Downforce

Downforce on uudistettu ja virtaviivaistettu versio suomeksikin ilmestyneestä Top Racesta. Top Raceen verrattuna Downforce vaihtaa huutokauppamekanismin ja lisää autoihin liittyvät pelaajavoimat sekä kisan aikana tapahtuvan voittajan veikkauksen. Voittaja on edelleen eniten rahaa kerännyt pelaaja. 

Pelin alussa pelaajille jaetaan kortit, joiden perusteella pitäisi muodostaa käsitys, mistä autoista kannattaa tarjota enemmän. Kukin kortti nimittäin kertoo, minkä värisiä autoja sen pelaaminen liikuttaa ja kuinka paljon, eli joihinkin autoihin on parempi kontrolli kuin toisiin. 

Huutokauppa

Ennen huutokauppaa autot laitetaan sattumanvaraisiin aloituspositioihin. Ensimmäinen, myöskin sattumanvarainen, auto saa kaverikseen kykykortin ja sen jälkeen pelaajat huutavat siitä. Tätä toistetaan, kunnes pelin kaikki kuusi autoa on huutokaupattu. 

Downforcessa huutaminen tapahtuu käsikorttien avulla. Kukin pelaaja valitsee kädestään yhden kortin, kortit paljastetaan yhtä aikaa ja huutokaupan voittaa se, kenen kortissa on suurin luku (1–6) kyseiselle värille. Luku kertoo, kuinka paljon voittaja autosta maksaa. Tasatilanteen rikkoo korttien muiden autojen eli värien lukumäärä. Jos tilanne on edelleen tasan, niin auton voittaa se, kenellä ei ollut jokeria mukana. Oleellisesti huutokauppaan valittua korttia ei menetä, vaan se palautuu käteen. Lisäksi voittaja saa kisaa varten auton värin mukaisen kortin, jonka voimakkuus on 8. 

Mikään pakko ei ole valita korttia, jossa olisi kyseisen auton väriä. Jos kukaan ei tarjoa autosta mitään, päätyy se uusintakierrokselle, kun muista autoista on huudettu. Jos tällöinkään kukaan ei autosta mitään tarjoa, kisaa se ilman omistajaa. 

Kunkin pelaajan on kuitenkin omistettava yksi auto. Tästä seuraa, että jos autoja on jäljellä yhtä monta kuin autottomia pelaajia, eivät auton omistavat voi enää osallistua huutokauppaan. Hieman erikoiseksi huutokauppa voi mennä viimeisen auton kohdalla, kun vain yksi pelaaja on ilman autoa. Kun huudon voittaminen vaatii väriä, pitää sitä myös tarjota, jos sitä kädestä löytyy. Pelaaja voi siis joutua maksamaan esimerkiksi 3, jos se on pienin luku kyseistä väriä hänen korteissaan. 

Huutokauppaan liittyy myös harvinaisempia sääntöjä poikkeuksellisiin tilanteisiin. Ne ovat tarpeen kattamaan muuten jäävät aukot, mutta vesittävät sääntöjen yksinkertaisuutta. Pelaaja voi nimittäin tarjota autosta myös jokerilla, jos hänellä ei ole auton väriä korteissaan. Tämä pitää käytännössä ilmoittaa kortteja paljastaessa. Jos pelaajalla ei ole jokereitakaan, voi tarjota muulla värillä, mutta sekin pitää sitten ilmoittaa. Vielä nämä eivät ole tulleet ajankohtaisiksi ja voikin olla, ettei näihin olisi tarpeen käyttää aikaa sääntöjä selostaessa. 

