Dragon Dance

Erilaisia pinoamis- ja kasaamispelejä on vaikka millä mitalla. Dragon Dance onnistuu kuitenkin erottumaan joukosta useammallakin tavalla. Tämä on peli, joka varmasti herättää huomiota, missä tahansa sitä pelaakin, ja onnistuu jo ulkoasullaan houkuttelemaan pelaajia kokeilemaan sitä.

Peli on kotimaista tuotantoa: suunnittelijat ovat ulkomaalaisia, mutta Dragon Dance on muuten kotimaassa tehty avainlipputuote. Se on aina mukava ominaisuus, kun pelejä valmistetaan enenevissä määrin Kiinassa.

Lohikäärme vai ameeba

Pelin idea on erittäin yksinkertainen. Pelivälineinä toimivat pahviset lasinaluset, joihin on tehty erilaisia lovia. Pelaajat saavat pelin aluksi kaksi lasinalusta, jotka yhdistetään toisiinsa liu’uttamalla lovia yhteen jollain tavalla.

Sen jälkeen joka vuoro otetaan uusi lasinalunen ja liitetään se osaksi omaa lohikäärmettä. Kun kaikki lasinaluset on pelattu, pelaajat lisäävät lohikäärmeilleen pään. Pelaaja, jonka lohikäärmeen pää ulottuu korkeimmalle, vie voiton. Säännöt selittää noin kymmenessä sekunnissa ja kuka tahansa ymmärtää pelin välittömästi.

Yksi erikoisuus pelissä on: useimmissa kasauspeleissä tornin kaataminen tietää tappiota. Dragon Dancessa tällaista vaaraa ei ole. Jos lohikäärme kaatuu, se kaatuu, ja sitten vain jatketaan siitä mihin kaatunut lohikäärme jäi. Ei muuta kuin uusi suunta ylöspäin! Lopputuloksena lohikäärmeet muistuttavatkin helposti enemmän ameeboja.

Peliä piristämässä pakassa on muutama erikoiskortti. Nämä ovat lovettomia alusia, joissa oleva kuva kertoo, minkä erikoishyökkäyksen niillä saa tehdä. Yksi antaa puhkua ja puhaltaa toisten pelaajien lohikäärmeitä kumoon, toisen saa heittää kohti vastapelaajan lohikäärmettä ja kolmannella saa tönäistä tai lyödä pöytää. Erikoisvoiman voi myös jättää käyttämättä ja rakentaa omaa lohikäärmettä sen sijaan.

Yksinkertaista hupia

Dragon Dance on yksinkertaisen hauska peli, jossa ei ole mitään mutkikasta tai erityisen syvällistä. Sillä on yksinkertainen tavoite ja sen se toteuttaa kunnialla. Lasinaluset ovat näppärä komponentti, niiden vihreä suomukuvio luo jonkinlaista vaikutelmaa lohikäärmeistä ja pelin laatikko toimii samalla erittäin käytännöllisenä telineenä alusille.

Mikään loputon ilonaihe peli ei varmastikaan ole, mutta satunnaisesti pelattuna kevyenä hupina se toimii varmasti. Peli on helppo ottaa esille, nopea opettaa ja näyttää niin veikeältä, että useimmat haluavat päästä kokeilemaan. Erät ovat sopivan lyhyitä, joten peli ei myöskään viivy pöydällä liian pitkään.

Pahin vika pelissä ovat erikoisvoimat: korttien heittely ja puhaltelu ovat kyllä hauskoja, mutta ne ovat myös vähän epäreiluja, jos ne jakautuvat kovin epätasaisesti. Säännöissä on muunnelma, jossa jokainen saa pelin aluksi yhden erikoisvoiman. Se voi olla tarpeen ja jos erikoisvoimat ärsyttävät enemmän, ne voi yksinkertaisesti pelata tavallisina kortteina.

Faktat Dragon Dancesta

Suunnittelijat: Reinhard Mensen, Ronald Hofstätter

Julkaisija: Peliko (2018)

Mutkikkuus: Säännöt ovat erittäin helpot ja intuitiiviset, pelin selittämiseen ei mene puolta minuuttia.

Onnen vaikutus: Pieni satunnaiselementti on siinä, miten erikoiskortit jakautuvat. Sekin on poistettavissa, jos niin haluaa. Muunlaista sattumanvaraisuutta on jonkin verran, lohikäärmeiden käyttäytymistä on vaikea ennustaa.

Vuorovaikutus: Jokainen rakentaa omaa lohikäärmettään. Erikoiskortit tuovat pienen ilkeän vuorovaikutuselementin peliin. Se ei välttämättä kaikkea miellytä, kun peli on muuten niin rakentava, mutta se on onneksi helppo poistaa.

Teema: Lasinalusten vihreä suomukuvio luo fiilistä lohikäärmeistä, mutta onhan tämä nyt muuten aika pinnallinen aihe.

Uudelleenpelattavuus: Hyvä, satunnaisesti pelattuna Dragon Dance kestää kyllä hyvin käyttöä.

Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole tekstiä, sääntökirja löytyy kuudella kielellä.

Pelaajamäärä: 2–5. Lohikäärmeenpäitä on kuusi, mutta lasinalusten määrä alkaa vähän rajoittaa pelaajamäärää. Jos haluaa enemmän pelaajia, tarvitsee toisen pelin ja lisää lasinalusia. Periaatteessa pelaajien määrää ei rajoita mikään muu.

Kesto: 15 minuuttia.