Earth

Wingspanin ja Ark Novan menestys on tehnyt erilaisista luontoaiheista houkuttelevia lautapelisuunnittelijoille. Earth ottaa aiheekseen luonnon erilaisten kasvien välillä olevat synergiat ja vuorovaikutukset. Voitokas pelaaja rakentaa pöydälle eteensä kasvien, puiden ja sienten ekosysteemin, jossa eri lajit ruokkivat toisiaan.

Mekaanisesti Earth on tableau builder, jossa rakennellaan korttiasetelmaa. Kortit toimivat monissa tehtävissä ja osin myös valuuttana. Kun pelissä on vielä seuraamismekanismi, jossa yksi pelaajista valitsee toiminnon ja muut tekevät siitä miedomman version, esikuvia löytyy vaikkapa Race for the Galaxyn suunnalta.

Ekosysteemien monimuotoisuus

Earthissa pelaajat rakentavat omaa biosfääriään. Käytännössä se on 4×4-kokoinen korttiruudukko, johon pelataan kasveja ja maastoja kuvaavia kortteja. Peli päättyy, kun joku pelaajista saa ruudukkonsa täyteen, jonka jälkeen nämä kortit sitten tuottavat pisteitä monin eri tavoin. Pelissä on myös yleisiä ja yksityisiä pistetavoitekortteja suoritettavaksi ja lisäksi kilpajuostavia pisteytystavoitteita, jotka kaikki pelaajat voivat suorittaa, mutta joista nopeimmat saavat parhaat pisteet. Pisteitä ropisee siis vähän joka puolelta.

Mekaanisesti peli on suoraviivainen ja perustuu neljään eri toimintoon. Pelaajat valitsevat vuorollaan haluamansa toiminnon, suorittavat sen täysimääräisesti itse, ja muut saavat sitten tehdä saman toiminnon heikompana versiona. Tämä on Puerto Ricosta peräisin oleva seuraamismekaniikka, siis, mutta yksinkertaisessa muodossa.

Toiminnoista tärkein on istutustoiminto, jolla pelataan kortteja pöytään. Toiminnon valinnut saa istuttaa kaksi korttia ja nostaa neljä uutta korttia, joista saa pitää yhden. Muut pelaajat istuttavat kerran ja nostavat vain yhden lisäkortin. Korttien maksamiseen tarvitaan multaa, jota saa kompostointitoiminnolla. Sillä saa myös kortteja omaan kompostipinoon, jossa ne toimivat pisteinä ja raaka-aineena.

Kasteleminen tuottaa korteille versoja ja vähän multaa. Versot ovat pieniä puukuutioita, jotka tuottavat pisteitä ja joita voi käyttää toimintojen maksuvälineinä. Kasvattaminen antaa kortteja ja tuottaa korteille kasvutokeneita, jotka nekin ovat – yllätys yllätys – pisteitä ja maksuvälineitä.

Synergioita

Peruskuvio on yksinkertainen, mutta kortit tietysti mutkistavat asiaa. Kasvikorteilla on paljon ominaisuuksia. Niillä on tietysti hinta ja suora voittopistemäärä, mutta myös habitaattimerkkejä eli tägejä, jotka voivat liittyä pisteytykseen tai vuorovaikutukseen muiden korttien kanssa. Kasvit ovat lisäksi puita, pensaita, yrttejä tai sieniä. Kortille voi mahtua joku määrä kasvutokeneita ja jonkun verran versoja.

Lisäksi kortilla voi olla joku toistuva ominaisuus. Näistä ominaisuuksista rakentuvat pelaajan pöydän synergiat, joista pelissä pitkälti on kyse. Ominaisuudet on värikoodattu ja ne liittyvät aina johonkin toimintoon. Kun joku pelaajista valitsee vaikkapa punaisen toiminnon, mullan ottamisen ja kompostoinnin jälkeen kaikki pelaajat voivat suorittaa pöydästään kaikki punaiset ominaisuudet. Korttien ominaisuudet tehdään siinä järjestyksessä kuin kortit pöydällä ovat, vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas.

