yleensäkin. Laattojen pinoaminen toisten päälle avaa paljon taktisia mahdollisuuksia.

Kieliriippuvuus: Pelaaminen ei edellytä lukutaitoa ja komponentit ovat ohjeita lukuun ottamatta tekstittömiä.

Pelaajamäärä: 2–5 pelaajaa.

Pituus: Noin 20–30 minuuttia.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Kai Saarto

Turkulainen pitkän linjan toimittaja. Tekee sivutöinä kuvituksia ja verkkosivuja. Rooli- ja lautapelaaja from way back.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *