Doomlings

Doomlingsin syntytarina pohjautuu huumoriin: pelin kehittäjät, veljekset Justus ja Andrew Meyer olivat vitsailleet perheen lomalla vuonna 2019, kuinka heidän pitäisi kehitellä peli, joka sopisi sekä heidän ystävilleen että äidilleen. Sittemmin koronan sulkiessa maapallon ajatus nytkähti eteenpäin, kun Justus oli jäänyt työttömäksi ja hänellä ei ollut käytettävissään juuri muuta kuin aikaa. Siitä sitten erinäisten sattumusten kautta peli-idea alkoi kehittyä ja tuotantotiimi kasvaa, kunnes lopulta vuonna 2021 Doomlings näki päivänvalon ja Kickstarter-kampanja tuli kaikkien nettiä käyttävien löydettäväksi.

Hommahan lähti siitä oikein kunnolla laukalle, sillä jo ensimmäisenä päivänä Doomlings keräsi pelin nettisivujen mukaan 340% rahoituksen, ja “loppu onkin sitten historiaa”. Peliksi Doomlings onkin varsin kattavasti tuotteistettu: pelin omilta nettisivuilta voi tilata pelin ja lisäosien lisäksi niin t-paitaa, pehmoleluja kuin pelimattoja ja vaikka mitä. 

Mutta millaisesta pelistä oikein on kyse? Otetaanpa siitä selvää!

Lajit kilpasilla

Doomlings koostuu oikeastaan kokonaisuudessaan kahdenlaisista korteista: aikakausista ja piirteistä. Pelin alussa piirrekortit sekoitetaan omaksi pakakseen ja jokainen pelaaja saa viiden kortin suuruisen aloituskäden. Aikakausista puolestaan luodaan 12 kortin suuruinen aikakausipakka, josta kolme korttia on katastrofeja.

Doomlingsia pelataan kierroksina. Kierroksen alussa aikakausipakasta käännetään päällimmäinen kortti, joka tuo kyseiselle kierrokselle jonkinlaisen lisäsäännön tai muuten muokkaa pelin sääntöjä. Jos käännetty kortti on katastrofikortti, se tuo nimensä mukaisesti peliin jonkinlaisen negatiivisen vaikutuksen.

Kun aikakausikortti on käännetty, kullakin pelaajalla on kierroksella yksi vuoro. Vuorollaan pelaaja pelaa kädestään yhden piirrekortin pöytään ja toteuttaa kortin toiminnon, jos siinä on sellainen. Jokaisella pelaajalla on myös geenivarastokortti, joka osoittaa, montako korttia kyseisellä pelaajalla voi olla kädessään. Pelaajalla voi olla hetkellisesti enemmän tai vähemmän kortteja kädessään kuin mitä hänen geenivarastonsa sallii, mutta vuoronsa lopuksi pelaajan pitää vakauttaa kätensä ja joko poistaa tai nostaa kortteja sen verran, että käsikorttien määrä vastaa hänen geenivarastonsa arvoa.

Kun kaikki pelaajat ovat pelanneet vuoronsa, käännetäänkin jo uusi aikakausikortti ja uusi kierros voi alkaa. Peliä jatketaan edellä esitetyn mukaisesti siihen saakka, kunnes kolmas katastrofikortti käännetään aikakausipakasta. Tällöin peli päättyy välittömästi ja on loppupisteytyksen aika. Pelaajat laskevat pöytäämiensä korttien peruspistearvot sekä mahdolliset lisäpisteet yhteen ja pelaaja, jolla on eniten pisteitä, voittaa pelin.

Kerro kerro kuvastin, ken on piirre parahin

Piirrekortteja on neljässä eri värissä: sininen, punainen, vihreä ja purppura. Tai oikeastaan niitä on viidessä eri värissä, mutta Doomlingissa harmaat kortit ovat värittömiä. Suurimmassa osassa korteista on pistearvon lisäksi jonkinlainen toiminto tai lisäkyky: osa korteista antaa välittömiä hyötyjä, kuten pelaajan nostaa lisää kortteja, osa puolestaan antaa pisteytysmahdollisuuksia loppupisteytykseen, kuten lisäpisteitä tietyn värisistä korteista. Korttien väreillä ei suoranaisesti ole muuta merkitystä kuin se, että joidenkin piirrekorttien toiminnot vaativat tietyn värisiä kortteja toimiakseen.

