The Quacks of Quedlinburg

Quedlinburg on kaunis saksalainen kaupunki Harz-vuoriston lähistöllä. Sen vanha kaupunki on alkujaan peräisin 800-luvulta ja on ollut UNESCOn maailmanperintölistalla vuodesta 1994. Miksi kaupunki on päässyt tämän pelin otsikkoon on hienoinen mysteeri, mutta Thorsten Gimmler lienee keksinyt kaupungin täydentämään nimen alkusointua.

Quedlinburgin puoskareissa pelaajat ovat taikajuomamarkkinoilla häärääviä juomankeittelijöitä, jotka sekoittelevat mitä hienoimpia taikajuomia padoissaan. Välillä käy kuitenkin niin, että pata kuohuaa yli, kun soppaan menee vähän liikaa aineksia.

Peli voitti vuoden 2018 Kennerspiel des Jahres -palkinnon. Lautapelit.fi julkaisi pelin suomeksi vuonna 2020 nimellä Räävelin rohtotohtorit. Valitettavasti suomennoksen saatavuus on ollut vähän vaihtelevaa.

Pussinrakennusta ja onnenkoetusta

Pohjimmiltaan The Quacks of Quedlinburg on pussinrakennuspeli, joka perustuu onnenkoetusmekanismiin. Pussinrakennus on siis pakanrakennusta, jossa korttipakan kokoamisen sijasta kerätään laattoja pussiin. Tämä on kortteihin verrattuna kätevää, koska sekoittaminen helpottuu kovasti, kun laatat voi vain ravistella sekaisin pussissa.

Pelin yhdeksällä kierroksella pääasia on ainesten heittäminen pataan. Padassa on spiraalina kiertävä pisterata, johon pussista nostetut laatat lisätään. Idea on yksinkertainen: ykkösen laatta tulee ensimmäiseen ruutuun heti edellisen laatan perään, kakkonen tulee toiseen ruutuun eli väliin jää yksi tyhjä, kolmosen laatta tulee kahden ruudun päähän ja nelosen laatta kolmen ruudun päähän.

Mitä pidemmälle rataa pitkin pääsee, sitä parempi, sillä radalla eteneminen tuottaa sekä voittopisteitä että rahaa, jolla voi ostaa pussiin uusia, entistä ehompia aineksia. Onnenkoetuselementti tulee siitä, että etenemisen voi lopettaa joko vapaaehtoisesti tai sitten siihen, kun pata räjähtää: se tapahtuu, kun valkoisten ainesten – joita pussissa on aluksi runsaasti – summa nousee yli seitsemän. Kun pussissa on valkoisia ykkösiä, kakkosia ja kolmosia, tilanne menee hankalaksi, kun summa nousee vaikkapa viiteen – uskallatko nostaa vielä, jos kolmonen odottaa yhä pussissa?

Jos pata räjähtää, joutuu valitsemaan, ottaako palkkioksi pisteet vai rahan. Onnistunut keittelijä saa aina molemmat. Lisäksi pisimmälle päässyt räjähtämätön keittäjä saa heittää bonusnoppaa.

Ainesten erikoisvoimat

Pakanrakentelun kiinnostavuus perustuu siihen, että eri aineksilla on erikoisvoimia. Valkoinen on räjähtävä riesa ja kurpitsat ovat pelkästään padantäytettä ilman muita efektejä, mutta kaikilla muilla väreillä on erikoisvoimansa. Osa voimista aktivoituu heti, kun aines pelataan pataan, osa vasta kierroksen päätteeksi.

Mustat laatat ovat aina samanlaisia: niistä saa etuja, kun kerää enemmän kuin muut. Kaikilla muilla väreillä on neljä eri versiota, joista valitaan yksi käyttöön. Kun vaihtelevia värejä on viisi, tuloksena on mukavat tuhat erilaista settiä yksillä komponenteilla. Tämä on kätevää ja lisäosissa on helppo lisätä uusia.

Eri tehosteet antavat mukavasti vaihtelua peliin. Esimerkiksi sinisillä korpinkalloilla yksi malli toimii niin, että saat nostaa pussista laatan numeroarvon verran laattoja, valita niistä yhden ja pelata sen pataan. Tämä on todella hyvä ominaisuus, etenkin tasolla neljä. Toinen malli pelastaa räjähdyksiltä: jos pata räjähtää 1, 2 tai 4 laatan sisällä (sinisen laatan numerosta riippuen), saat silti pisteet ja rahat. Kolmas malli antaa välittömästi rubiinin, jos sen pelaa rubiiniruutuun. Neljäs malli antaa laatan numeroarvon verran pisteitä, jos se osuu rubiiniruutuun.

