Vuonna 2011 ilmestyi Dungeon Petz, joka on jatkoa aikaisemmalle Dungeon Lordsille. Molemmat pelit ovat tšekkiläisen Vlaada Chvátilin taidokasta käsialaa, eikä Chvátil tälläkään kertaa osu hutiin.
Luolaston herrat hankkivat olentoja luolastoihinsa majatalosta Dungeon Lords -pelissä. Dungeon Lordsissa sankarit lopulta valloittivat luolastot ja koska pienet paholaiset eli impit jäivät vaille työtä, alkoivat he yrittäjiksi. Impit päättivät he alkaa kasvattamaan oikeita hirviöitä pienistä hirviönpoikasista.
Pelin idea
Pelissä on tarkoituksena kasvattaa hirviöpienokaisista suuria mörköjä. Pienokaiset eivät kuitenkaan aina toimi halutulla tavalla ja pelaajan täytyykin ohjastaa paholaisjoukkoaan hirviöiden kasvattamisessa. Hirviöt tarvitsevat häkkejä, ruokaa ja leluja. Myös kakkaa täytyy siivota häkeistä ja sitähän kertyy ihan riesaksi asti.
Lopussa lasketaan voittopisteet. Voittopisteitä saa kolmella tavalla eli voittamalla näyttelyitä, myymällä hirviöitä luolaherroille ja kuudennen kauden lopussa laskettavista pisteistä.
Peliä pelataan kausissa, ja yksi kausi koostuu kolmesta vaiheesta. Ensimmäisessä vaiheessa ostetaan vauvoja, häkkejä, ruokaa ja muuta pelissä tarvittavaa. Ostamisvaiheessa asetellaan työläisiä eri paikkoihin pelilaudalla. Työläisten asettelussa joutuu tässä vaiheessa jo miettimään. Kaikki pelaajat jakavat haluamansa määrän pikkupaholaisia sekä kultaa ryhmiin. Kun ryhmät paljastetaan pelaaja, jolla on suurin määrä ryhmässä, saa laittaa työläisensä ensin. Tällöin saattaa käydä niin, että omaa työläisiään ei saakaan suunnittelemiinsa paikkoihin, vaan ne onkin laitettava jonnekkn muualle. Pelilaudalla on paljon mahdollisuuksia ja vasta useamman pelin jälkeen kokonaisuus alkaa kunnolla hahmottumaan.
Vaativia kasvatteja
Kun ostokset on saatu tehtyä, alkaa seuraava vaihe, jossa täytetään omien kasvattien tarpeita. Jotkut ovat nälkäisiä, jotkut haluavat leikkiä ja jotkut taas saattavat olla vihaisia ja yrittävät karata. Tarpeet määritellään tarvekorteilla, jokaisella kasvatilla on omat tarpeensa ja niiden määrä määräytyy iän mukaan. Tarpeista huolehtiminen on kasvattajien hommaa ja näin ollen tähän vaiheeseen täytyy olla pikku paholaisia jäljellä.
Kasvatti saattaa esimerkiksi olla nälkäinen lemmikki, joka haluaa leikkiä magialla. Tästä pystyy jo hieman päättelemään, millaisia tarpeita on odotettavissa, mutta poikkeuksiakin löytyy. Hirviöiden tarpeista tulee huolehtia ja laiminlyödyille hirviöille saattaa tulla mutaatioita tai kertyä rangaistuspisteitä, jotka luonnollisesti vähentävät hirviön arvoa.
Lemmikit myyntiin
Kun tarvevaiheesta on selvitty, päästäänkin näyttelyihin ja kasvattien myyntiin. Näyttelyissä hirviöille annetaan pisteitä ja niitä saa tarpeiden täyttämisestä, negatiivisia pisteitä puolestaan hirviön huonosta hoitamisesta ja niin edelleen. Kun lopulliset pisteet on saatu selville, katsotaan kaksi parhaiten sijoittunutta ja voittopisteet määräytyvät tämän mukaan.
Myynti on tärkeää voittopisteiden keräämisen kannalta. Kaikissa myyntitapahtumisessa ei kuitenkaan voi myydä kaikkia lemmikkejä, vaan luolamestareilla on omia tarpeitaan ja jotkut haluavat toista kuin toiset. Myymisestä saa voittopisteitä sen mukaan, kuinka hyvin kyseinen hirviö täyttää luolaherran vaatimukset ja samalla hirviöstä saa kultaa. Hirviöitä ei voi myydä heti kun sen on hankkinut, vaan sen täytyy kasvaa hieman ennen myyntiä.
Käytännössä lemmikki ostetaan alussa, sitä kasvatetaan muutama kausi ja myydään sitten kun sopiva hetki tulee.
Hauska ja vaativa peli
Pelin taide on aivan omaa luokkaansa, se on hauskaa katseltavaa ja sopii hyvin Dungeon Lordsin teemaa. Pienet hirviövauvat ovat söpöjä isoine silmineen ja viattomine katseineen. Pelkkien hirviöiden näkeminen on sinänsä hauskaa ja monikin ihastelee niiden kuvia. Ne ovat sopivan sarjakuvamaisia ja lapsellisia. Värit ovat kirkkaita ja sopivat peliin erittäin hyvin.
