Dice Throne

Yksilölliset sankarihahmot, toimintokortit ja kustomoidut nopat muodostavat Dice Throne -pelijärjestelmän ytimen. Tarvitset pelataksesi vain oman sankarisi ja toisen tai useampia sankareita vastustajaksi. Peli rakentuu monivaiheisesta taistelusta, jossa pyritään vähitellen heikentämään vastustajan elinvoimaa.

Voittajaksi kruunataan se pelaaja, joka onnistuu säilyttämään elinvoimansa loppuun asti ja kukistamaan vastustajansa laskemalla tämän elinvoiman nollalukemiin. Tässä käytetään apuna sekä noppia että kortteja, joiden yhteisvaikutuksella tehdään vahinkoa vastustajaan, suojaudutaan hyökkäyksiltä ja parannellaan omaa hahmoa.

Lisämaustetta taisteluun tuovat kunkin sankarin yksilölliset kyvyt ja niihin liittyvät pelimerkit, joiden avulla voidaan vaikuttaa sekä oman että vastustajien pelin kulkuun joko myönteisellä tai kielteisellä tavalla.

Noppataisteluja

Dice Thronessa on vahva sankareiden kamppailun teema ja yksilölliset sankarihahmot saavat virittymään taistelun tunnelmaan. Yksityiskohdat on suunniteltu huolella. Jokaisen hahmon laatikkoon kuuluu viisi noppaa, 33 korttia, vaihteleva määrä pelimerkkejä, elinvoimamittari, taistelupistemittari sekä hahmon toimintolauta, jotka luovat oman temaattisen kokonaisuutensa kyseisen sankarin ympärille.

Vaikka taistelu elinvoiman loppumiseen asti kuulostaa melko vakavalta, noppien heittelyyn ja korttien vaihtuvuuteen kytkeytyvä vahva tuuripainotteisuus kuitenkin keventää tunnelmaa. Juuri kun olet valmistautunut tekemään kriittisen iskun, yllättävä noppatulos tai vastustajan pelaama kortti muuttaakin taistelun suunnan. Mikään ei siis tässä pelissä ole varmaa ennen sitä kuuluisaa viimeistä taistelua. 

Noppataisteluun ei siis kannata lähteä liian totisena, vaan ennemminkin avoimin mielin katsomaan kuinka käy. Noppatuuri on usein se, joka lopulta määrittää pelin voittajan ja ratkaisee, kuka sankarihahmoista saa kiivetä valtaistuimelle kirkkain kruunu otsallaan.

Yksilölliset roolihahmot

Pelin perusmekaniikka on varsin yksinkertainen: valitse sankarihahmosi, heitä noppia, pelaa kortteja ja toteuta taistelutoiminnot. Taitavin taistelija kruunataan voittajaksi ja hän saa paikan valtaistuimella. Todella helppoa ja suoraviivaista – vai onko sittenkään? Haastavaksi pelin tekee kunkin yksittäisen sankarin erityisominaisuudet ja kyvyt, niiden parantelu, sekä käyttäminen suunnitelmallisesti ja taktisesti oikeaan aikaan omien voittomahdollisuuksien optimoimiseksi. Tässä kohtaa nousee esiin pelisarjan roolipeleistä ammentava ajattelu eli jokainen sankarihahmo on suunniteltu edustamaan juuri tuota kyseistä hahmoa niin visuaalisesti kuin toiminnallisestikin. Oman pelihahmon ominaisuuksiin syventyminen ei siis välttämättä ole huono idea omia pelisiirtoja suunnitellessa.

Sankarihahmojen omissa pelilaatikoissa olevat komponentit tukevat viimeiseen yksityiskohtaan asti hahmoon liittyvää teemaa. Kuvituksessa on käytetty oivaltavaa symboliikkaa ja myös erilaisten taistelutoimintojen nimissä on hauskoja sanaleikkejä, kuten ”Katanan viilto” (Samurai), ”Verenjano” (Vampyyri) ja ”Tuhma tai kiltti” (Joulupukki). Pelissä hahmoille on myös annettu niihin tyypillisesti liitettäviä ominaisuuksia ja vahvuuksia, kuten Barbaarin muita hahmoja vahvempi kyky parannella itseään. Sankarin vahvuuksien lisäksi myös heikkouksia on lisätty peliin hahmon mukaan. Hyvänä esimerkkinä tästä on Kirotun Merirosvon kohtalo, kun hänen päälleen langennut kirous vahingoittaa muiden ohella myös häntä itseään. 

Oma pelihahmo kannattaa valita omien mieltymysten ja kiinnostuksen mukaan, koska kiinnostaviin hahmoihin samastuminen on helpompaa ja sitä kautta tarjoaa myös mielekkäämmän pelikokemuksen. Omissa pelikokemuksissani hyökkäävät ja miekkaa heiluttavat hahmot, kuten Samurai tai Temppeliritari, eivät ole toimineet oman pelityylini kanssa niin hyvin kuin hieman vahvemmin puolustamiseen nojaavat hahmot, kuten Munkki. Erilaisia hahmoja kannattaa kuitenkin testata, koska jokainen hahmo tarjoaa hieman toisista hahmoista eroavan pelikokemuksen. Sankarihahmojahan tässä pelisarjassa riittää tutustuttavaksi vaikka kuinka paljon, ja hienojen pelikomponenttien lisäksi hahmoille on saatavissa myös oheistarvikkeita kuten promokortteja sekä miniatyyrejä.

