Dune on Frank Herbertin klassinen scifi-kirjasarja, jonka maailma pyörii mystisen mausteen ympärillä. Avaruusmatkailu ja muu menestys elämässä edellyttää maustetta, jota saa tasan yhdestä paikasta, Arrakesin eli Dyynin hiekka-aavikoilta.
Taisteluun osallistuvat kaikki: planeettaa hallitsevat hyveelliset Atreidesit, heidän verivihollisensa pahat Harkonnenit, korruptoitunut keisari, avaruusmatkailua hallitseva kilta, planeetan alkuperäisasukkaat fremenit ja uskonnon varjosta valtaa käyttävät Bene Gesseritat.
Käännös kirjasta peliksi on toteuttu varsin hyvin. Alkuasetelma on kirjalle uskollinen, mutta tapahtumat etenevät miten etenevät. Liittoumiakaan ei ole pakotettu kirjan mukaisiksi. Vapaus toimii ja sopii hyvin yhteen kirjan poliittisiin juonitteluihin.
Pelin idea
Pelimekaniikaltaan Dune muistuttaa toista EON-tiimin mestariteosta, Cosmic Encounteria, joka tunnetaan myös Universumin valtiaina. Eri osapuolilla on erikoisominaisuuksia, jotka mahdollistavat sääntöjen rikkomisen eri tavoin. Fremenit voivat esimerkiksi liikkua planeetalla vapaammin, Harkonnenit ovat petollisia, keisari on rikas ja niin edelleen.
Dunen säännöistä näkyy pelin ikä ja suunnittelijoiden halu mallintaa kohdettaan. Säännöissä on paljon poikkeuksia ja yksityiskohtia. Tuloksena on melko raskaat säännöt. Vaikka pelin perusidea onkin melko selkeä, sen opettelemiseen menee aikaa.
Pelissä on kuitenkin paljon mielenkiintoisia piirteitä. Taisteluissa käytetään yhdistelmää joukkojen vahvuudesta, rahallisesta panostuksesta ja johtajista. Liittoumatkin on toteutettu mielenkiintoisella tavalla. Aina toisinaan, hiekkamadon iskiessä, pelaajat voivat neuvotella liittoumia, jotka ovat pitäviä kunnes ne taas virallisesti puretaan.
Kirjojen ystäville
Kirjasarjan ystäville Dune on varma menestys. Jos ei tunne kirjoja tai maailmaa yleensä, joutuu monia tunnelmaa luovia sääntöjä ihmettelemään ja pelin mielenkiinto laskee merkittävästi. Toinen olennainen edellytys pelistä nauttimiselle on riittävä pelaajamäärä — peli on parhaimmillaan täydellä kuudella pelaajalla.
Pelin toinen ongelma on sen kesto. Peli kestää helposti useampia tunteja ja saattaa olla melkoista edestakaisin vääntämistä. Pelillä on onneksi vuoromäärään sidottu pakollinen loppu, ellei joku pelaajista onnistu saavuttamaan voittoa ennen sitä. 16 kierrosta vain kestää varsin pitkään.
Lisäksi ongelmana on heikko saatavuus. Alkuperäistä englanninkielistä löytää nettihuutokaupoista, mutta hinta ei ole välttämättä halpa. Ranskalainen Descartes Editeur on julkaissut pelistä muutama vuosi sitten uuden laitoksen, joka on iso ja näyttävä. Se on tietysti ranskankielinen, mutta se ei ole mahdoton este.
Tuoreempia vaihtoehtoja
Kirjasarjasta pitävän raskaiden pelien ystävän kannattaa siis peli käsiinsä metsästää. Muille en suosittele. Itse pidän kirjoista, mutta Dune oli turhan raskasta tavaraa oikeasti pelattavaksi, siksi huono arvosana. Jos mieli palaa politikointia ja strategiaa yhdistävien pelien pariin, tuoreempi ja siksi helpommin saatavilla oleva vaihtoehto on George R.R. Martinin kirjoihin perustuva A Game of Thrones. Se nojaa Cosmic Encounterin sijasta Diplomacyyn, mutta pelien perustunnelma on samantyyppinen.
Suunnittelija: Bill Eberle, Jack Kittredge, Peter Olotka
Julkaisija: Avalon Hill
Ilmestymisvuosi: 1979
Pelaajamäärä: 2-6
Pituus: 240 min