Ominaisuuksien taso vaihtelee, mutta myös laattojen hinnat vaihtelevat. Esimerkiksi sinisistä kolmas, rubiineja tarjoileva malli on selvästi heikoin, mutta se on myös halvin: nelostason laatta maksaa 14, kun muut maksavat 19.

Osa ominaisuuksista on hyvin tilannesidonnaisia. Esimerkiksi vihreät laatat toimivat pääasiassa silloin, kun ne ovat padan toiseksi viimeisenä tai viimeisenä laattana. Näin käy harvoin, joten enimmäkseen vihreät ovat vain turvallista padantäytettä – mutta joskus tietysti osuu kohdalle ja silloin on mukavaa.

Leppoisaa pakanrakennusta

Pelissä on jonkin verran rikkaat rikastuvat -ilmiötä, mutta se ei ole kovin iso ongelma. Toki hyvien laattojen saaminen pussiin auttaa, mutta kun kaikki laatat palautetaan jokaisen kierroksen alussa takaisin pussiin, hyvästäkin pussista on mahdollista kiskoa aivan kauhistuttavaa kuraa, kuten vaikkapa pelkkiä valkoisia. Hyvä pussi ei takaa menestystä. Lisäksi pisterata etenee voittopisteiden osalta hitaasti. Jos joku saa todella hyvän etumatkan alussa esimerkiksi useamman epäonnistuneen kierroksen myötä, etumatkaa voi toki olla hankala kiriä.

Huono menestyminen sen sijaan aiheuttaa painetta ottaa riskejä, mikä taas osaltaan lisää mahdollisuuksia epäonnistua. Tästä voi seurata negatiivinen kierre, jossa voi olla vaikea saada kirittyä johdossa olevaa pelaajaa kiinni. Perässä tulevia autetaan toki: pataan saa kierroksen alussa täytteeksi rotanhäntiä, jos on jäänyt johtavasta pelaajasta jälkeen. Kauas taakse jäänyt saa aloittaa paljon pidemmältä radalla kuin muut ja saa tästä hyvän lisäpotkun. Yksi erittäin hyvin onnistunut kierros voi paikata paljon. Lisäksi jokaisen kierroksen alussa luetaan jonkun satunnaisefektin sisältävä kortti ja jotkut korteista auttavat juuri jäljessä olevia pelaajia.

Pidän siis Quacksin tasapainoa onnistuneena. Onnenkoetus tarjoaa sopivasti jännitystä: jos ottaa aina varman päälle, pärjää ihan ok, mutta joskus joutuu lopettamaan aivan liian aikaisin. Silloin tulee painetta ottaa riskejä, mistä seuraa jännitystä ja joskus hienoja onnistumisia, joskus dramaattisia epäonnistumisia. Ääripäät toimivat aina.

Pakanrakennuselementti taas tuo peliin hallinnan tuntua. Kun itse päättää, mitä pussiin menee, pystyy kontrolloimaan vuorojen kulkua ja saa vaikuttaa omaan strategiaansa. Eri ainekset tarjoavat erilaisia lähestymistapoja. Nelosen laatat ovat toki aina parhaita, koska ne tuovat eniten etenemistä laudalla, mutta usein tarjolla on parikin hyvää tapaa tavoitella pitkälle pääsemistä.

Mainio perhepeli

Kun Quacksin ulkoasukin on kohdallaan, peliä on helppo suositella perhepeliksi. Onnenkoetusmekaniikka toimii oman kokemukseni valossa lapsilla erinomaisesti, tuuria on sen verran että lopulta kuka tahansa voi voittaa ja pakanrakennusmekaniikka taas tuntuu sen verran järkevältä, että aikuiset ja strategiapelaajatkin viihtyvät.

Ulkoasusta tosin yksi valitus: pelaajien padat ja 50 pisteen lätkät ovat väreissä punainen, vihreä, keltainen ja sininen, perinteiseen tapaan. Puunappulat sen sijaan ovat väreissä ruskea, keltainen, kulta ja hopea. Tässä ei tunnu olevan oikein mitään järkeä, mutta eipä se onneksi myöskään juurikaan haittaa pelaamista. Ongelma koskee myös vain pelin ensimmäistä laitosta, myöhemmissä laitoksissa nappuloiden värit ovat fiksummat.

