Dragon Castle

Lohikäärmelinna lainaa mahjong-tiilillä pelattavan pasianssin ideaa. Useimmat lienevät pelanneet tätä joskus: ladotaan mahjong-tiiliä läjäksi, josta sitten napsitaan samanlaisten tiilten pareja reunoilta ja yritetään saada koko pino purettua. Dragon Castle ottaa tämän perusidean ja lisää siihen vuorovaikutteisen moninpelin.

Mahjongin estetiikan suurena ystävänä Dragon Castle sattui luonnollisesti silmiin Essenin pelitarjontaa ihmetellessä. Kun tilaisuus tuli saada peli testipenkkiin, siihen piti tarttua. Ensivaikutelma oli kuitenkin pettymys: Dragon Castlen laatat ovat ihan hauskoja, mutta eivät ne kyllä mahjong-tiiliä ole. Materiaali, muoto ja tuntuma eivät vastaa alkuperäistä.

Laattadraftia lohikäärmelinnasta

Kun tästä pettymyksestä pääsee ylitse, voi perehtyä pikku hiljaa itse peliin. Omalla vuorolla poimitaan lohikäärmelinnasta vähintään yksi laatta, jonka on oltava vapaa laatta linnan ylimmässä kerroksessa. Vapaa tarkoittaa tässä siis sitä, että laatalla on avoin pitkä sivu. Tämän jälkeen on kolme vaihtoehtoa.

Laatan pariksi voi ottaa toisen samanlaisen jostain muualta linnasta, myös alemmista kerroksista. Varastosta voi myös napata katon, jos tyytyy vain yhteen laattaan. Kolmanneksi laatan voi heittää pois ja ottaa suoraan yhden voittopisteen. Kerätyt laatat pelataan omalle pelilaudalle kuvapuoli ylöspäin.

Heti kun omalla laudalla on vähintään neljä samanväristä laattaa vierekkäin, ne konsolidoidaan, mikä on hieno nimitys sille, että laatat käännetään kuvapuoli alaspäin. Tästä palkitaan pisteillä: neljästä laatasta saa kaksi pistettä, viidestä kolme, kuudesta viisi ja niin edelleen. Lisäksi saa pelata yhden tai kaksi kattoa (oikeastaan temppeliä, mutta kattoja ne ovat) käännettyjen laattojen päälle, riippuen laattojen väristä. Katoista palkitaan pisteillä pelin lopussa: ykköskerroksen katto on yksi piste, kakkoskerroksen kaksi pistettä ja kolmannesta kerroksesta alkaen katon arvo on kolme pistettä.

Tätä jatketaan, kunnes laudalla on jäljellä enää linnan alin kerros. Silloin aukeaa uusi toiminto: pelaaja voi vuorollaan edistää pelin loppumista. Silloin saa kaksi pistettä, mutta ei saa tehdä muuta. Kun tämä on tehty tarpeeksi monta kertaa tai kun laatat loppuvat, peli päättyy ja pisteet lasketaan.

Yksinkertaista tasapainottelua

Dragon Castle on yksinkertainen ja suoraviivainen peli. Vuorot eivät kestä pitkään: poimi laattoja, pelaa ne laudalle, seuraavan pelaajan vuoro. Vuorovaikutusta on vähänlaisesti, mutta kuitenkin jonkun verran. Koska pelaajat saavat poimia laattoja vain linnan ylimmästä kerroksesta, joskus kannattaa hieman seurata, mitä muut tekevät ja varsinkin harvinaisempien laattojen kohdalla voi joskus olla ihan fiksu veto tehdä vähän vandalismia ja blokata toisen siirtoja.

Yksi pelin oveluuksista on tasapainottelu kolmen pistelähteen välillä. Konsolidoinnissa mitä isomman setin saat rakennettua, sitä enemmän kertyy pisteitä. Tässä on oma haasteensa, koska konsolidointi ei ole vapaaehtoista: se tapahtuu aina, kun vierekkäin on vähintään neljä tiiltä. Vaatii siis vähän kikkailua ja tilaa omalla laudalla, että saa rakenneltua isomman setin.

Toinen pistelähde on katot: niiden kohdalla pisteitä edistää parhaiten ahkera ja nopea konsolidointi, koska vaatii konsolidointia, jotta saa tiiliä käännettyä, jotta niiden päälle pääsee rakentamaan ja korkeutta nostettua, jotta voi tehdä kolmen pisteen kattoja. Tämä on siis osin ristiriidassa konsolidointipisteiden kanssa.