Piirrekortit voivat antaa varastaa, poistaa ja vaihtaa omia pöydättyjä kortteja toisten pelaajien pöydättyjen korttien kanssa. Pöydätyt kortit ovat siis jatkuvasti vaarassa tulla poistetuksi tai varastetuksi, paitsi jos kyseessä on hallitseva (dominant) piirrekortti. Hallitsevat piirrekortit ovat erikoiskortteja, jotka ovat pääsääntöisesti “vahvempia” ja pisteikkäämpiä kuin tavalliset piirrekortit. Ne ovat myös automaattisesti suojattuja kaikkia toimintoja vastaan, sillä hallitsevia piirrekortteja ei voi ryöstää, vaihtaa eikä poistaa toiselta pelaajalta. Kullakin pelaajalla voi kuitenkin olla pöydättynä enintään kaksi hallitsevaa piirrekorttia pelin aikana eli pelaajan kannattaa miettiä tarkkaan, milloin pöytää hallitsevia piirrekortteja.

Kevyehköä läpsyttelyä söpössä kuoressa

Doomlingsia pelatessa tulee samanaikaisesti tunne, että peli ei tuo mitään uutta kevyiden korttipelien tarjontaan, mutta toisaalta kuitenkin eroaa muista tarjolla olevista peleistä tarpeeksi ollakseen pelinä ainutlaatuinen. En suoriltaan osaa löytää Doomlingsille verrokkia, mutta jollain tapaa mielessä pyörii muun muassa Exploding Kittens, vaikka pelillisesti nämä kaksi peliä eroavat toisistaan selkeästi. 

Ehkä yhtymäkohdat tulevat huumoripitoisen perusajatuksen kautta ja jollain tapaa myös humoristisesta teemasta. Huumori tosin on omaan makuuni peleissä aina riski, sillä pelien huumoriarvo kuluu pääsääntöisesti melko nopeasti pois. Tai paremmin sanoitettuna, pelimekaniikkojen pitää tarjota mahdollisuus hauskoihin ja jopa hassuihin tilanteisiin, jotta pelin voisi sanoa olla humoristinen, pelkkä kuvituksen ja flavour-tekstien humoristisuus ei riitä.

Doomlingsin kohdalla huumoriarvo, jos sitä nyt alunperinkään kokee siinä olevan, jää hyvin pitkälti teeman tasolle, vaikkakin korttien ryöstöt ja vaihtamiset mahdollistavat hauskojen sattumusten synnyn osittain. Onhan Doomlingsin kuvitus myös varsin söpöä ja ainakin omaa silmääni miellyttävää.

Doomlings tarjoilee oikein maukkaan annoksen pelaajien välistä vuorovaikutusta, kun omat pöydätyt kortit ovat jatkuvasti uhan alla ja pelissä on pääsääntöisesti mahdollisuus vaikuttaa toisen pelaajan pöytäämiin kortteihin. Korttituuri, pelin sattumanvaraisuus sekä mahdollisuus korttien vaihtoon ja ryöstämiseen tuovat Doomlingsiin kuitenkin samalla myös enemmän tai vähemmän ennakoimattomuutta. Ei tässä varmastikaan mitään veristä kamppailua ja ystävyyden rikkomista tapahdu, mutta mahdollisuus ilkeilyyn toisia pelaajia vastaan voi harmittaa joitain pelaajia. 

Omille peliporukoilleni pelin sisäinen ilkeily ja kiusanteko maistuvat hyvin, enkä itse koe niissä ongelmaa, mutta jos porukasta löytyy mielensä helposti pahoittavia pelaajia, pelaisin ehkä kuitenkin jotain muuta Doomlingsin sijaan. Samaan syssyyn todettakoon, että Doomlingsia ei voi myöskään suositella pelaajille, jotka kaipaavat pitkän tähtäimen suunnitelmallisuutta ja strategisointia.

