Dvonn

Gipf-sarjaan kuuluva Dvonn on kahdenpelattava abstrakti lautapeli. Vuonna 2001 ilmestynyt peli on sarjan neljäs osa. Siinä mustat ja valkoiset nappulat taistelevat elintilasta kutistavalla laudalla muodostamalla torneja. Pelaaja, joka pelin loputtua hallitsee suurempaa määrää nappuloita, vie voiton.

Dvonn voitti Mensa Select -palkinnon vuonna 2002.

Pelin kulku

Dvonnia pelataan venytetyn kuusikulmion muotoisella laudalla. Laudalle asetellaan ensin kolme punaista dvonn-nappulaa, sen jälkeen lauta täytetään mustilla ja valkoisilla nappuloilla joko sattumanvaraisesti tai vuorotellen nappuloita asetellen.

Varsinainen peli alkaa, kun lauta on täynnä. Joka vuoro on pakko siirtää omaa nappulaa, jonka on oltava vapaa eli vähintään yhden sivun täytyy olla tyhjä. Yksi nappula liikkuu yhden askeleen viereiseen ruutuun ja hyppää siinä olevan nappulan päälle. Kahden nappulan torni liikkuu tasan kaksi askelta, kolmen nappulan torni tasan kolme askelta ja niin edelleen. Tornia hallitsee pelaaja, jonka nappula on päällimmäisenä.

Koska tornien on pakko liikkua tasan kokonsa verran ja niiden on laskeuduttava nappulan tai tornin päälle, pelilauta käy pelin edetessä rajalliseksi. Jokainen siirto jättää yhden ruudun tyhjäksi, eikä tätä ruutua saa enää pelin aikana käyttää.

Punaiset dvonn-nappulat tuovat peliin lisärajoituksen. Jokaisen tornin ja nappulan on oltava yhteydessä dvonniin tai torniin, jossa dvonn on. Mikäli torni tai nappula joutuu eroon dvonnista, eli sen ja dvonnien välillä on vain tyhjiä ruutuja, se poistetaan pelistä.

Siirtopotentiaalin käsittelyä

Dvonn on nokkela peli, jossa on laskettava eteenpäin. Kun tornit muuttuvat korkeammiksi, niiden iskuetäisyys kasvaa, mutta samalla mahdollisten siirtojen määrä vähenee. Pelin avaimeksi muodostuukin tornien potentiaalin hallinta. Toisaalta punaisia dvonneja pitää valvoa myös, sillä jos vastapelaaja pääsee yllättäen siirtämään dvonnia jonnekin kauemmas, omat tornit voivat kadota laudalta hetkessä.

On siis tärkeää huolehtia omasta liikkuvuudesta, eli pitää huolta, että vapaita ja liikkumiskykyisiä pinoja riittää. Isoa pinoa on vaikea siirtää. Jos pelaaja ei voi tehdä siirtoa, hänen on passattava, mikä antaa vallan täysin toiselle pelaajalle.

Gipf-sarjan suosikkeja

Dvonn on Gipf-sarjan suosituimpia pelejä ja monien listoilla sarjan paras peli. Se on helposti lähestyttävä, säännöiltään yksinkertainen, mutta silti syvällinen. Ensimmäiset pelit eivät välttämättä vielä vakuuta, mutta kun Dvonnia pelaa muutaman erän, peli alkaa vaikuttaa huomattavasti vähemmän satunnaiselta.

Se, että alkuasettelun voi hoitaa joko täysin satunnaisesti tai yksi kerrallaan asetellen, on hyvä juttu, sillä vaatii paljon kokemusta, että ymmärtää tehdä jollain tapaa fiksun alkuasetelman. Aloittelijat säästävät paljon aikaa latomalla kiekot laudalle satunnaisesti.

Itse en Dvonnista hirveästi välitä — Gipf-sarjassa on mieluisimpiakin pelejä, kuten Tzaar ja Zèrtz — mutta toisaalta pelasin pääasiassa Little Golemilla noin 150 erää Dvonnia ennenkuin lopulta päätin keskittyä muihin peleihin.

Lopulta Dvonnissa tökki eniten shakkimainen raskaus siirtojen laskemisessa eteenpäin. Pelaan mieluummin enemmän intuitiolla kuin laskemalla ja siihen muut pelit sopivat paremmin.

Abstraktien pelien ystävän kannattaa ehdottomasti tutustua Dvonniin.

Faktat Dvonnista

Pituus: 20–30 minuuttia