Expeditions

Expeditions on Stonemaierin uusin peli, jossa sankarit kulkevat pitkin poikin jäistä Itä-Eurooppaa eläinkumppaneidensa ja mechiensä kanssa etsien uusia varusteita, meteoriitteja ja suoritettavia tehtäviä. Pohjimmiltaan pelaajat optimoivat toimintojaan ja resurssejaan tienatakseen mahdollisimman paljon rahaa.

Uuden alueen löytäessään ei vielä tiedä kuinka paljon meteoriitti on aluetta korruptoitunut. Sankarin on puhdistettava alue korruptiosta. Jokainen uusi alue mahdollistaa enemmän toimintoja ja helpottaa liikkumista, sillä kartoittamattomien alueiden läpi ei voi liikkua. Pelin edetessä vaihtoehtojen määrä kasvaa ja tarjolla olevat vaihtoehdot paranevat. Loppua kohden suoritetaan jo melkoisia komboja. 

Kaunista taidetta

Expeditions julkaistiin Scythen jatko-osana. Itse innostuin jo siitä, koska Scythe on omalla kymmenen parhaan pelin listallani, eikä vähiten pelin taiteesta johtuen. Jacub Rozalski tekee tässäkin pelissä mahtavaa työtä. Korttien ja karttalaattojen kuvitus on aivan käsittämättömän hienoa, kiinnostavaa ja yksityiskohtaista.

Esimerkiksi karttalaatta ”Outo metsä” sisältää karhun, jonka päästä kasvaa lonkeroita. Kannessakin on yksityiskohtia, jotka voi huomata vain tarkemmalla tarkastelulla. Jokaisen kortin kuvitus on erilainen. Kun ensimmäisen kerran avasin laatikon ja aloin tutkimaan komponentteja, selasin kortit läpi ja vain ihailin kuvitusta.

Myös todella suuret mechit herättävät huomiota. Ne saattavat jonkun mielestä olla jopa liian suuret, mutta itse pidin sekä niiden koosta että ulkonäöstä. Laudalla ne ovat toki vähän toimintojen näkymän tiellä.

Pelilauta rakennetaan heksan muotoisista karttalaatoista, ja kartta on aina samanmuotoinen. Heksat kuitenkin vaihtavat paikkaa. Kartassakin oleva kuvitus on hienoa, muttei pääse samalla tavalla oikeuksiinsa, sillä mechit ja toimintoja kuvaavat ikonit blokkaavat kuvitusta sen verran. Tämä ei kuitenkaan paljoa häiritse. Kaikki komponentit ja kuvitus saavat siis minulta ainakin todella ison plusmerkinnän ja pelkästään näiden takia voisin tätä suositella. 

Mekaniikat kohdallaan

Kuvitus seuraa hyvin vahvasti edeltäjänsä jalanjälkiä ja se onkin ainoa syy miksi Expeditionsia voi kutsua Scythen jatko-osaksi. Mekaniikoiltaan mennään vahvasti erilaiseen suuntaan. Scythe on resurssinhallintaa ja toimintojen optimointia, mutta myös aluehallintaa. Isoveli sisältää myös paljon vuorovaikutusta.

Expeditions taas yhdistelee pakanrakennusta ja toimintojen optimointia ja on käytännössä monen pelaajan soolopeli. Pääosassa on uniikki ja mielenkiintoinen toimintojenvalintamekaniikka. Vuoron alussa pitää valita kolmesta vaihtoehdosta yksi, jota ei saa vuorollaan suorittaa. Aina saa siis tehdä kaksi toimintoa, poikkeuksena vuoro, kun ei enää pysty tai halua. Toimintoja ovat liikkuminen, kerääminen ja pelaaminen.

Liikkumisella saa liikkua mechillään 1–4 askelta uuteen heksaan.  Jos päätyy kartoittamattomalle alueelle, saa avata uuden alueen käyttöön.

Keräämisellä suoritetaan karttaheksan oma toiminto. Niitä on erilaisia aina korttien nostamisesta työläisten hankintaan.

Pelaaminen tarkoittaa toimintokorttien pelaamista kädestä. Kortteja hankitaan, pelataan ja suoritetaan. Kortteja on kolmea eri tyyppiä: tehtävä-, meteoriitti- ja tavarakortteja. Kaikissa korteissa on aina perusresurssi, toiminto ja työläispaikka.

Kortin saa käyttää vain kerran nollausten välissä. Nollatessa menettää vuoronsa, mutta saa palauttaa kaikki pelatut kortit ja työläiset takaisin pelattavaksi. Nollausta seuraavalla vuorolla saa myös normaalista poiketen suorittaa kaikki kolme toimintoa. Jokainen pelaaja saa nollata koska vain halutessaan, ja muiden peli jatkuu aina normaalisti toisen nollatessa.

