Syvällä Underdarkissa on käytävä verkostoja, jotka toimivat kotina miljoonille toinen toistaan tappavammille otuksille, pääiljetyksenä ja Drizztin suurena vihaajana demoni Errtu Balor. Yksinäistä ei siis tule olemaan vaikka yksin pelaisikin!
Dungeons & Dragons lienee kaikille tuttu, sillä se sai alkunsa jo vuonna 1974. Sitä pidetäänkin ensimmäisenä oikeana roolipelinä. Tänä päivänä se inspiroi niin lehtiä, kirjoja, pelejä kuin elokuviakin. The Legend Of Drizztin taustana toimivat R.A. Salvatoren romaanit, jotka kertovat mustan haltian Drizzt Do’Urdenin edesottamuksista. Drizzt syntyi Menzoberranzanin kaupungissa maan alla, josta hänet myöhemmin ajettiin pois. Pian tämän jälkeen liitymme Drizztin ja hänen ystäviensä seurueeseen.
Peli käyttää samoja Adventure System -sääntöjä kuin Castle Ravenloft ja The Wrath of Ashardalon, joten jos nämä pelit ovat tuttuja, pelin aloittaminen on helppoa. Peli on lisäksi yhteensopiva sarjan muiden pelien kanssa, mikä mahdollistaa entistäkin eeppisemmät seikkailut.
Pelin idea
Seikkailut ja pelimekaniikka on luotu niin, että varsinaista luolamestaria ei tarvita ollenkaan. The Legend of Drizzt on yhteistyöpeli, jossa 1–5 pelaajaa pelaa samalla puolella. Mukana on uutena piirteenä sarjassa myös muutama skenaario, joissa pelaajat kilpailevat keskenään.
Aluksi jokainen pelaaja valitsee oman sankarinsa. Sankarin kuvitetusta henkilökortista löytyvät tiedot niin haarniskasta (AC), terveydestä (HP), nopeudesta (Speed) kuin parantavan lähteen vaikutuksesta terveyteen (Surge Value) ja niin edelleen. Jokainen sankari saa vielä taitokorttinsa, joista pelaaja voi valita omat suosikkinsa tai seurata seikkailukirjan suosituksia. Sitten vain otetaan sankaria vastaava figuuri, laitetaan se aloituslaattaan ja suunnataan Underdarkiin!
Pelaajat aloittavat tasolta 1, mutta seikkailun edetessä on mahdollisuus nousta tasolle 2 ja saada uusia taitoja, terveyttä, paremman haarniskan ja niin edelleen. Peli voitetaan suorittamalla tehtäväkirjassa mainittu tehtävä, tappio puolestaan tulee yleensä siitä, että sankarin kuoltua ei ole enää jäljellä yhtään parantavia lähteitä. Näitä on yleensä tehtävästä riippuen kaksi ja niillä voi herättää kuolleen sankarinsa eloon oman vuoronsa alussa.
Luolastoa kartoittamaan!
Aloittava pelaaja päättää tai sopii muiden kanssa mihin suuntaan lähdetään. Tämän jälkeen otetaan luolalaatta niiden omasta pinosta ja liitetään pöydällä olevaan aloituslaattaan. Sitten otetaan hirviökortti ja sitä vastaava figuuri, joka laitetaan juuri kytkettyyn laattaan omaan ruutuunsa. Jos liitetyssä laatassa oli musta kolmio otetaan vielä kohtaamispakasta jokin tapahtuma, joka antaa oman suolansa keittoon. Kohtaaminen voi olla ansa, kirous tai vaikkapa tulenleiskaus seinässä olevasta laavapurkauksesta.
Tästä jatketaan tilanteen mukaan ja hirviön vuoron tullessa katsotaan yksinkertaisesti hirviön omasta kortista sen taistelutaktiikat. Taistelussa kohteeseen osuminen, ansojen purkaminen ja monet muut toiminnot nojaavat puhtaasti nopanheittoon. Noppa antaa joko suoraan vastauksen tai sitten kykyjen kanssa siihen lisätään tiettyjä lukuja ja näitä vertaillaan esimerkiksi hyökätessä vastustajan haarniskaan.
Kun hirviö ottaa kuolettavan iskun, se laitetaan kokemuspinoon. Jos kokemuspinossa on hirviöitä 5 kokemuksen edestä ne voi käyttää joko kumoamaan kohtaamiskortin tai sopivassa saumassa sankarin tason nostamiseen. Sankarin tason nostoon kuitenkin tarvitaan täydellinen nopan heitto, eli 20 sivuisella nopalla luku 20. Taso on mahdollista saada myöskin aarrekorttina, mutta sekin verottaa 5 kokemuspistettä. Ryhmässä onkin hyvä keskustella yhdessä milloin ottaa taso ja milloin peruuttaa kohtaaminen.
Huolimaton pelaajaryhmä voi niputtaa nopeasti isonkin kasan hirviöitä, mutta todeta olevansa täynnä kirouksia tai muita ympäristötekijöitä. Tällöin matka voi päättyä lyhyeen terveyden juostessa nollaan. Peliä jatketaan laattoja lisäillen, kortteja ja hirviöitä läpi käyden. Koko luolalaatastoa ei sentään tarvi käydä läpi tehtävän suorittaakseen, vaan tehtävän kohdehuone saavutetaan yleensä 12 laatan sisällä.
