Kickstarter-joukkorahoituspalvelusta ponnistusvoimaa hakenut Escape: The Curse of the Temple on reaaliajassa pelattava yhteistyöpeli. Pelaajat ovat Indiana Jones -elokuvien tapaan muinaisessa temppelissä, joka on romahtamaisillaan. Ulos siis pitäisi päästä ja pian. Sitä ennen maagiset timantit tulisi aktivoida, jotta seikkailijoiden päällä oleva kirous rikkoutuu ja pakeneminen onnistuu.
Lautapelit.fi julkaisi Escapen suomeksi syksyllä 2013.
Pelin idea
Pelaajien päätavoite on löytää temppelilaattojen joukosta uloskäynti ja aktivoida maagisia timantteja. Jälkimmäisiä valitaan pelin alussa pelaajamäärästä riippuen tietty määrä. Kun temppelilaatalla vaadittava noppayhdistelmä toteutuu, tietty määrä timantteja siirtyy aloituskasasta laatalle. Mitä enemmän timantteja saa ripoteltua temppeliin, sitä paremmaksi ulospääsymahdollisuudet nousevat.
Pelin ydin rakentuu nopanheittojen varaan. Sopivilla noppayhdistelmillä liikutetaan hahmoa temppelissä, löydetään uusia huoneita (eli lisätään temppelilaattoja) sekä aktivoidaan timantteja. Noppien käyttö on vapaata, sillä niitä voi sekä jättää talteen että heittää niin monta kertaa kuin haluaa.
Ainoa poikkeus tapahtuu, kun pelaaja heittää nopalla mustan naamion. Naamio lukitsee nopan ja noppa avautuu vasta, kun pelaaja heittää toisella nopalla kultaisen naamion. Välillä syntyy tuskaisia hetkiä, kun useampi noppa lukkiutuu, mutta kultaisia naamioita ei näy eikä kuulu.
Koska kyseessä on yhteistyöpeli, voi toisten apuun nojautua. Noppatuloksia voi lahjoittaa samassa huoneessa olevalle toiselle pelaajalle ja näin auttaa esimerkiksi lukittujen noppien avaamisessa. Temppelin tutkiminen tiimissä onkin yksinharhailua kannattavampaa, joidenkin timanttien aktivointi yksinään on jopa mahdotonta. Auttaminen kannattaa, sillä jos joku ei selviä temppelistä ulos, kaikki häviävät.
Adrenaliinia ilmassa
Escape kulkee Space Alertin jalanjäljissä, sillä yksi peli kestää tasan 10 minuuttia. Tästä pitää huolen taustalla soiva CD-levy, joka hieman ohjaa pelaajien toimintaa. Välillä salaperäisen musiikin lomassa soi gongi, jolloin pelaajien on joko palattava nopeasti takaisin aloituslaatalle tai paettava temppelistä.
Äänite luo sopivasti lisäjännitystä ja on iso osa pelin viehätystä. Gongin soidessa musiikki tihentyy ja viime sekunneilla mukaan tulevat sydämenlyönnit. Peliä voi pelata äänekkäässä ympäristössä myös tiimalasien avulla, mutta samalla osa tunnelmasta katoaa. Äänite kannattaa jättää pois lähinnä silloin, kun peliä harjoittelee lasten kanssa.
Vaikeusastetta voi vaihdella niin alussa valittavien timanttien määrällä kuin mukaan valituilla moduuleilla. Moduulit lisäävät peliin aarteet, jotka antavat pelaajille kertakäyttöisen helpotuksen, sekä kiroukset, jotka rajoittavat pelaajia kunnes ne puretaan. Kirousten ideoinnissa on osattu käyttää mielikuvitusta, sillä joistain menettää nopan, jotkut taas pakottavat pelaajan pitämään kättään pään päällä tai estävät puhumisen.
Jokaiselle jotakin
Rajoitetun ajan vuoksi Escapea pelataan vahvasti selkäytimen kautta. Pelikerrat ovat hyvin samankaltaisia – noppia heitetään raivokkaasti ja pelaajat nostavat laattoja sekä aktivoivat timantteja minkä ehtivät. Peliharrastajille Escape onkin kiihkeätempoinen filleri, jossa hupi syntyy aikapaineessa koheltamisesta ja nopeista päätöksistä.