Kolmas pistelähde on lohikäärmekortti: pelin alussa käännetään esiin yksi lohikäärmekortti ja yksi henkikortti. Henkikortti antaa mahdollisuuden rikkoa pelin sääntöjä, lohikäärmekortti taas lisää uuden tavan saada pisteitä. Kortteja on kymmenen erilaista ja niiden dramaattisuus vaihtelee. Osa on hyvinkin yksinkertaisia: yksi piste jokaisesta katosta oman pelilaudan reunalla, yksi piste avoimen lohikäärmelaatan vieressä, yksi piste jokaisesta pinosta, jonka vieressä ei ole toista samankorkuista pinoa. Toiset tuovat isompia muutoksia: kaksi pistettä jokaisesta avoimesta lohikäärme-, tuuli- tai vuodenaikatiilestä saa pelaamaan aivan eri tavalla, samoin symmetrian palkitseminen.

Henkikortit sallivat sääntöjen kiertämisen, mutta niillä on hintansa: aktivoidakseen henkikortin täytyy heittää pois yksi katto tai kuvapuoli ylöspäin oleva tiili omasta linnasta. Kauneuden henki antaa konsolidoida joukon erivärisiä, mutta samannumeroisia laattoja; eleganssin henki antaa poimia tiilen, jolla on vain lyhyt sivu vapaana. Voiman henki antaa siirrellä tiiliä omassa linnassa. Näitäkin kortteja on kymmenen erilaista, eli kun joka peliin otetaan käyttöön vain yksi, vaihtelua tulee.

Kaunis ja helposti lähestyttävä

Vaikka Dragon Castlen tiilet jäävätkin kauas mahjongin asettamista standardeista, peli on muuten erittäin kaunis. Erityisesti kuvitus on todella kaunista: Cinyee Chiun vesivärimäinen taide korteissa ja ohjekirjassa on ilo silmälle ja monet kuvista ottaisin suurempikokoisina seinilleni roikkumaan aivan koska tahansa.

Tiilet ovat kuvitukseltaan ihan ok, lohikäärmetiilissä tosin on keskenään aika samankaltaiset kuviot, eli niiden kanssa pitää olla tarkkana, kun etsii identtisiä tiiliä. Tiilet saisivat olla hieman suurempia pinoamisen helpottamiseksi. Varsinkin kattojen kanssa omasta linnasta tulee herkästi melko kiikkerä ja ylemmillä tasoilla olevien tiilien kääntely saa helposti viereiset katot ja tiilet sinkoilemaan minne sattuu.

Pelin alkuasettelu eli keskuslinnan kokoaminen on vähän työläs prosessi. Eri pelaajamäärille on alustat, joihin on painettu kokoamisohjeet, mikä jouduttaa työtä, mutta jos haluaa vaihtelua ja erilaisia muodostelmia, täytyy seurata ohjekirjan ohjeita ja se vaatii vähän tuumailua ja vaivannäköä.

Erilaisia valituksenaiheita kertyy sen verran, etten Dragon Castlea olisi ihan huippupeliksi nostamassa, mutta olen kyllä lämmennyt pelille sitä mukaa kun pelikertoja on kertynyt. Tiilien noukkimisen haaste on enimmäkseen mielenkiintoinen, vuorovaikutusta on minun makuuni sopiva määrä ja lohikäärmekortit tuovat tavoitteisiin mukavasti vaihtelua.

Ennen kaikkea Dragon Castle on helppo myytävä: pelin idea kiinnostaa kaikkia, jotka ovat koskaan tiilipasianssia ajankulukseen naksutelleet.

Faktat Dragon Castlesta

Suunnittelija: Hjalmar Hach, Lorenzo Silva, Luca Ricci

Julkaisija: Horrible Games (2017)

Mutkikkuus: Säännöt ovat helpot, pelaamaan pääsee nopeasti. Aluksi voi harjoitella ilman henki- ja lohikäärmekortteja, mutta peliharrastajat voivat kyllä ottaa ne käyttöön saman tien.

Onnen vaikutus: On jossain määrin tuurin varassa, mitä linnan alemmista kerroksista paljastuu. Kaikki tiilet ovat aina pelissä, eli sikäli voi luottaa, että kaikki on aina saatavilla, mutta järjestyksellä on vähän merkitystä ja se on sattumanvaraista.

Vuorovaikutus: Enimmäkseen Dragon Castle on pasianssinomaista oman pelin edistämistä, mutta jos pitää silmällä muiden pyrkimyksiä, välillä on mahdollista tehdä rumiakin siirtoja. Tiilen tuhoaminen ja yhden pisteen ottaminen voi olla ihan hyvä veto joskus.

Teema: Tiilet tuovat mieleen mahjongin ja itämainen tunnelma on kuvituksessa kohdallaan, vaikka käytännössä peli on kyllä täysin abstrakti.

Uudelleenpelattavuus: Lohikäärmekortit ja erilaiset keskuslinnan muodostelmat tuovat peliin tarpeeksi vaihtelua.

Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole lainkaan tekstiä sääntökirjan ulkopuolella.

Pelaajamäärä: 2–4, toimii hyvin eri pelaajamäärillä.

Kesto: noin 30 minuuttia, jos oikein kovasti miettii niin 45 minuuttia.