Dungeon Lords

Sankarin leikkiminen on hauskaa, mutta välillä on mukavaa olla pahis. Eikä pahiksillakaan ole helppoa, päinvastoin. Kunnollisen luolaholvin ylläpitäminen on kovaa hommaa: työvoimaa pitää olla, se pitää ruokkia, palkkaakin on maksettava ja juuri kun saa kaiken justiinsa kohdalleen, sankarilauma rynnii sotkemaan paikat ja tappamaan vaivalla palkatun työvoiman.

Dungeon Lords kierrättää vuonna 1997 ilmestyneen Dungeon Keeper -tietokonepelin ideaa. Tuloksena on pidetty lautapeli, jossa pääsee päsmäröimään luolaholvin ylipahiksena.

Pelin idea

Dungeon Lords -peli kestää kaksi vuotta. Kummankin vuoden aikana pelataan muutama kierros, joiden aikana pelaajat voivat kehittää luolaholvejaan, sen jälkeen sankarit saapuvat rellestämään.

Resurssien hallinta ja luolaholvin rakentaminen ovat työläisten asettelua: pelaajat lähettävät nappulansa hommiin keräämään resursseja ja rakentelemaan. Tämä voisi olla yksinäistä rakentelua, mutta toimintojen valitseminen vaatii toisten pelaajien tekemisten huomioimista.

Kierrosten välissä pelaajille kertyy vihollisia. Pahuusmittarin lahjomattomat lukemat kertovat, kenen kimppuun käyvät kovimmat seikkailijat, kiltimmät luolaholvien herrat saavat löysempiä vihollisia. Jos pahuusmittarissa saavuttaa riittävän korkeat lukemat, kirkasotsainen ja masentavan voimakas paladiini syöksähtää paikalle jonon ensimmäiseksi.

Vuoden lopuksi pitää piestä seikkailijat. Jos siihen ei pysty, seikkailijat tuhoavat luolaholvista käytäviä ja huoneita. Kiusallinen juttu.

Kahden vuoden jälkeen peli on ohi, ja pisteet lasketaan. Pisteitä saa huoneista, hirviöistä ja vangituista seikkailijoista. Seikkailijoille hävityistä huoneista menettää pisteitä. Pelaajat voivat tavoitella myös pisteiden arvoisia titteleitä.

Toimintojen valitsemista

Pelaajilla on paljon hommia: voi kerätä rahaa ja ruokaa, palkata pikkupiruja duunareiksi, palkata hirviöitä, kaivaa tunneleita, rakentaa huoneita ja hankkia katalia ansoja.

Valinnat tehdään pelaamalla kolme korttia, jotka kertovat, mitä toimintoja tehdään. Jokaiseen toimintoon mahtuu kolme pelaajaa ja lopputulos riippuu siitä, monentenako toiminnon valitsee. Toiminnot valitaan yhtä aikaa ja ratkaistaan vuorojärjestyksessä, joten lopputulos on kiinni vähän sattumasta ja vähän toisten pelaajien lukemisesta. Joskus on kätevää olla ensimmäisenä, joskus viimeisenä, joskus toisena – mutta jos olet neljäntenä jossain toiminnossa, olet armotta pulassa.

Käytetyistä toimintokorteista kaksi menee lukkoon ja yksi palaa takaisin. Jokaista toimintoa ei siis ole käytettävissä joka kierroksella. Tämä lisää muiden pelaajien ennustettavuutta: jos kaikki muut ovat käyttäneet jonkun toiminnon edellisellä kierroksella, tiedät pääseväsi tekemään sitä rauhassa.

Taisteluun!

Vuoden mittaan kertyvät seikkailijat on lopuksi kohdattava. Seikkailijoilla on erilaisia ominaisuuksia: varkaat purkavat ansoja, velhot loitsivat, papit parantavat muita seikkailijoita ja soturit kiilaavat jonon ensimmäiseksi taistelemaan. Paladiinit osaavat kaikkea.

Taistelu kestää neljä kierrosta. Jokaisella kierroksella valitaan huone, jossa seikkailijoita torjutaan. Pelaajat valitsevat käyttämänsä hirviöt ja ansat. Ansat laukeavat ensin ja aiheuttavat seikkailijoille tuhoa. Sen jälkeen joutuu kohtaamaan velhojen pamauttaman loitsun, joka tekee yleensä jotain yllättävää ja ikävää. Sitten hirviö lyö seikkailijoita, yleensä jonon ensimmäistä. Sitten papit parantavat vahinkoa. Seikkailijat saavat hieman väsymysvahinkoa ja valloittavat huoneen, jossa taisteltiin.

Tätä jatketaan, kunnes neljä kierrosta on kulunut tai kunnes kaikki seikkailijat on päihitetty. Hyvällä lykyllä ja suunnittelulla hirviöt päihittävät seikkailijat, huonosti jos menee luolaholvista on jäljellä vain rauniot.

Mutkikasta opetettavaa

Dungeon Lords on monimutkainen peli. Vitsikkäästi kirjoitetussa ohjekirjassa on päälle 20 sivua ja opeteltavaa on paljon. Sääntöjen selittämiseen on syytä varata ainakin puoli tuntia aikaa ja enemmänkin, jos opettaa viimeisen päälle huolella. Pelissä on sinänsä pidetty hyvin huolta opettamisesta, pelaajien pelilautojen kääntöpuolelta löytyy perusteelliset taisteluesimerkit, joiden avulla taistelemisen salaisuudet selviävät varmasti, jos vain jaksaa nähdä vaivaa. Lisäksi pelissä on helpommat säännöt, joilla ensimmäisestä pelistä saa vähän helpomman.

Opettelemiseen on siis syytä varata aikaa ja vaivaa, sen verran monimutkaisesta pelistä on kyse. Satunnaisella ja vaihtuvalla seuralla pelaamiseen Dungeon Lords ei sovi, tätä peliä olisi kamalaa pelata siten, että mukana olisi joka kerta joku aloittelija, jolle pitäisi selittää säännöt. Dungeon Lords loistaakin vakioporukalla, jossa kaikki osaavat pelata jo valmiiksi.

Kokeneet pelaajat pelannevat itse pelin puoleentoista tuntiin, hitaampien ja vähemmän kokeneiden kannattaa varata pelaamiseenkin pari tuntia. Sisältöä pelissä on ihan riittävästi pelin kestoon nähden. Tekemistä riittää, mutta peli on riittävän tiivis, että se ei pahemmin laahaa.

Mielipiteitä jakava peli

Fanit tykkäävät Dungeon Lordsissa etenkin teemasta, mutta jos se ei kolahda, pelimekaniikat voivat jättää hieman toivomisen varaa. Peli on toisaalta vakava suunnittelu- ja optimointipeli, toisaalta siinä on epämiellyttävän satunnaisia elementtejä. Toisten pelaajien pelin lukeminen on välillä silkkaa arpomista ja taistelussa voi tulla todella yllättäviä ähäkutti-kortteja, jotka pistävät kaikki hienot suunnitelmat aivan romuksi.

Dungeon Lords ei ole luonteeltaan kaukana Vlaada Chvátilin muista peleistä, etenkin Through the Agesista ja Galaxy Truckerista. Jos niistä pitää, Dungeon Lords kannattaa ehdottomasti tsekata. Jos taas muut Chvátilin pelit tuntuvat sääntöjensä suhteen turhan raskailta tai jos peliporukassa on pelaajien suhteen paljon vaihtuvuutta, Dungeon Lords kannattaa jättää väliin.

Faktat Dungeon Lordsista

Pituus: 90–120 minuuttia.