Everdell

James A. Wilson laittaa pelaajat metsän työläisiksi vuonna 2018 ilmestyneessä Everdellissä, joka on yhdistelmä työläisenasettelua ja tableau-rakentelua eli korttien pelaamista pelaajien eteen pysyvien hyötyjen saamiseksi.

Pelissä pelataan talvesta lähtien vuodenajat läpi seuraavan talven alkuun. Vuoden lopussa eniten pisteitä kerännyt metsän asukki voittaa. 

Metsäistä kaupunginrakennusta

Pelaajat rakentavat 15 kortin kaupunkiaan eli tableautaan. Vuorollaan pelaaja voi joko asettaa työläisen työläisruutuun, keräten näin resursseja ja kortteja, tai pelata kortin omaan kaupunkiinsa tai varustautua seuraavaan vuodenaikaan.

Varustautumalla tulevaan vuodenaikaan pelaaja saa työläisensä takaisin sekä uusia työläisiä. Myös kevään ja syksyn alkaessa pelaajan vihreällä symbolilla merkityt kortit uudelleen aktivoituvat, yleensä suoden pelaajalle ylimääräisiä resursseja. 

Toisin kuin monissa muissa vastaavanlaisissa peleissä, pelaajat eivät jää odottelemaan, että muutkin pelaajat varustautuvat seuraavaan vuodenaikaan, vaan he jatkavat suoraan peliä kerättyään työläisensä ja aktivoituaan korttinsa. Tällöin pelaajien työläisten määrä vaihtelee hetkittäin.

Tarkkaa koneistonhallintaa

Pelissä onkin tärkeää hallita omaa kortti- ja resurssikoneistoaan, saadakseen täyden tehon työläisistään ja korteistaan. Pelin alussa pelaajalla on vain kaksi työläistä, jolloin oikeiden valintojen tekeminen on todella tärkeää. Viimeisenä vuodenaikana työläisiä on jo kuusi, jolloin valintojakin voi tehdä hieman vapaammin. 

Yksi olennainen osa peliä on korttien ketjuttaminen. Osassa kortteja on oikeassa alakulmassa toisen kortin kuva, joka kertoo pelaajalle, että hän saa pelata sen kortin ilmaiseksi.

Suunnittelemalla ketjut oikein pelaaja säästää resursseja ja saa kaupunkinsa täytettyä tehokkaammin. Keräämällä tietyt kortit kaupunkiinsa pelaaja voi aktivoida loppupisteytykseen vaikuttavia tapahtumia.

Korttivetoisesta pelistä kun on kyse, korttituuri on jonkin asteisessa roolissa. Tätä pystyy onneksi lievittämään esimerkiksi uhraamalla kortteja resursseiksi Turvapaikassa. 

Vuorovaikutustakin löytyy niin työläisenasettelun kuin korttien muodossa. Useimpiin työläisruutuihin mahtuu vain yksi pelaaja, mutta muutamissa ruuduissa ei ole rajaa sille, kuinka moni pelaaja voi kyseisen toiminnon tehdä. Joissain korteissa on myös suoraan toisiin pelaajiin vaikuttavia seurauksia ja jopa avoimia rakennuksia, joihin kanssapelaajatkin voi lähettää työläisensä. Muiden pelaajien toimista on siis hyvä olla kartalla, eikä vain rakennella omaa kaupunkiaan muista piittaamatta. 

Elefantti keskellä olohuonetta

Everdellistä on mahdotonta kirjoittaa mainitsematta pelin näyttävintä, mutta ei välttämättä kätevintä osaa, nimittäin suurta 3D-puuta, joka kasataan ennen pelin alkua joka kerta, koska se ei sellaisenaan mahdu pelilaatikkoon.

Tämä pahvinen turhake on toki todella temaattinen, ja kaukaa erittäin hienon näköinen, mutta toisaalta jonkinasteinen näköhaitta, varsinkin neljällä pelatessa. Everdell vie suhteellisen paljon pöytätilaa muutenkin, sillä pelilauta on pyöreähkö ja jokaiselle pelaajalle pitäisi olla tilaa viidentoista kortin kaupungille.

Toki tuo Evertree toimii tapahtumakorttien ja lisätyöläisten pidikkeenä ja sen latvoihin on painettu muistutukset siitä, miten toimitaan, kun varustaudutaan kuhunkin vuodenaikaan. Tämän kaiken olisi toki voinut tehdä monella vähemmän näyttävällä ja käytännöllisemmällä tavalla. Kaksinpelissä puusta ei oikeastaan ole haittaa, koska pelaajat voivat asettua sen kummallekin puolelle. 