Lisäosat

Peliin on ilmestynyt jo kaksi lisäosaa. Ensimmäinen, The Herb Witches, lisää peliin neljä uutta ominaisuutta. Ensinnäkin mukaan tulee uusi pelaajaväri, joka nostaa maksimipelaajamäärän viiteen. Uusi aineosa liemiin, locoweed, on arvoltaan hivenen vaihtelevaista. Olemassaoleville aineksille tulee myös uudet keittokirjat, jotka tuovat peliin uutta vaihtelua.

Isoin uudistus on kuitenkin lisärin nimen mukaiset noidat. Pelissä on kolme noitaa, joista jokaiselle on muutama ominaisuus, joista yksi aina arvotaan peliin. Pelaajat saavat kolme kolikkoa, joista jokaisella voi ostaa yhden noidan palvelukset. Jokaistaa noitaa voi siis käyttää kerran pelissä, mutta jos ei käytä, vaan säästää kolikon, saa pelin lopussa pisteitä.

Noitien ominaisuudet ovat kuitenkin siinä määrin hyviä, että niitä yleensä kannattaa käyttää. Yksi noidista antaa ostovaiheeseen lisäpotkua, toinen antaa rikkoa sääntöjä keittelyviaheessa ja kolmas vaikuttaa kierroksen loppuun ja antaa esimerkiksi lisäpisteitä tai ekstrarubiineja.

The Alchemists -lisäosassa Quedlinburgiin iskee joukko mitä omituisempia tauteja ja pelaajien on keiteltävä uusissa laboratorioissaan hoitokeinoja näihin vaivoihin.

Alkemistinen uuttaminen perustuu siihen, että saa omaan pataansa mahdollisimman monta erilaista ainesta. Lisäpisteitä saa, jos saa oman patansa valkoiset ainekset tasan seitsemään – peli siis ruokkii tässä riskinottoa. Lisäiloksi pisteitä kertyy myös siitä, jos naapurin pata kiehuu yli. Mitä pidemmälle uuttamisradalla pääsee etenemään, sitä paremman bonuksen saa: voittopisteitä, rottaradalla etenemistä tai valitun potilaan parantamista.

The Alchemistsia en ole kokeillut, mutta The Herb Witches oli ihan kelpo lisäosa. Mitenkään välttämättömältä se ei kuitenkaan vaikuttanut, eikä omalta osaltani pelastanut peruspeliä joutumasta kiertoon. Jos on kova Quacksin fani ja kaipaa vaihtelua peleihin, lisäosista sitä varmasti saa.

Faktat The Quacks of Quedlinburgista

Suunnittelija: Wolfgang Warsch

Julkaisija: Schmidt Spiele, North Star Games (2018), Lautapelit.fi (2020).

Mutkikkuus: Säännöt ovat yksinkertaiset. Opettelu vaatii hieman vaivannäköä, mutta sen jälkeen peli on helppo opettaa uusille pelaajille.

Onnen vaikutus: Hyväkin pakanrakentelu voi kaatua huonoon tuuriin, hyvällä tuurilla saa mahtavia kierroksia. Tuuria on siis paljon ja huono onni pitää vain kestää, muuten peliä ei siedä, mutta paljon on kiinni myös siitä, minkä verran riskiä ottaa.

Vuorovaikutus: Jokainen keittelee omia keitoksiaan, pelaajien välistä vuorovaikutusta ei ole.

Teema: Kuvitus on hauskaa ja yksityiskohtaista, mikä osaltaan edistää teeman välittymistä. Tuntuuko onnenkoetus sitten taikajuomien keittelyltä on hyvä kysymys, mutta teema toimii kyllä pelin sisältöön nähden aivan riittävän hyvin.

Uudelleenpelattavuus: Ainesten vaihtelevat erikoiskyvyt muuttavat peliä ja aineisten keskinäisiä arvostussuhteita sen verran, että vaihtelua riittää. Pidemmän päälle niitä toki toivoisi saavansa lisää.

Kieliriippuvuus: Ainekset esitellään saksaksi ja joka vuoro nostetaan yksi saksankielinen ennustajakortti. Aineslaatoissa on kuitenkin hyvät ikonit muistuttamassa ja kortit luetaan heti ääneen, joten riittää, että yksi pelaajista pystyy ne lukemaan.

Pelaajamäärä: 2–4. Toimii hyvin eri pelaajamäärillä, odotteluakaan ei tule, kun kaikki pelaavat yhtä aikaa. The Herb Witches -lisäosan kanssa mukaan mahtuu viides pelaaja.

Kesto: 45 minuuttia, kokeneilla pelaajilla jopa alle 30 minuuttia.