Family Business

Family Business kertoo kuudesta mafiaperheestä, jotka lisäilevät toisia perheenjäseniä tappolistalle ja mafiasodan syttyessä listivät toisiaan tämän listan mukaisesti.

Family Business ei ole ihan uusinta uutta, sillä alun perin peli ilmestyi jo vuonna 1982. Siitä julkaistiin kuitenkin tänä vuonna uusi pohjoismainen painos, mikä nostaa sen jälleen ajankohtaiseksi. Tämä arvostelu pohjautuu tähän vuonna 2021 julkaistuun versioon.

Ystävänpäivän verilöyly

Family Business on kuin Bangin ja Guillotinen kummisetä. Pelin alussa jokainen pelaaja saa eteensä yhdeksän perheenjäsentä ja viisi satunnaista käsikorttia. Vuorollaan pelaaja nostaa kätensä ensin täyteen kuuteen korttiin ja pelaa sitten yhden kortin. Kortteja on kolmea eri väriä: punaisia iskukortteja, sinisiä vastaiskukortteja ja vihreitä pelastuskortteja.

Punaisilla korteilla yleensä siirretään jonkin pelaajan gangstereita tappolistan hännille tai pyritään muutoin saamaan vastapelureiden hahmoja pois päiviltä. Kun listalla on kuusi gangsteria (tai pelattu kortti niin määrää), alkaa mafiasota. Tällöin jokaisen pelaajan vuoron alussa listan ensimmäinen gangsteri teloitetaan eli poistetaan pelistä. Näin jatketaan, kunnes mafiasota päättyy joko tappolistan tyhjenemiseen tai pelattuun aselepokorttiin.

Siniset kortit ovat vastaiskukortteja, joilla voi kumota pelatun punaisen kortin vaikutuksen. Siniset kortit pätevät vain tiettyihin punaisiin kortteihin, eikä kaikkia kortteja ei voi kumota lainkaan. Sinisen kortin pelaamisen jälkeen vuoro siirtyy välittömästi kyseiselle pelaajalle. Vuorot voivat siis hyppiä pelaajien yli.

Vihreillä korteilla voi pelastaa gangstereita tappojonosta tai manipuloida sen järjestystä. Näitä kortteja ei yhtä poikkeusta lukuun ottamatta pysty kumoamaan vastaiskuilla.

Lisäksi pelissä on muunnelma edistyneille pelaajille, jonka mukana pakkaan sekoitetaan 10 kykykorttia. Nämä kortit ovat käsittääkseni lisätty peliin uuden painoksen myötä, alkuperäisestä pelistä niitä ei löydy. Kyvyn voi lisätä omalle gangsterilleen, ja se on pelaajan käytössä gangsterin kuolemaan asti. Kykyjä voivat olla esimerkiksi käsikorttien määrän kasvattaminen kahdeksaan korttiin tai kyky pelata vuorollaan haluamansa määrä punaisia kortteja. Käytännössä kykykortit voi ottaa käyttöön alusta alkaen peliä monipuolistamaan.

Pelaaja on ulkona pelistä, kun hänen kaikki perheenjäsenensä on teloitettu. Viimeinen pystyssä voittaa pelin.

Kaoottista hupia

Family Businessia ei tule ottaa liian vakavasti. Pelaajat ovat hyvin vahvasti korttituurin armoilla, eikä pitkän tähtäimen suunnitelmia pysty käytännössä tekemään. Jos muut pelaajat liittoutuvat yhtä pelaajaa vastaan, ei tällä ole käytännössä juurikaan mahdollisuuksia puolustautua. On periaatteessa täysin mahdollista hävitä peli ennen kuin on päässyt pelaamaan edes yhtä vuoroa. Sama toki pätee myös esimerkiksi Bangiin. Toisaalta kahden viimeisen pelaajan välinen kuolinkamppailu saattaa helposti venähtää, jos sopivia kortteja ei satu pakasta nousemaan.

Pelin suhteellisen vakavaa teemaa kevennetään korttien kuvituksella. Gangsterikortit eivät omia silmiäni oikein hivelleet, mutta käsikortit ovat selkeitä ja niissä on kevyt sarjakuvamainen teema.

Peli elää tai kuolee teemansa mukana. Jos ajatus gangstereista teurastamassa toisiaan ei maistu, kannattaa peli kiertää kaukaa. Sen sijaan mafiateemaan tykästyneille tarjolla on nopeasti pelattava hupailu, jossa pääsee antamaan kanssapelureille kunnolla köniin. Pelaajaeliminointi ei juuri koskaan ole pelimekaniikkana kovin kannatettava, mutta tämä peli on sen verran lyhyt, ettei vierestä tarvitse kovin pitkään muiden kahinointia katsella.

Peli on kenties parhaimmillaan silloin, kun pitkän pelin päätteeksi on jäänyt niukasti tappiolle, ja tekee mieli päästellä höyryjä pihalle. Sellaisena peli on ihan hauska tapaus (ainakin, jos et itse joudu ensimmäisenä eliminoiduksi).

Faktat Family Businessista

Suunnittelijat: David B. Bromley

Julkaisija: Mayfair Games (1982), Lookout Games (2021)

Mutkikkuus: Hyvin yksinkertainen, pelaa kortti ja vuoro siirtyy seuraavalle.

Onnen vaikutus: Erittäin vahva. Huonolla korttituurilla ei pelissä pärjää.

Vuorovaikutus: Peli on pelaajien välistä gangsterisotaa alusta loppuun.

Teema: Teema on toimiva ja koko peli perustuukin sen varaan.

Uudelleenpelattavuus: Toimii hyvin esimerkiksi illanistujaisten loppunumeroksi. Hillittömän tiuhaan tätä tuskin jaksaa.

Kieliriippuvuus: Korteissa on jonkin verran tekstiä, mutta ohjekirjassa on kaikille korteille suomennokset.

Pelaajamäärä: 2–6, käytännössä ainakin kaksinpeli kannattaa unohtaa. Enemmän pelaajia on parempi.

Pituus: Yksi erä on puolessa tunnissa ohi.