Ominaisuudet ovat pääasiassa erilaista resurssien konvertoimista. Heitä kortti pois kompostista ja ota kolme multaa; kompostoi yksi kortti kädestä ja nosta yksi kortti; heitä kortti pois kompostista, poista yksi kasvu ja ota yksi verso ja kaksi multaa. Kun pöydässä olevat kortit toimivat hyvin yhteen, joku kortti tuottaa vaikkapa ensin versoja, jotka seuraava kortti muuttaa sitten mullaksi ja niin edelleen. Mitä paremmin korttien ominaisuudet sopivat yhteen, sitä helpommin niitä saa ajettua aina kun oikean värinen toiminto valitaan.

Nämä ominaisuudet ohjaavat pelaajia myös valitsemaan tiettyjä toimintoja. Jos oma pöytä on viritetty tuottamaan kunnon bonukset keltaisella toiminnolla, keltaista tulee valittua tiuhemmin, tai jos omat ominaisuudet nojaavat paljon asioiden maksamiseen versoilla, versoja tuottava sininen toiminto houkuttelee.

Muutakin kuin kasveja

Omaan pöytäänsä voi pelata myös maastokorteja. Ne eivät tuota resursseja kuten kasvit, mutta niissä on usein hyödyllisiä passiivisia ominaisuuksia tai pelin lopussa tulevia pisteytyksiä. Preeria, vaikkapa, tuottaa pari pistettä, antaa yhden kortin jokaisessa istutusvaiheessa (istutusvaiheessa laukeavat vihreät toiminnot ovat harvinaista herkkua) ja lisäksi kolme pistettä jokaisesta samalla rivillä olevasta yrtistä. Maastokorteilla voi saada hyvin pisteitä, mutta itsessään ne tuottavat vähemmän, joten niitä ei parane pelata liikaa.

Tapahtumakortit ovat kertakäyttöisiä resurssinmuuttajia ja sellaisenaan hyvin yksinkertaisia. Niitä voi pelata ihan koska tahansa eivätkä ne maksa mitään, paitsi toisinaan voittopisteitä.

Pelissä on lisäksi saari-, ilmasto- ja ekosysteemikortteja. Pelaajat saavat pelin alussa yhden jokaista. Kortit ovat kaksipuolisia, joten pelaajat saavat sentään valita, kumpaa puolta käyttävät. Saarikortit määrittelevät pelaajan aloitusresurssit: kuinka monta korttia ja miten paljon multaa. Niissä on myös joku ominaisuus, tavallisesti jonkinlainen alennusefekti. Ilmastokortit antavat vähän pisteitä, vähän tägejä ja jonkun värillisen toiminnon ja tekevät siten pelaajien alkuasetelmista vähän erilaisia.

Ekosysteemikortit ovat loppupisteytyksiä. Niitä on jokaisella pelaajalla yksi oma ja lisäksi laudalla on kaksi yhteistä. Nämä antavat pisteitä tietynlaisista korttimuodostelmista. Everglades-kortti, esimerkiksi, antaa neljä pistettä jokaisesta samassa jonossa olevasta sienikortista pöydässäsi. Nämä kortit ohjaavat peliä, mutta toisinaan niiden vaatimukset voivat olla vähän ristiriitaisia keskenään.

Eläinkortit ovat myös pistetavoitteita. Niitä tulee peliin neljä yhteistä ja näissä pisteytys toimii siten, että vuoron lopussa on mahdollista ilmoittaa saavuttaneensa kortin vaatimukset. Silloin saa kuitata pisteet: ensimmäinen suorittaja saa 15 pistettä, seuraava 11 ja niin edelleen – jokainen saa kyllä jotain. Nämä vaativat erilaisia määrällisiä suoritteita, esimerkiksi vähintään 11 korttia, jotka ovat korkeintaan kolmen voittopisteen arvoisia, tai vähintään 20 multaa varastossa.

Nokkela, mutta hämmentävä

Earth on oikein toimiva peli tällaisesta koneistonrakentelusta tykkääville. Heitähän riittää, vuosiäänestyksen tuloslistan kärjestä löytyy Terraforming Mars, Wingspan, Ark Nova – kaikki laveasti samankaltaisia pelejä, joissa on iso korttipakka täynnä uniikkeja kortteja, jotka ominaisuuksillaan ruokkivat toisiaan. Genre maistuu Lautapelioppaan lukijoille hyvin.