Yksinkertaisen perusidean vuoksi peli toimii myös perhepelinä. Testipelaajina toimineet 8- ja 9-vuotiaat pitivät pelistä paljon ja oppivat säännöt nopeasti. Osalle musiikin kanssa pelaaminen oli kuitenkin vähän liian jännittävää. Toisaalta hekin nauttivat pelistä, jos musiikki jätettiin pois.
Myös joillekin aikuisille peli oli liian hektinen ja he jäätyivät paineen alla täysin. Tiettyä stressinsietokykyä siis tarvitaan.
Supernopea yhteistyöpeli
Julkaisijalta Queen Gamesilta osaa odottaa nättiä toteutusta, eikä Escape tee poikkeusta. Vaikka moduuleita ja komponentteja ei ole peruspelissä erityisen paljon, on kaikki sisältö laadukasta. Timantit ovat upeita ja laatat paksuja. Harmi, että peli on pakattu liian isoon laatikkoon, mikä vaikeuttaa kevytmielisen pelin kuljettamista.
Peli venyy yhdestä viiteen pelaajaan onnistuneesti, eikä se romutu millään pelaajamäärällä. Mitä nyt yksinpeli on aika tylsää puurtamista. Käytännössä mitä enemmän ihmisiä on mukava, sitä hauskempaa ja äänekkäämpää pelaaminen on.
Escape: The Curse of the Temple on hieno tehofilleri, joka eroaa yhteistyöpelien valtavirrasta edukseen. Se on älyttömän nopea pelata ja jännitystä on sopivasti, kunhan pelin tunnelmaan heittäytyy. Ja mikäli reaaliaikaiset pelit eivät ole kovin tuttuja, tarjoaa Escape aivan uudenlaisen pelikokemuksen.
Escape: Illusions & Quests
Escapea voi laajentaa moduuleilla loputtomasti, minkä myös Queen Games on huomannut. Markkinoille onkin jo ilmestynyt kaksi lisäosaa, Escape: Illusions sekä Escape: Quests.
Illusionsin tärkein anti ovat uudet illuusiolaatat, jotka häviävät, kun pelaajat joutuvat palaamaan aloitusruutuun. Laattoja ei siis voi jättää huomiotta pitkäksi aikaa. Mukana on myös nappulat kuudennelle pelaajalle sekä muutama laatta, joihin timantit jätetään jollain hieman erikoisemmalla tavalla.
Toinen lisäosa Quests tuo mukanaan 12 erilaista roolia, jotka antavat jokaiselle pelaajalle erikoisominaisuuden. Roolit vaihtelevat mukavasti ja mukana on niin perushyödyllisiä kuin erikoisempiakin ominaisuuksia. Lisäosan mukana tulee myös uudet tehtävälaatat, joiden tehtävät on suoritettava ennen pakenemista.
Illusions on pätevä lisäosa, mikäli haikailee kuudetta pelaajaa ja pientä lisämaustetta peruspeliin. Vaikeustasokaan ei nouse, koska häviävät illuusiolaatat yleensä helpottavat peliä pitäessään temppelin pienenä. Jos Escape tuntuu puolestaan liian helpolta, Quests auttaa asiaa. Oma rooli on mukava lisä ja tehtävät pirullisia. Lisäksi roolien ja tehtävien avulla on helppo viilata vaikeusastetta sopivaksi. Escape-fanaatikolle Quests onkin pakkohankinta.
Faktat Escape: The Curse of the Templesta
Suunnittelija: Kristian Amundsen Østby
Julkaisija: Queen Games (2012), Lautapelit.fi (2013)
Mutkikkuus: Peli on helppo oppia ja erilaisia moduuleja voi lisätä peliin vähitellen.
Onnen vaikutus: Noppien arvaamattomuus on osa peliä.
Vuorovaikutus: Liikkeitä on koordinoitava toisten kanssa, jotta timantteja saa kerättyä ja lukittuja noppia avattua.
Teema: Indiana Jones -teema on melko vastustamaton ja taustamusiikki vahvistaa tunnelmaa.
Uudelleenpelattavuus: Peli toimii parhaiten silloin tällöin pelattuna. Mikäli peliä pelaa säännöllisesti, lisäosien hankinta kannattaa.
Kieliriippuvuus: Peli on kieliriippumaton.
Kuuloriippuvuus: Pelin ajastimena toimii soundtrack-CD, joka myös luo peliin kiivasta, ahdistavaa tunnelmaa. Ilman levyäkin voi pelata, käyttäen pelin mukana tulevaa tiimalasia tai jotain muuta ajastinta. Osa pelin tunnelmasta jää pois ilman äänimaailmaa, mutta joillekin äänimaailma voi olla liiankin intensiivinen.
