Dragonheart

Suuri lohikäärme on muutettu kiveksi ja maa kaaoksen vallassa, kun velhot, tulilohikäärmeet ja peikot rellestävät. Lohikäärmeellä on onneksi vielä kannattajia, jotka yrittävät herättää sen takaisin henkiin. Vastapuolella pahan velhon joukot yrittävät pitää lohikäärmeen kivettyneenä.

Taustatarinan takana Dragonheart on yksinkertainen korttipeli Kosmoksen kaksinpelisarjassa. Kuulemani mukaan Rüdiger Dorn kehitti pelin, jotta voisi pelata sitä seitsemänvuotiaan tyttärensä kanssa, jolle isän toinen kaksinpelisuosikki, Jambo, oli vielä liian haastava.

Pelin kulku

Kummallakin pelaajalla on samanlainen korttipakka, jossa on velhoja, kääpiöitä, sotureita ja niin edelleen. Pelaajien välissä on pelilauta, jossa on selvästi merkityt paikat eri korttityypeille. Vuorollaan pelaaja voi pelata yhden tai useamman kortin laudalle, mutta kerralla saa pelata vain yhdenlaisia kortteja. Pelin tavoitteena on kerätä pisteitä voittamalla itselleen kortteja.

Erilaisilla korteilla on erilaiset vaikutukset. Aarrearkut ja kivettyneet lohikäärmeet ovat helppoja: ne eivät tee mitään. Pelaamalla velhon voi kerätä joko lohikäärmeet tai aarrearkut laudalta. Velhon taas voi kerätä pelaamalla peikon. Pelaamalla ritareita voi taas kerätä peikon tai velhon. Aarrearkkuja keräävät myös tulilohikäärmeet, joita puolestaan keräävät jousiampujat. Kääpiöt keräävät vain itseään.

Jousiampujat, ritarit ja kääpiöt toimivat hieman eri tavalla kuin muut: korteille on varattu tietty määrä paikkoja (2–4), eikä enempää voi pelata. Korttien vaikutus tapahtuu vasta, kun viimeinen paikka on täytetty. Kääpiöt saa kerätä se, joka pelaa neljännen kääpiön, ritarit toimivat vasta toisen kortin pelaamisen jälkeen ja niin edelleen.

Pelikellona toimivat laivat. Laivat ovat itsessään arvottomia, mutta niillä voi kerätä käytetyt jousiampujat ja ritarit. Laivat seilaavat, kun kolme laivaa on pelattu ja kun laivat ovat seilanneet kolme kertaa, peli päättyy. Peli voi myös loppua, jos toiselta pelaajista loppuu pakka.

Kyttäämistä

Dragonheart on kyttäilypeli, jossa odotellaan sopivaa hetkeä iskeä. Joka vuoro on kuitenkin pelattava jotain, joten väkisinkin joskus joutuu syöttämään toiselle hyviä paikkoja. Kivettyneet lohikäärmeet ovat hyvä esimerkki: ne eivät tee mitään ja antavat toiselle pelaajalle tilaisuuden pelata velhon ja napata lohikäärmeet, jolloin saa ottaa myös lohikäärmefiguurin, jonka omistajalla on ylimääräinen käsikortti. Joskus lohikäärmeitäkin on vain pakko pelata ja antaa toiselle pelaajalle tilaisuus ottaa figuuri.

Kääpiöiden pelaamisessa on sama juttu: yksi kääpiö voi olla turvallista ajanpeluuta, keräämiseen tarvitaan kuitenkin neljä, mutta toisen kääpiön pelaamisessa on jo vähän riskiä pisteiden antamisesta vastapuolelle. Toisaalta – lähestulkoon jokainen siirto on sellainen, että vastapelaaja voi hyötyä siitä jollain tavalla.

Leppoisa tuuripeli

Dragonheart on vahvasti tuuripeli. Yucata.de-nettipelipalvelussa paras Dragonheart-pelaaja on kuitenkin onnistunut voittamaan noin 75% peleistään, joten ihan pelkällä tuurilla tätä peliä ei pelata. Dragonheart vaikuttaa kuitenkin peliltä, jota on helpompi pelata huonosti kuin erityisen hyvin.

Parhaimmillaan Dragonheart on kuitenkin rennosti otettuna. Kortinlaskijalla on tietty etulyöntiasema, jos tuntee pakkojen jakaumat. Peli ei selvästikään kannusta tällaiseen pelaamiseen, sillä korttien jakaumaa ei kerrota ohjekirjassa ollenkaan. Itse suosin rentoa pelaamista, liikoja miettimättä. Kun peli rullaa nopeasti, se on mukavaa, ja kun yksi erä kestää kymmenen minuuttia tai vähemmän, tuuripitoisuuskaan ei pääse hirveästi harmittamaan.

Kevyttä kaksinpeliä hakeville Dragonheart onkin mainio valinta. Säännöt ovat yksinkertaiset ja nopeasti opetetut, ja jos fantasiateema ei pelaajia karkoita, peli sopii mainiosti kaikenlaisille pelaajille, sen verran yksinkertainen ja selkeä se on. Ikäsuositus on 8+ ja noin kouluikäisille tämä sopiikin mainiosti. Hankin itsekin pelin ensisijaisesti ekaluokkalaisen kanssa pelattavaksi.

Hieman haastavampaa kaksinpeliä hakeville voin suositella Jaipuria tai Dornin Jamboa.

Faktat Dragonheartista

Suunnittelija: Rüdiger Dorn

Julkaisija: Kosmos, Fantasy Flight Games (2010)

Mutkikkuus: Yksinkertainen. Säännöt ovat helpot ja pelin opettaa nopeasti.

Onnen vaikutus: Korkea, pelit ratkeavat joskus hyvästä yrityksestä huolimatta korttituuriin.

Vuorovaikutus: Toinen pelaaja on pidettävä mielessä koko ajan, jokainen pelattu kortti on toiselle pelaajalle tilaisuus napata pisteitä.

Teema: Fantasiateema on pinnallinen. Michael Menzel on kuvittanut kortit kauniisti, mutta taustatarinalla ei ole mitään tekemistä pelin kanssa, peli muistuttaa luonteeltaan perinteisiä korttipelejä.

Uudelleenpelattavuus: Dragonheartissa on tiettyä koukuttavuutta, ja kun yhden erän pelaa noin kymmenessä minuutissa, tätä tulee helposti pelattua useampi peli putkeen.

Kieliriippuvuus: Korteissa ei ole lainkaan tekstiä.

Pelaajamäärä: 2

Pituus: 10–15 minuuttia