Vuoroja jatketaan, kunnes joku pelaajista käynnistää loppupelin. Loppupeli käynnistyy pelaajan saadessa suoritettua neljä mahdollisista lopputehtävistä, tämän jälkeen kaikki saavat vielä vuoron. Pelin voittaa eniten rahaa tienannut pelaaja. Mahdollisia lopputehtäviä ovat esimerkiksi korruption tuhoaminen, tarpeeksi monen alueen kartoittaminen, varusteiden rakentaminen ja meteoriittien sulattaminen. 

Harmittavasti ohitettu teema

Expeditions on oikein hyvä peli. Se on vain kuvitusta lukuunottamatta käytännössä teematon. Mekaniikat eivät ole mitenkään temaattisia, korruptiolla ei ole mitään tekemistä korruptoituneen maa-alueen kanssa eikä karttakaan oikeastaan tuo mukaan mitään elementtiä teemasta. Onneksi peli on hyvä ja kuvitus kaunista.

Teeman ohuus ikävä kyllä häiritsee, varsinkin kun teema on ajatuksen tasolla niin hieno, joten harmittaa, kun sitä ei saada esiin mekaniikoissa. Potentiaalia olisi vaikka kuinka. Vaan ei auta, täytyy tyytyä pelaamaan hienosti kuvitettua pakanrakennus- ja koneistonrakennuspeliä. 

Kenelle tätä suosittelisin? Ainakin kaikille, jotka tykkäävät pelata optimointipelejä yksin. Peli on mielestäni selvästi parhaimmillaan yksin- tai kaksinpelinä. Viidellä en suostu pelaamaan ja neljällekään en tätä suosittelisi.

Pelin hinta on kohdallaan, laatikossa sen verran paljon tavaraa, ettei tämä nykyhinnoilla halvempikaan voisi olla. Uskoisin peliin tulevan lisäosiakin, koska se vaikuttaa olevan yleisesti pidetty peli.

Faktat Expeditionsista

Suunnittelijat: Jamey Stegmaier

Julkaisijat: Stonemaier Games (2023)

Mutkikkuus: Expeditionsin sääntökirja on hyvä! Luin sääntökirjan kertaalleen läpi ja sillä pystyi hyvin pelaamaan ensimmäisen pelin ilman ongelmia. Opettaminenkin sujui helposti. Pelaaminen itsessään tuotti osassa pelaajista jopa melkoista analyysihalvausta. Itse en suuremmin näin kokenut. On tämä varmasti keskivertopeliä mutkikkaampi, mutta on kevyempi kuin Scythe. 

Onnen vaikutus: Expeditions on korttipeli, joten pakan tuomaa tuuria on mukana. Sanoisin, ettei tuuri vaikuta heikentävästi, mutta saattaa antaa todella ylivoimaiset kombot ihan vahingossa. Kymmenisen pelin kokemuksella sanoisin kuitenkin, että paras pelaaja voittaa useimmiten. 

Vuorovaikutus: Vuorovaikutusta ei oikeastaan ole lainkaan. Expeditions on moninpelattava soolopeli ja siten parhaimmillaan yhdellä tai kahdella pelaajalla. Ainoa vuorovaikutus on laudan ruutujen blokkaaminen, mutta sitäkään ei voi tehdä kuin maksimissaan yhden vuoron ajan, koska liikkua täytyy vähintään joka toinen kierros.

Teema: Teema on harmittavasti unohdettu mekaniikoissa. Se näkyy vahvasti kuvituksessa, mutta pelatessa ei tule tunnetta, että olisit Itä-Euroopassa tutkimassa kartoittamattomia alueita törmäten epämuodostuneisiin eliöihin ja meteoriittien vaikuttamaan luontoon. 

Uudelleenpelattavuus: Pelattava ei lopu heti kesken. Hahmot ja mechit ovat erilaisia ja kortteja on paljon. Vielä kymmenisen pelinkin jälkeen tulee vastaan kortteja joita ei tunnista.

Saavutettavuus: Korteissa on tekstiä ja ikoneita, ja pelaajan pitää osata englantia pystyäkseen pelaamaan Expeditionsia. Ikonit ovat alkuun vähän haastavia tulkittavia, mutta nekin oppi muutaman erehdyksen kautta.

Pelaajamäärä: 1–5, parhaimmillaan korkeintaan kolmella.

Pituus: 60–90 minuuttia.