Pelaajamäärä: 1–5.
Pituus: 10 minuuttia.
7 vastausta aiheeseen “Escape: The Curse of the Temple”
Hei, ostin kyseisen pelin ja en oikein tajunnut tuota noppien talteen jättämistä. Siis jos yrittää aktivoida timanttia, niin saako siinä jättää talteen niitä noppia joita tarvitaan? Mielestäni ei, koska niitähän ”käytettiin toimintoon” vai olenko väärässä? Koska niitähän käyttettiin jolloin ne pitää heittää uudelleen. Eikö noita noppia voi jättää talteen silloin kun menee kammioon tai löytää uuden kammion?
Noppia voi jättää heittämättä aina, paitsi silloin jos käyttää niitä johonkin toimintoon. Toimintoja voi olla:
–liikkuminen
–uuden huoneen avaaminen
–timantinlaittopaikan aktivointi
–mustien maskien vapauttaminen
(Saatoin unohtaa jonkin toiminnon, toivottavasti en.)
Timantin aktivoinnilla tarkoittanet paikkoja, joissa voi esim. neljällä soihdulla laittaa timantin huoneeseen. (Nopan symboli, määrä ja timanttien määrä keksitty tähän esimerkkiin mielivaltaisesti.) Tässä esimerkissä voisit heitellä noppia ja jättää soihdut (tai ihan mitä vain) heittämättä niin kauan kun haluat heitellä. Sitten kun laitat ne timantit sinne huoneeseen, sinun tulee heittää uudelleen vähintään neljä soihtua, sillä ne tarvittiin timanttien laittoon.
Samaten kammioon mennessä voi jättää haluamansa määrän haluamiaan noppia, mutta kuitenkin kammioon kulkemiseen vaadittavat nopat (Esimerkiksi ukko ja avain) on heitettävä uudelleen. Muut nopat saat halutessasi jättää heittämättä. Uutta kammiota avatessa pätee aivan sama. Kaksi ukkoa on pakko heittää uudestaan, muut nopat saa heittää tai olla heittämättä.
Poikkeuksen edellä kuvattuun tekevät mustat maskit, joita ei saa heittää uudestaan ilman kullanväristä noppaa. Kun vapautat kullanvärisellä maskilla omia tai toisen pelaajan mustia maskeja, saat (tai valitsemasi pelaaja saa) heittää uudestaan yhden tai kaksi mustaa maskia ja sinun on pakko heittää se (yksi) kullanvärinen maski uudelleen.
Kiitos, tämä selvensi!?
Kaksi kysymystä pelistä:
1. Kun alussa laitetaan ne kaksi kammiota aloituskammion viereen, ja niin pitääkö siinä vaiheessa laittaa aarre kammioon, jos toinen tai kummatkin sattuu olemaan aarrekammioita? Vai laitetaanko ne vain itse pelin aikana, kun aarrekammioita löydetään?
2. Voiko pelaaja tehdä yhdellä nopan heitolla useita toimintoja, jos hänen noppansa riittävät siihen? Esimerkiksi jos saa neljä seikkailijaa, voiko asettaa kaksi uutta kammiota? Tai voiko mennä uuteen kammioon ja sen jälkeen siinä uudessa kammiossa lisätä uuden kammion, ja sen jälkeen heittää ne nopat uudestaan kun ne on käytetty?
1. Säännöt ovat hieman epäselvät tuon suhteen, mutta meillä on aina pelattu niin että aarteet laitetaan myös aloitushuoneisiin mutta kiroukset eivät niissä vaikuta.
2. Kyllä voi. Jos heittää esim. neljä seikkailijaa voi etsiä uuden huoneen heittämällä kaksi niistä pois ja jos tyhjiä ovia on vielä jäljellä, etsiä toisenkin heittämällä toiset kaksi seikkailijaa pois. Sama pätee siirtymiseen. Vain käytetyt nopat on pakko heittää heti uudelleen.
Tiukkaan tulkittuna säännöjen mukaan nämä tehdään erikseen, jolloin käytetyt nopatkin heitetään heti käytön jälkeen pois (ei kerralla kahden toiminnon jälkeen). Periaatteessa on mahdollista, että ensimmäisestä huoneesta tulee kirous, joka estää toisen huoneen etsimisen. Kahdesti liikkuminen on toki aina mahdollista.
Kiitos!
Kiitos Henna!