Jos pelaaja on voittanut useamman kykykortin eli useamman auton huutokauppavaiheessa, valitsee hän kykykorteistaan yhden, joka pätee kaikille autoille ja heittää muut pois. Kykykorteissa on kaikkea kivaa kisassa mahdollisesti auttavaa voimaa. Esimerkiksi ”ovela” pelaaja saa aina päättää oman autonsa liikkeistä, kun taas ”strateginen” saa jättää yhden värin välistä pelatessaan kaikkia kuutta väriä ja autoa liikuttavan kortin. Toisinaan kykykortti on isompi syy huutokaupassa tarjoamiseen kuin varsinainen auto. 

Startti 

Ykkösellä merkityllä paikalla olevan auton omistaja aloittaa kisan ja sitten vuorot menevät myötäpäivään. Vuorollaan pelaaja valitsee kädestään yhden kortin ja liikuttaa kortissa lueteltuja autoja järjestyksessä ilmoitetun määrän verran ruutuja. Jokerilla saa liikuttaa autoa, jota ei ole kortissa mainittu. 

Aktiivinen pelaaja päättää kaikkien autojen liikkeistä. Liikkumisen ei tarvitse olla optimaalista, mutta kuitenkin auton pitää liikkua eteenpäin. Sivuttaisliikkeet eivät siis ole sallittuja, mutta diagonaaliset liikkeet ovat ok. Pelin suola on minimoida ja kuluttaa muiden autojen liikkeet ja liikkumismahdollisuudet eri paikkoihin muodostuviin sumppukohtiin. Jos auto ei nimittäin pääse etenemään, se on voi voi. Pelaamisen jälkeen kortti menee poistopinoon.

Veikkaamista ja ruutulipulle 

Sen peluuvuoron lopussa, jolloin etummainen auto ylittää rataan merkityn keltaisen viivan, pelaajat veikkaavat voittajaa salassa. Jos veikattu auto on kolmen parhaan joukossa, veikkaus tuottaa hedelmää. Väärästä veikkauksesta ei menetä mitään, se on vain menetetty mahdollisuus voittaa rahaa. Kaikkiaan voittajaa veikataan kolmesti kisan aikana, ja luonnollisesti varhaisempiin veikkauksiin sisältyy parempi tuottopotentiaali. 

Kun auto ylittää maaliviivan, sille ei voi enää pelata kortteja. Vain maalintulojärjestyksellä on väliä sijoituksiin. Jos pelaajan kaikki autot ovat maalissa, hän ei enää pelaa kortteja. Jos auto ei pääsee maaliin asti kisan aikana, ei se sijoitu ja jää ilman palkintorahoja. Viimeinen auto tosin ei muutenkaan rahaa saa. 

”Träk vas haart but reis vas guud” 

Downforce on kelpo päivitys Top Racesta. Pelin mukana tulee edelleen vain yksi kaksipuolinen pelilauta, mutta sillä on kiitettävästi kokoa. Formulat ovat tarpeeksi hyvän näköisiä ja riittävän isoja. Säännöt ovat mukavasti taitetut ja muutkin komponentit ovat hyvää tekoa. 

Top Raceen verrattuna Downforcen huutokauppa on rajoitetumpaa ja yleensä nopeaa ja yksinkertaista, mutta siihen liittyy myös joitakin kömpelyyksiä. Sokkobidaus ei ole erityisesti mieleeni, mutta se on ihan toimiva ratkaisu tässä yhteydessä. Paperirahastakin on päästy eroon, mikä on aina mukavaa. Maksut ja tienestit kirjataan pelin mukana tuleviin paperilappuihin. Olisin kuitenkin odottanut niiltä kaksipuolisuutta, mutta laminoimalla ja tusseilla lappujen rajallisuus on helposti ratkaistu. 

Veikkausvaihe on melko helppo unohtaa kisaamisen temmellyksessä, mutta veikkaaminen tekee pelaamisesta ja päätöksistä vähän monipuolisempaa kuin vain oman auton optimoitua edistämistä. Veikkaaminen voi antaa esimerkiksi syyn auttaa toisen autoa enemmän kuin omaansa, varsinkaan jos ei siitä paljoa maksanut ja jos aavistelee, etteivät kilpakumppanitkaan ole sen päälle panostaneet. 

