Dominion: Renaissance

Pitkän ja paikoitellen pimeän keskiajan jälkeen renessanssi häämöttää. Dominion-sarja etenee siis kronologiassaan askeleen eteenpäin. Siinä missä uusi aikakausi ihmiskunnan historiassa mullisti tieteen, mullisti renessanssi myös Dominion maailmaan perinpohjaisesti. Toisin kuin kenties odottaa saattaa, Renaissance ei kuitenkaan kuuluu monimutkaisimpien lisäosien joukkoon.

Metallia moneen lähtöön

Renaissance tuo takaisin Dominion: Killat -lisäosasta tutut kolikot. Varallisuuden hilloamiseen on entistä enemmän vaihtoehtoja. Kolikoita voi saada esimerkiksi bonuksena kortin ostamisesta.

Uusia kolikkokortteja ei ole kovin montaa, mutta siihen löytyy hyvä syy. Renessanssin hengessä myös metallipelimerkeiltä kysytään monipuolisuutta. Ne voivat nimittäin olla kolikoiden lisäksi myös kyläläisiä (villagers). Kyläläiset toimivat samalla periaatteella kuin kolikot, mutta varallisuuden sijaan jemmataankin toimintoja.

Kyläläismerkkejä kuluttamalla pystyy pelaamaan ylimääräisiä toimintoja vuoronsa aikana. Toimiva koneisto ei siis välttämättä enää vaadi perinteisiä kyliä tai juhlia pyöriäkseen. Renaissancen mukana pelaajat saavat pelimatot, joissa on oma paikka kolikoille ja kyläläisille sekoittumisvaaran välttämiseksi.

Projektit

Dominion: Seikkailut -lisäosasta lähtien jokaisen setin mukana on tullut valtakuntakorttien ulkopuolisia, vaakasuuntaisia kortteja. Tapahtumat, maamerkit ja muut viritelmät saavat nyt jatkokseen punertavat projektikortit. Projektit ovat kortteja, joiden ominaisuuden voi ostaa käyttönsä koko loppupelin ajaksi. Kun pelaaja ostaa projektin, asettaa hän oman puukuutionsa projektikortille sen merkiksi.

Projektikortteja on yhteensä 20, joten Dominionille ominaisesti vaihtelua riittää käytännössä loputtomasti. Projektien hinnat vaihtelevat 3–8 rahan välillä. Esimerkiksi messut antaa neljää rahaa vastaan yhden ylimääräisen oston loppupelin ajaksi, seitsemän rahan hintainen kanaali taas alentaa kaikkien korttien hintaa yhdellä.

Projektit ovat lähtökohtaisesti todella hyödyllisiä, ja niiden hankintaa saa vakavasti pohtia lähes jokaisessa pelissä. Ne tarjoavat monenlaisia mielenkiintoisia taktiikkavaihtoehtoja. Yksi mielenkiintoisimmista lienee laivue, jonka omistajat saavat yhden ylimääräisen vuoron pelin päätyttyä.

Yksi parhaista

Renaissance ei jätä kylmäksi. Uudet ideat toimivat ja tuovat peliin aivan uusia ulottuvuuksia. yltiöpäiseen kikkailuun ei silti ole ryhdytty Dominion: Nocturnen tapaan. Uutuudet solahtavat peliin sekaan.

Renaissance on säännöiltään melko suoraviivainen. Sen vaikeus tuleekin sen voimasta. Renaissancea pidetään yleisesti jopa voimakkaimpana Dominion-lisäosana. Sen ollessa pöydällä pelaajien on kyettävä hallitsemaan isoja koneistoja ja hahmottamaan tappavan tehokkaita korttiyhdistelmiä. Mukavan pikkukoneiston pyöritys ei usein riitä. Olen nähnyt alle kymmenellä vuorolla lopetettuja renessanssipelejä. Nämä tapaukset ovat tietysti äärimmäisen poikkeuksellisia, mutta edes teoreettinen mahdollisuus tällaiseen vauhtiin kertoo jotain renessanssista.

Joku voisi argumentoida, ettei Renaissance sisällä yhtäkään heikkoa korttia. Väitteen kanssa on helppo olla samaa mieltä. Renaissance tarjoaa pelaajille aivan uudenlaisia haasteita. Voittaminen edellyttää nerokkaita oivalluksia ja rohkeutta kokeilla uutta. Renaissance onkin mielestäni Dominionia parhaimmillaan.

Loppupohdinta: valtakunnan valitsemisen anatomia

Näin lopetukseksi voisin hieman pohtia, mikä on sopiva määrä lisäosia yhteen peliin. Omistan yhdeksän lisäosaa, ja on sanomattakin selvää, että huolimatta kätevästä säilytysmenetelmästäni (keräilykorttikansiot) kaikkia lisäosia ei voi raahata aina mukana. Lisäksi setupin teossa menee paljon aikaa yhdeksällä lisäosalla.