Ulkonäkö on kyllä Everdellissä hiottu muuten aivan viime tippaan asti. Kaikki resurssinappulat ovat kauniita ja kuvitus korteissa on hyvin näyttävää. Myös kaikki metsänasukkimeeplet ovat erilaisia, joten jokaisen pelaajan nappulat erottaa helposti toisistaan, muunkin kuin värin perusteella. Kaiken kaikkiaan peli on todella laadukkaasti tehty. 

Ollakseen näinkin söpö peli, Everdell on kestoltaan kuitenkin hieman pidempi, kuin mitä siltä moni saattaisi odottaa. Pelilaatikon kyljessä lukee 40–80 min, mutta ensimmäiseen peliin on kyllä parempi suoraan varata kaksi tuntia. Mikään välipala ei Everdell ole. 

Lisäosat

Peliin on myös lisäosa Pearlbrook, sekä juuri nyt  Kickstarter-tukijoille saapuvat Bellfaire ja Spirecrest. Nämäkin löytyvät varmasti pelikauppojenkin hyllyiltä piakkoin.

Pearlbrook esittelee vedenalaisen yhteiskunnan. Uudelle jokilaudalle voi lähettää sammakkolähettiläitä keräämään helmiä, joilla voi rakentaa ihmeellisiä rakennelmia.

Bellfaire nostaa pelaajamäärän jopa kuuteen. Lisäosan aiheena on Everdellin perustamisen satavuotisjuhlan kunniaksi pidettävä juhlavuosi, joka näkyy pelissä uutena pelilautana ja palkintoina, jotka ovat lopputavoitteita.

Spirecrest vie pelaajat Everdellin laakson mukavien seutujen ulkopuolelle, jossa on tarjolla hankalia sääolosuhteita, erikoisia löytöjä tehtäväksi ja isoja otuksia, jotka ovat ainutlaatuisia lisätyöläisiä.

Näistä on hyvä ottaa huomioon, että kauppojen hyllyiltä löytyvät peruspeli ja lisäosat ovat niin kutsuttuja Standard editioneja, joissa ei ole kaikkia hilavitkuttimia ja kultakolikkoja. Ne ovat silti varsin kalliita, mikä on pienen soraäänen arvoinen.

Eniten rahoille saisi vastinetta Kickstarterista saadulla Collector’s editionilla, mutta mikäli hinku päästä pelaamaan on kova, on kauppojenkin versio oiva, joskin hintava.  

Faktat Everdellistä

Suunnittelijat: James A. Wilson

Julkaisija: Starling Games (2018)

Mutkikkuus: Everdell asettuu mutkikkuusskaalan keskipaikkeille: perinpohjaisella sääntökirjalla on mittaa parikymmentä sivua, mukaanlukien yksinpelisäännöt, joten opeteltavaa siis riittää. Peli ei kuitenkaan ole kovin vaikea.

Onnen vaikutus: Korttien kanssa puljaamiseen liittyy aina tietty määrä tuuria, mutta peli tarjoaa myös keinoja tuurin loiventamiseen.

Vuorovaikutus: Työläistenasettelu tuo peliin kilpailua ja suoraakin vuorovaikutusta on vähän. Toisten pelaajien tekemisistä on hyvä olla kartalla, mutta pelaajien välistä vuorovaikutusta rakastavat Everdell jättää kylmäksi.

Teema: Näyttävä ulkoasu tuo metsäneläinteemaa hyvin peliin. Söpöyttä riittää!

Uudelleenpelattavuus: Pelissä on sen verran paljon kortteja, että vaihtelua riittää. Pidemmän päälle lisäosat ovat paikallaan tuomaan uusia näkökulmia peliin.

Kieliriippuvuus: Korteissa on aika lailla tekstiä ja kortteja on paljon, joten jos pelaajat ovat kielitaidottomia, hankalaksi menee.

Pelaajamäärä: 1–4, kolminpeliä pidetään parhaimpana. Yksinpelissä vastassa on bottipelaaja.

Pituus: 40–80 minuuttia pelaajamäärästä riippuen. Ensimmäisille peleille on kyllä hyvä varata reilusti aikaa, korteissa on runsaasti luettavaa ja opeteltavaa. Kokemuksen myötä pelit nopeutuvat reippaasti.

Jutun kansikuva: What’s Eric Playing? / BGG. CC BY-NC-SA 3.0.