Niin piirre- kuin aikakausikorteissa on paljon vaihtelua, mikä mahdollistaa sen, että kaksi pelikertaa ei koskaan ole täysin samanlaisia. Pelin kaikki kortit ovatkin uniikkeja: pakassa ei ole kahta täysin samaa korttia (vaikkakin joidenkin korttien voimat ovat periaatteessa samat ja ero tulee lähinnä kortin nimestä). Korttien ainutlaatuisuudesta huolimatta aloin aika nopeasti kaivata vielä lisää vaihtelevia kykyjä ja voimia. Varsinkin isommilla pelaajamäärillä piirrekorttipakan saa käytyä läpi varsin helposti, jolloin kaikki kortit ovat periaatteessa tavalla tai toisella pelin kierrossa mukana. Peli hyötyisi esimerkiksi salaisista tavoitekorteista, jotka ohjaisivat pelaajia tiettyyn suuntaan, vaikkakin tällöin korttituurin vaikutus kenties korostuisi entisestään.

Pelin kesto vaihtelee pelaajamäärän mukaan. Viidellä ja kuudella pelaajalla pelin pelaamiseen on mennyt noin tunti, mikä on pelin sisällön ja keveyden huomioiden ollut vielä aivan siedettävän rajoissa, vaikkakin henkilökohtaisesti toivoisin pelin menevän vielä noin kymmenen minuuttia nopeammin, jotta kokonaisuus tuntuisi ytimekkäämmältä. Puuduttavalta Doomlings ei kuitenkaan ole kertaakaan tuntunut ja pelin kestoon vaikuttavat niin pelaajien (toiminta)nopeus kuin myös pelatut kortit: jotkin niin piirre- kuin aikakausikorteista voivat nopeuttaa peliä ja hypäyttää pelin esimerkiksi suoraan seuraavaan katastrofiin. Pienemmillä pelaajamäärillä pelin läpsyttelee varsinkin nopeasti, sillä esimerkiksi kolmella pelaajalla peli on päättynyt jopa kahdessakymmenessä minuutissa.

Doomlings on loppujen lopuksi siis varsin kevyttä korttiläpsyttelyä ja mitään erityistä syvällisyyttä tähän peliin ei ole ollut tarkoituskaan ängetä. Toisaalta, kuten aivan arvostelun alussa mainitsinkin, on peli tuotteistettu varsin kattavasti: lisäosia ja -kortteja on tarjolla jo paljon, jolloin peliin saanee lisää monipuolisuutta ja vaihtelevuutta. Kokemusta lisäosien korteista minulla ei kuitenkaan ole.

Faktat Doomlingsista

Suunnittelija: [suunnittelija]

Julkaisija: Doomlings LLC (2022)

Mutkikkuus: Säännöt ovat hyvin suoraviivaiset ja yksinkertaiset: peliä pääsee pelaamaan varsin nopeasti. Sääntökirjanen jättää vähän toivomisen varaa erityisesti erikoistilanteiden suhteen.

Onnen vaikutus: Melko suuri tai suuri. Piirrekortit ovat oikeastaan täysin tuurista kiinni, aivan kuten aikakausikortit ja katastrofitkin, eikä pelissä ole erityisiä kikkoja vaikuttaa tuuriin.

Vuorovaikutus: Vuorovaikutusta löytyy toisten pelaajien korttien vaihtamisen, ryöstämisen ja poistamisen kautta, joten pelissä on lähes pakostakin jonkinlaista vuorovaikutusta pelaajien välillä. Siltikään peli ei ole päädy vuorovaikutuksellisimpien pelin top3:een.

Teema: Teema luo pelille alkuedellytykset, mutta ei ole kuitenkaan erityisen syvällinen. Kuvitus on söpöä, mikä luo aika huvittavan kontrastin maailmalopputeemaan nähden.

Uudelleenpelattavuus: Yksikään pelikerta ei varmasti ole täysin samanlainen kuin edellinen. Silti tämänkaltainen peli kaivannee jossain vaiheessa jo lisäkortteja ja -kykyjä monipuolisuuden lisäämiseksi ja takaamiseksi.

Saavutettavuus: Värit ovat tarpeeksi selkeän erilaiset, jotta allekirjoittanut värisokea pelaajakin erottaa ne hyvin toisistaan. Peli taitaa olla julkaistu vain englanniksi ja korttien ymmärtäminen vaatii pelaajilta englannin kielen osaamista.

Pelaajamäärä: 2–6. Peli toiminee parhaiten neljällä pelaajalla, mutta ei ole huono 3–6 pelaajallakaan. Kaksinpeliä en ole testannut, enkä oikein koe sen suhteen innostustakaan.

Pituus: 20–45 minuuttia. Isommilla pelaajamäärillä peli helposti venähtää tunnin mittaiseksi.