Mielestäni erinomaiseen peliin riittää yksi tai kaksikin lisäosaa. Kokeneemman pelaajan näkökulmasta joukossa olisi hyvä olla joku hieman tuoreempi lisäosa. Esimerkiksi yhdistelmä Dominion: Kaukaiset rannat ja Dominion: Hovin juonet ei välttämättä minua enää jaksaisi kiinnostaa, mutta yhdistelmä Kaukaiset rannat ja Dominion: Plunder kuulostaisi jo huomattavasti mielenkiintoisemmalta ajatukselta. Dominionin vahvuus on se, että lisäosat toimivat käytännössä moitteettomasti keskenään. Poikkeukseksi voi nostaa fanien silmätikun, Dominion: Alkemian, jonka optimaalinen toimiminen edellyttää useampaa rohto-korttia.

Kymmenen kortin setin valitsemiseen olen käyttänyt vuosien varrella vaihtelevia metodeja. Usein olen vain avannut kansiot ja napannut melkein sattumanvaraisia kortteja, kenties hieman kanssapelaajien taitotasoon peilaten. Menetelmän vaarana on se, että tulee valittua tuttuja ja turvallisia, itseään miellyttäviä kortteja. Tällöin pelin suola, odottamattomat kombot, jäävät pois.

Pelin mukana tulevat arvontakortit ovat hyvä vaihtoehto sattumanvaraisen valtakunnan luomiseen. Ehkä pienoiseksi ongelmaksi muodostuu arvontakorttien sekoittaminen keskenään. Sekoittamista helpompi tapa lienee vain yksinkertaisesti päättää etukäteen, kuinka monta korttia kustakin lisäosasta otetaan.

Olemme joskus tehneet niin, että nostamme vuorotellen arvontakorttipinosta kaksi korttia ja päätämme, kumpi tulee mukaan peliin. Menetelmä on hauskaa vaihtelua ja antaa pelaajille mahdollisuuksia vaikuttaa peliin jo ennen sen alkua.

Viime aikoina olen käyttänyt ainakin Play-kaupasta löytyvää Dominion randomizer -mobiilisovellusta. Sovellukseen pystyy määrittämään tarkat ehdot sille, mitä haluaa ja mitä ei. Käytettävien lisäosien, ominaisuuksien tai esimerkiksi hyökkäyskorttien määrää voi säätää. Olen todennut sovelluksen ihan näppäräksi työkaluksi, ja voin suositella sitä. Netissä oleva Dominion Randomizer on myös kelpo työkalu.

Ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa kasata Dominion-valtakuntaa. Täysin satunnaisilla valtakunnilla on oma viehätyksensä, mutta hutilyöntejä voi tulla. Kannattaa esimerkiksi olla tarkkana kirouskorttien, kuten noitien kanssa. Jos minkäänlaista puolustuskeinoa ei ole, tulee pelistä todennäköisesti ikuisuuden kestävä ja todennäköisesti äärimmäisen pitkä ja tylsä.

Pelisilmää saa myös käyttää vaikeustason suhteen. Ensikertalaisten kanssa ei välttämättä kannata pelata aivan vaikeimpien lisäosien kanssa. Dominion: Nocturne -artikkelin lopusta löytyvä vaikeusastetaulukko antaa arvion lisäosien välisestä vaikeusastehierarkiasta.

Ensimmäisen pelin perusteella osaa päätellä jo aika hyvin, kuinka vaikeita kortteja jatkossa voi käyttää. Jos pelaajat sisäistävät pelin hyvin ja innostuvat siitä, voi vaikeustasoa nostaa runsaastikin. Olen useasti nostanut jo toiseen peliin Plunderin, Seikkailut tai Keisarikunnan mukaan.

Faktat Dominion: Renaissancesta

Suunnittelijat: Donald X. Vaccarino

Julkaisijat: Rio Grande Games (2018)

Mutkikkuus: Säännöiltään kohtalaisen suoraviivainen. Renaissancen pelaaminen hyvin vaatii kuitenkin tarkkaa pelin tuntemusta ja kykyä pelata isosti.  Tosiharrastaja erottuu selkeästi keltanokasta.

Onnen vaikutus: Normaalia Dominion-tasoa.

Vuorovaikutus: Hyökkäyksiä on aika vähän, mutta muutama muu kortti lisää aivan uudenlaista vuorovaikutusta pelaajien välille.

Teema: Renessanssi on osuva teema, koska peli ottaa aikamoisen harppauksen eteenpäin. Yleisneron ominaisuuksista ei myöskään ole haittaa voittotaistelussa.

Uudelleenpelattavuus: Dominion-sarjan kohdalla jokainen peli on erilainen, ja mikä tahansa lisäosa nostaa erilaisten skenaarioiden ja järjettömien tilanteiden määrää räjähdysmäisesti. Renaissance tuo uudelleenpelattavuusarvoa jopa poikkeuksellisen paljon.

Saavutettavuus: Peli on saatavilla englanniksi. Sujuva pelaaminen vaatii kielitaitoa.

Pelaajamäärä: 2–4.

Pituus: Noin 30 minuuttia. Renaissance tarjoaa puitteet todelliselle pikapelille. Lähtökohtaisesti kesto riippuu Dominionin tapaan valituista valtakuntakorteista.