Downforce on parhaimmillaan, jos autot jakautuvat tasaisesti, mutta säännöt eivät siihen pakota. Jos omistaa useamman auton, ovat ”ylimääräiset” usein heikommilla, koska autojen lukumäärä ei suoraan lisää kortinpeluumahdollisuuksia. Tämä ylimääräisten autojen omistamisen haaste kasvaa pelaajamäärän myötä, joten kovin paljon toisesta autosta ei useinkaan kannattane tarjota. 

Lisäosat ja kilpailijat

Downforceen on julkaistu kaksi lisäosaa, Danger Circuit ja Wild Ride, joista molemmat lisäävät pelilaudan ja kaksi rataa. Peruspelin radat ovat perinteisempiä autoratoja, kun lisäosat tuovat videopelimäisempää otetta. Vai mitä muuta voi sanoa hyppyreistä, eläimistä radalla tai risteävistä teistä?

Yksi lisäosa monipuolistaa peliä ja tarjoaa hauskemmat kausimahdollisuudet eli useamman perättäisen kisan pelaamisen. Lisäosien välillä suosittelen Danger Circuitia. Paitsi että ratojen säännöt ovat yksinkertaisemmat, niin se myös tuplaa kykykorttien lukumäärän.

Wild Riden radat ovat ahtaampia ja ilkeämpiä kuin muut, mutta sen savannirata on kuitenkin hauska tapaus liikkuvine eläimineen, siinä johtava auto ei pääse tavoittamattomiin yhtä helposti. 

Top Racen ohella Downforcea voi verrata muutamaan muuhunkin peliin. Veikkaaminen tuo mieleen Camel Cupin, jossa ei kuitenkaan omisteta kisaajia. Downforcessa on myös yllättävän paljon samaa kuin selvästi raskaammassa Thunder Alleyssa: oman auton voittaminen ei ole kaikki kaikessa, omalla vuorolla liikkuu usein myös muiden autoja ja pelaaminen on paljon käden hallintaa. Kun Thunder Alleyta pidän parhaana kilpa-ajopelinä, ei liene yllätys, että myös Downforce maistuu ja on kevyiden kilpa-ajopelien paalupaikalla. 

Faktat Downforcesta

Suunnittelija: Justin D. Jacobson, Rob Daviau, Wolfgang Kramer

Julkaisija: Restoration Games (2017)

Mutkikkuus: Pelaaminen on pitkälle käden hallintaa ja vuorollaan kortin pelaamista eikä erityisen mutkikasta. 

Onnen vaikutus: Alkuun jaettavat kortit voivat olla vahvempia tai heikompia, mutta pelin aikana onnella ei ole vaikutusta, ellei sellaiseksi halua laskea toisten pelaajien toimintoja. 

Vuorovaikutus: Toisten autoja liikutellaan usein eikä välttämättä siten kuin omistaja haluaisi. 

Teema: Autoiluteema toimii, vaikkakin autojen omistajuuden vaihtumiselle kisojen välillä onkin vaikeampi keksiä selitystä. 

Uudelleenpelattavuus: Pelit muistuttavat tietyssä määrin toisiaan, mutta tilanteet vaihtelevat. Luonnollisesti muutama lisärata ja -kyky parantaa uudelleenpelattavuutta. 

Kieliriippuvuus: Vain erikoiskyvyn antavissa korteissa on oleellista tekstiä, riittää kun yksi pelaajista osaa ne lukea ja kertoa muille. 

Pelaajamäärä: 2–6. Kaksinpelistä ei ole kokemusta, mutta muuten peli toimii hyvin eri pelaajamäärillä. 

Pituus: 30–60 minuuttia. Vuorot kestävät alussa pidempään, mutta kisan edetessä ja kortinpeluuvaihtoehtojen vähentyessä peli nopeutuu.