Aloittelevia varten olevat ensimmäiset seikkailut ovat tunnelmaltaan leppoisampia, sillä niihin käytetään 200 kortin pakasta vain 100 ensimmäistä ja näin olleen ikävimmät (ja toisaalta mielenkiintoisemmat) tapahtumat ja kyvyt jäävät kokematta.
Seikkailukirjan 13:sta tehtävästä löytyy monipuolisesti tekemistä, mutta vain yksi yhden pelaajan seikkailu. Lähes kaikkia skenaarioita voi kuitenkin pelata myös yksin, vaikeustaso on vain hivenen haastavampi. Ryhmäseikkailuja on reilusti ja niitä on aina joukkuepeleistä kilpailuun. Hyvin mietitystä tehtävästä kertoo esimerkiksi seikkailu, jossa pelaajat lähtevät koluamaan luolastoa tietämättään, että heidän joukossaan on petturi. Hauskinta jutussa on se, että voit olla takinkääntäjä tietämättäsi.
Lopetusisku lumpioon
Muutaman illan pelailun jälkeen voi sanoa, että peli alkaa vasta nyt hahmottua kokonaisuudessaan. Englannin hallinta on tarpeen ja vaikka säännöt ovat hyvin virtaviivaistetut, jää asioita silloin tällöin hampaankoloon, mutta onneksi yhteisö on valtava ja apu lähellä.
Peli toimitetaan mukavan painavassa ja huolella pakatussa laatikossa. Paketista löytyy 40 muovista figuuria, 58 kuvitettua pelilaattaa, 200 pelikorttia, sääntökirja, seikkailukirja ja paljon muuta mukavaa. Errtu Balor -demoni on melkoinen järkäle ja figuurit ylipäätänsä saavat pensselisormet hikoamaan myös allekirjoittaneelta, vaikkei aiempaa kiinnostusta asiaan kohtaan olekaan. Ne on pakattu pääasiassa erillispusseihin, mutta sain kuitenkin todeta ikäväkseni yhden puuttuvan. Onneksi tuotetuki on samaa korkeaa tasoa kuin pelin toteutus ja hahmoni pitäisi olla jo postissa.
Hiukan napinan aihetta tulee korteista, jotka ovat aika huteranoloisia ja käpristyvät käytössä. Vaikka seikkailukirja tarjoaa vain 13 tehtävää, on paketissa silti niin paljon rekvisiittaa, että omien seikkailujen luominen on mielekästä ja ennen kaikkea koukuttavaa. Kaikki puitteet on siis kohdallaan jännittävään illanviettoon, jos figuurivetoinen luolaston koluaminen kiinnostaa. Mikäli perheessä sattuu olemaan vielä nuorempaa väkeä, suosittelen ehdottomasti tutustumista ja kun peli tulee tutuksi, se asustaa pöydällä kauan.
Faktat The Legend of Drizztistä
Suunnittelija: Peter Lee
Julkaisija: Wizards of the Coast (2011)
Mutkikkuus: Perusmekaniikan sisäistää nopeasti, mutta vastaavia pelejä pelaamaton saa pysähtyä silloin tällöin miettimään tiettyjen asioiden käytännön toteutusta.
Onnen vaikutus: Noppa, kortit ja pelilaatat vaikuttavat olennaisesti tapahtumiin, mutta kokemuksen kautta ja yhteistyöllä mahdotonkin haaste voi kääntyä voitoksi.
Vuorovaikutus: Pelaajien keskinäinen neuvonpito on olennainen osa peliä.
Teema: Drizzt-romaanien ystäville peli on silkkaa herkkua, mutta peli toimii myös muille fantasian ystäville, vaikka Salvatoren romaanit olisivatkin jääneet lukematta.
Uudelleenpelattavuus: Jokainen pelikerta on erilainen ja seikkailukirja tarjoaa rajoitetusti, mutta monipuolisesti useita tapoja kaivautua Underdarkiin yhä uudelleen. Jos peliseurueessa istuu luova pelaaja, tämä voi kehitellä omia seikkailuja ja kampanjoita muiden koettavaksi. Tässä piilee pelin suurin rikkaus, etenkin kun pelin voi yhdistää muihin Adventure System -peleihin.
Kieliriippuvuus: Pelissä on paljon englanninkielistä tekstiä.
Pelaajamäärä: 1–5.
Pituus: 60–120 minuuttia, pelaajamäärästä riippuen.
3 vastausta aiheeseen “Dungeons & Dragons: The Legend of Drizzt”
Täytyy vielä jälkikäteen lisätä, että kortteihin on tullut ikävästi mukaan painovirhe paholaisia. Näistä mainittakoon esim. Bruenorin tasolle 2 nousun myötä uuden Daily powerin saaminen. Bruenorilla EI ole Daily powereita, joten Peter Lee onkin tarkoittanut, että Bruenor saa 3 Power strikea lisää.
Täytynee jossakin vaiheessa hankkia tuokin omaan hyllyyn…vaikuttaa ihan sopivan viihdyttävältä peliltä.
Ihmetyttää vaan lautapalojen grafiikat. Peliä katsoessa näyttää kuin Drizzt menisi jollain avaruusaluksen komentosillalla tms. Saa nähdä tuleeko siksi hankittua ollenkaan. Figujen violettisuus ym. myös kummastuttavat… pakko maalata, jotta ei veisi fiilistä.