Pelilauta on hauskan näköinen ja hyvällä tavalla koominen. Tosin huumori ei varmasti uppoa kaikkiin, vaan teemasta tai fantasiasta täytyy pitää.
Pelilaudoissa on selkeät symbolit, joita seuraamalla peli etenee kuin itsestään, sama logiikka on käytössä myös Dungeon Lordsissa.
Lemmikkien hoito on haastavaa
Pelin haastavin vaihe on ehdottomasti tarpeista huolehtiminen, sillä mitä vanhempia hirviöt ovat, sitä vaativammiksi ne tulevat. Monesti tulee todella stressaava vaihe, kun ei mitenkään pysty miellyttämään kaikkia ja kuitenkin olisi pakko. Pikkupaholaisia kun pitää säästellä eri paikkoihin, kuten kaikissa työläistenasettelupeleissä. Kuitenkin tarvevaihe on hauska pelata ja siitä jää hyvä maku suuhun.
Peli on kuitenkin sen verran mutkikas pelattava, että se ei välttämättä sovi aivan nuorimmille pelaajille, vaikka vaikeustasoltaan se on jonkin verran Dungeon Lordsia helpompi. Jos pelaa eksperttiversiota, peli muuttuu vaikeammaksi ja satunnaisuus vähenee. Vaikka pelissä on tiettyjä samoja asioita kuin sisarpelissä, mekaniikka on riittävän erilainen, että peliä ei voi Dungeon Lordsin kierrättämiseksi sanoa.
Komponentit ovat laadukkaat ja pelimekaniikka toimii hyvin. Peli on enemmän europelimäinen kuin ameritrashia, tästä huolimatta peli ei ole väliinputoaja.
Sääntökirja on hauska sekä hyvin tehty ja huomasin lukevani joitakin kohtia virne naamalla. Kekseliäät selostukset ovat sääntökirjan suola ja vastaavalla tavalla hauskasti tehtyjä sääntökirjoja ei ole tullut monta vastaan elämäni aikana. Sääntökirja on kuitenkin pitkähkö, joten ihan tunnissa peli ei ole valmis pelattavaksi.
Jos teema kolahtaa ja haluaa haastavan Tamagotchi-pelin, joka vaatii suunnittelua ja järkevää resurssienhallintaa, on tässä peli, joka varmasti miellyttää.
Faktat Dungeon Petzistä
Suunnittelija: Vlaada Chvátil
Julkaisija: Czech Games Edition, Z-Man Games (2011)
Mutkikkuus: Peli on haastava ja mutkikas. Pelilaudalla tapahtuu useita asioita samaan aikaan. Pelin opetteluun kannattaa panostaa.
Onnen vaikutus: Onnea on jonkin verran mukana, mutta mukana on tuurin osuutta vähentävä sääntömuutoskin.
Vuorovaikutus: Peli on työläisten asettelua, jossa paikkoja on rajallisesti – pitää siis hieman miettiä, mitä muutkin aikovat tehdä.
Teema: Söpö hirviönkasvatusteema toimii hyvin.
Uudelleenpelattavuus: Hyvä.
Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole juurikaan tekstiä.
Pelaajamäärä: 2–4.
Pituus: 90 minuuttia, vastaa Dungeon Lordsia.
Yksi vastaus aiheeseen “Dungeon Petz”
Minusta Dungeon Petz on puhdas europeli. Kaikille mekaniikoille on vain kehitelty ”loogiset” merkitykset, jolloin peli voi tuntua temaattisemmalta kuin onkaan. Mikä on vain hyvä juttu.
Vaikka Dungeon Lords ja Dungeon Petz toimivat hyvin eri tavalla, on niissä paljon samaa. Molemmissa on mukana puzzlemaisuus ja Vladalta tuttu ”rakennetaan jotain ja katsotaan, miten pahasti se tuhoutuu” -ajatusmalli.
Kuitenkin Petz on isoveljeään selkeämpi ja säännöiltään helpompi, joten uusia pelaajia on helpompi kouluttaa. Toiseksi Lords on ei oikein sovellu kuin neljälle pelaajalle, Petzissä laudasta tehdään tiukempi neutraaleilla impeillä, jotka liikkuvat ja estävät tiettyjä toimintoruutuja. Ratkaisun vuoksi Petziä pelaa mielellään koko pelaajaskaalalla.
Petzin suurin ongelma voi olla satunnaisuuden suurehko määrä. Koska eläinten tarpeiden täyttäminen perustuu todennäköisyyksiin (punainen tarvekortti tuo yleensä vihantarpeen, muttei aina), ei voi olla täysin varma, mitä eläin lopulta tarvitsee. Lisäksi pisteitä nettoavat kilpailut ja asiakkaat vaativat tiettyjä tarpeita ja jos niitä ei nousekaan, voi itse pelaajalla nousta vihantarpeita. Minusta tämä on temaattinen ja toimiva ratkaisu, jota voi halutessaan vielä vähentää (muttei kokonaan poistaa) ohjeiden tarjoamalla variantilla.
Kaiken kaikkiaan peli on hilpeä ja hyvin Vladamainen kokemus. Tykkään ja paljon.