Etanaralli

Lasten kasvaessa tulee jatkuvasti metsästettyä uusia, sopivia lasten­pelejä. Huomasin, kuinka lautapeliblogeista sekä Koko perhe pelaa että Puutyöläinen kehuivat kilvan erästä kilpa”juoksu”peliä, jossa pääosassa on kuusi eriväristä etanaa. Peli on tietysti jo otsikossa mainittu Etanaralli, Fortin pariskunnan suunnittelema mainio lastenpeli.

Pitihän se sitten testata. Nyt kun peliä on meidän perheessä pelattu lähemmäs viisikymmentä kertaa, voimme todeta, että onhan tämä mainio tapaus. Mutta mikä pelissä oikein toimii?

Kahden nopan dilemma

Etanat etenevät kahta kuvionoppaa heittämällä. Toinen noppien symboleista osoittaa, mikä kuudesta etanasta liikkuu, toinen taas sen, mihin ruutuun etana pääsee. Jos siis heittää oranssin ja violetin kuvion, voi joko liikuttaa oranssin etanan violettiin ruutuun tai violetin etanan oranssiin ruutuun.

Ihan päämäärättömästi etanoita ei liikutella, vaan jokainen pelaaja saa pelin alussa salaisen tavoitekortin, jossa näkyy kolme eriväristä etanaa. Näistä mahdollisimman monta tulisi saada maaliin ja kolmen parhaan joukkoon.

Liikkumista mutkistaa se, että etanan peittämä ruutu nähdään saman­värisenä kuin itse etana. Tämä voi johtaa kahteen asiaan. Esimerkiksi jos useampi peräkkäinen sininen ruutu on peitossa, voi hännillä oleva etana loikkia sen sinisellä nopalla pitkiäkin matkoja seuraavan vapaan symbolin luokse.

Lisäksi jos seuraava sopiva ruutu on toisen etanan “värjäämä” ruutu, pelaaja loikkaa etanan päälle. Tällöin alla oleva etana on jumissa, eikä pääse liikkumaan. Kasa voi kasvaa jopa useamman etanan korkuiseksi, mikä on aina viihdyttävää.

Kun kolmas etana ylittää maaliviivan, peli loppuu. Ensimmäiseksi lyllertäneestä etanasta saa kolme pistettä, toisesta kaksi ja pronssisija tarjoaa yhden pisteen. Piste-erot eivät ole koskaan kovin suuret, lopussa kun pisteitä tulee jotain nollan ja kuuden pisteen väliltä.

Vekkulia kilpajuoksua

Etanarallissa on monta asiaa kohdallaan. Kahden nopan tarjoamat valinnat eivät aikuisen päätä huimaa, mutta lastenpeliksi purtavaa on sopivasti ja pienissä paloissa. Tämä pitää myös vuorot ripeinä.

Kun mukaan yhdistetään salaiset roolit, niin mietittävää onkin paljon enemmän. Tiettyjen värien jatkuva edistäminen voi paljastaa omat suosikit muille, joten pitäisikö välillä liikuttaa jotain toista väriä? Pienemmät eivät näistä nyansseista välitä, mutta on aina hienoa, kun peli kasvaa ja jalostuu lapsen mukana.

Eikä pidä unohtaa julkaisija HABA:n ehtymätöntä jippokatalogia ja sen vetovoimaa. Etanarallin houkuttimena toimivat magneetit, joiden avulla etanat kulkevat kilparataa pitkin jopa pystysuoraan. Metallisen laatikon hyödyntäminen pelilautana onkin nerokas kikka, vaikka välillä pelitilanteen hahmottaminen on normaalia hankalampaa. Pieni kurkottelu ei kuitenkaan haittaa ja ainakin lapsista idea on hirvittävän jännä.

Etanarallia suositellaan viisivuotiaasta ylöspäin, mikä on erityisesti salaisten tavoitekorttien vuoksi aivan ymmärrettävää. Peliä voi kuitenkin pelata avoimin kortein vaikka innokkaan kolmivuotiaan kanssa. Meillä viisi- ja kolmivuotias pelaavat keskenään ilman ongelmia.

Kestosuosikki

Etanaralli on saavuttanut perheessämme kestosuosikin maineen ja se on ollut sekä lasten että aikuisten mieleen. Nopat, etanoiden jumiu­tuminen toisten alle ja peitettyjen ruutujen tarjoama kumi­nauha­efekti tekevät pelistä samaan aikaan sopivan kaoottisen, hauskan ja jännit­tävän. Peli tuntuu kuitenkin hallitulta kaaokselta, jossa omilla päätöksillä voi vaikuttaa lopputulokseen.

Lastenpeleissä samanlaista koko perheen suosiota ei ole saanut tätä ennen kuin Kilpikonnakisa. Peleillä onkin paljon yhteistä, kuten salaiset tavoitteet, arvaamattomat pelitilanteet, mutta myös pienet, taktiset päätökset. Jos aikuiset saavat valita, niin kilpparit ovat edelleen vahvempia, mutta lasten keskenään pelatessa etanat voittavat.

Jos etsii erinomaista lastenpeliä alle kouluikäisille, Etanaralli on lähestulkoon pakkohankinta.

Faktat Etanarallista

Suunnittelija: Marie Fort, Wilfried Fort

Julkaisija: HABA (2018)

Mutkikkuus: Säännöt ovat helpot, mitä nyt sääntökirjassa etanoiden pinoaminen on selitetty turhan hankalaselkoisesti. Toimii myös lasten keskenään pelattavana.

Onnen vaikutus: Nopat ovat aika satunnaisia ja toisinaan on vain valittava kahdesta huonosta vaihtoehdosta parempi. Omaa tuuria voi kuitenkin hyvillä päätöksillä hiukan loiventaa.

Vuorovaikutus: Muiden peliä seuraa, jotta arvaisi toisten pelaajien tavoitteet. Myös etanat voi tarkoituksella jumittaa pinojen alle, jos oikein ilkeäksi ryhtyy.

Teema: Hauska teema on magneettien takia myös osuva.

Uudelleenpelattavuus: Kyllä tästä hupia irtoaa useammaksi pelikerraksi.

Kieliriippuvuus: Peli ei vaadi lukutaitoa.

Pelaajamäärä: 2–4

Pituus: 15 minuuttia.