Mitenkään identtisiähän nämä pelit eivät keskenään ole, vaikka niillä yhteisiä piirteitä onkin. Earth on edellämainituista lähinnä Wingspania, mutta Race for the Galaxy lienee lopulta se osuvin vertailukohta.

Pohjimmiltaan Earth on kilpajuoksu. Pelin pituus riippuu pelaajista, joten tärkeää on istuttaa mahdollisimman paljon, mieluusti niin, että saa oman pöytänsä täyteen ennen muita pelaajia. BoardGameGeekin keskusteluista huomaa, että tämä ärsyttää joitakin pelaajia kovasti. Ilmiö on tuttu Ark Novasta: toiset iloitsevat kilpajuoksusta ja toisia se turhauttaa, kun haluaisi mieluummin rakennella koneistoa rauhassa.

Sama pätee Earthissa: peli voi näyttää sellaiselta, että se palkitsee hienon koneiston rakentamisesta, mutta käytännössä nopeasti istuttava pelaaja voittaa koneistonrakentajat enimmän osan ajasta. Tämä on tietoista: pelin suunnittelija Maxime Tardif on tarkoituksella tehnyt istutustoiminnosta pelin parhaimman, jotta peli etenisi nopeammin.

Earth ei ole millään lailla mullistava tulokas genressään, mutta minulle sen yhdistelmä koneistonrakennusta ja pistesalaattia on maistunut hienosti. Omassa peliporukassani peli ei kuitenkaan ole mikään menestys, mutta eivät tämän genren pelit kyllä muutenkaan ole olleet.

Faktat Earthista

Suunnittelijat: Maxime Tardif

Julkaisijat: Inside Up Games (2023)

Mutkikkuus: Earthin sääntökirja ei ole hyvä. Peli vaikuttaa sääntöjen perusteella paljon monimutkaisemmalta kuin se on oikeasti on. Kun säännöt on opetellut huolella, pelin opettaminen ei ole vaikeaa. Ensimmäisessä pelissä pelaajat ovat luultavasti aivan pihalla, mutta eri mekanismien väliset vuorovaikutukset oppii pelin-parin aikana.

Onnen vaikutus: Korttipakkaa käydään läpi, toiset kortit sopivat omaan pöytään paremmin kuin toiset, mutta peli antaa kyllä paljon mahdollisuuksia selata korttipakkaa läpi ja etsiä hyviä kortteja. Taitavin pelaaja voittaa yleensä, mutta joskus hyvä tuurikin auttaa.

Vuorovaikutus: Earth on kilpajuoksu, jossa nopeimmin maaliin päässyt on usein – mutta ei aina – voittaja. Suoraa vuorovaikutusta pelaajien välillä ei ole, mutta osa korteista ohjaa katselemaan naapurien pöytiin pisteiden toivossa ja toimintoja valitessa voi vähän miettiä, mitä vaikutuksia omilla valinnoilla on.

Teema: Pelin teemana ovat luonnossa eri lajien välillä esiintyvät synergiat ja se välittyy pelimekaniikasta hyvin.

Uudelleenpelattavuus: Korttipakka on paksu ja erilaisia komboja on paljon. Toisaalta eri korttien pelaaminen ei pelin peruskuviota muuksi muuta. Peliin ihastuneille Earth tarjoaa kuitenkin riittävästi vaihtelua.

Saavutettavuus: Pelaaminen edellyttää englannin osaamista, korteissa on aika paljon tekstiä ja peli hidastuu kovin, jos kortteja pitää selittää. Pelin ensimmäisessä painoksessa on ongelmia punavihervärisokeille; ne on korjattu myöhempiin painoksiin. Earth on varsinkin alkuun aika kuormittava symbolipläjäys. Monet olennaiset yksityiskohdat ovat korteissa hyvin pienellä.

Pelaajamäärä: 1–5. Kaksinpeliä pidetään yleisesti parhaana, mikä ei ole epätavallista tällaisille matalan vuorovaikutuksen kilpajuoksuille. Viisinpeliä ei suositella, enkä kyllä itsekään Earthia viisinpeliksi pöydälle nostaisi. Nelinpeliä sen sijaan voisin jo pelata. Yksinpelissä pelataan Gaia-bottia vastaan.

Pituus: 45–90 minuuttia.