Laajentuminen pelijärjestelmäksi

Alunperin Dice Thronesta julkaistiin Season One vuonna 2018. Sen laatikkoon oli pakattu kuusi erilaista sankarihahmoa. Season Two muutti julkaisunsa myötä vuonna 2019 pelisarjan komponentit ja kortit nykyiseen muotoonsa ja Season One – Rerolled toi peliin uudistetut ykköskauden sankarit sekä kaksi uutta sankaria vuonna 2020. Nämä isommat kahdeksan hahmoa sisältävät Battle Chestit saivat rinnalleen pienempiä Battle Boxeja, joissa on kaksi sankarihahmoa.

Pelisarja on pikkuhiljaa laajentunut ykkös- ja kakkoskauden 16 pelihahmosta melko suureksi tuoteperheeksi, johon lisätään edelleen uusia hahmoja. Alkuperäiset sankarihahmot ovat saaneet seurakseen parisenkymmentä Marvel-universumin hahmoa ja erilaisia teemasettejä, kuten Santa vs Krampus, Outcasts ja Vanguards. Sarjassa on julkaistu myös pelaajien väliselle yhteistyölle rakentuvia lisäosia, sekä kampanja- että missiopohjaisina. Ensimmäinen tällainen julkaisu oli Dice Throne Adventures ja viimeisin Marvel Dice Throne: Missions.

Tämän artikkelin kirjoittamisen hetkellä pelistä on alettu julkaista sekä vanhoja että myös uudempia sankarihahmoja yksittäispakkauksissa, mikä tukee pelin perusrakennetta täysin yhteensovitettavista hahmoista. Kaikki sankarit voivat siis taistella toisiaan vastaan, tämän mahdollistaa kaikille hahmoille yhteinen taistelusysteemi.

Kukkulan kuningas vai taistelutiimi 

Pelin kulku noudattaa aina samaa kaavaa jokaisen sankarin vuorolla: ylläpitovaihe kykyjen vaikutusten toteuttamiselle, tulovaihe taistelupisteiden lisäämiselle ja käsikorttien täydennykselle, kaksi päävaihetta korttien pelaamiselle, noppien heittämiselle ja hyökkäys- sekä puolustusiskuille ja lopuksi korttien poistovaihe. Taistelupisteet ja käsikortit muodostavat oman kokonaisuutensa, jossa valuuttana toimivilla taistelupisteillä voi pelata pöytään pelitoimintoja tehostavia kortteja kädestään.

Korttien nostaminen omasta pakasta käteen on melko verkkaista ja pelaaminen kallista, joten korttien poistamisella saatavat taistelupisteet voivat osoittautua pelin aikana kultaakin kalliimmiksi. Kortteja kannattaa kierrättää, koska korteilla voi päivittää tai vahvistaa oman sankarihahmon iskuvoimaa, saada lisää kortteja tai valuuttaa, manipuloida omia tai vastustajan noppia tai aktivoida erikoiskykyjä.

Pelin päävaiheessa voi halutessaan pelata toimintokortteja, ja sen jälkeen heitetään noppia ja valitaan mahdolliset hyökkäysiskut noppasymboleista. Noppia saa heittää kolmesti ja lukita sen iskun, joka lopullisella noppatuloksella on mahdollista suorittaa. Hyökkäysiskun valinnan jälkeen valitaan iskun kohde, mikäli pelaajia on enemmän kuin kaksi. Hyökkäysiskua voi muokata taistelukorteilla, ja myös vastustajalla on mahdollisuus pelata kortteja iskua heikentääkseen tai jopa torjuakseen. Kun isku on tehty, vastustaja puolustautuu heittämällä puolustusnoppia ja vähentää saadut iskut elinvoimamittaristaan. Hyökkäyksen jälkeen voi vielä pelata muita toimintokortteja halutessaan. 

Vuorovaikutus on pelisarjan suola, ja pelimuoto kannattaa valita kulloisenkin pelaajakokoonpanon mukaan. Taistelut tapahtuvat aina kahden pelaajan välillä, myös joukkuepelissä, joten Dice Throne on parhaimmillaan kaksinpelinä. Peli toimii oman kokemukseni mukaan erittäin hyvin myös neljän hengen joukkuepelinä. Sitä suuremmilla kokoonpanoilla en välttämättä yksittäistä peliä lähtisi pelaamaan, koska peliaika saattaa venyä ja pitkä odotteluaika vuorojen välillä voi vaikuttaa pelaamisen mielekkyyteen.

Tästä minulla on kokemusta viiden pelaajan kokoonpanolla, jossa Kukkulan kuningas -pelimuodossa Barbaarin kyky parannella itseään pitkitti peliä luvattoman paljon, ja päättyi lopulta turhautumiseen ja sen myötä luovutusvoittoon. Mikäli pelaajia on enemmän kuin neljä, voi peliä pelata myös turnajaismuodossa. Tällöin pelaajien kesken pelataan useampi kaksintaistelu, joiden voittajat ottelevat toisiaan vastaan, kunnes löytyy yksi lopullinen voittaja.

Kuten edellä kerrotusta monivaiheisesta taistelusta voikin päätellä, Dice Throne ei näyttävistä sankareista ja hienoista nopistaan huolimatta ole perhepeli vaan ennemminkin se on suunnattu peliharrastajille. Tätä tukee myös pelin kesto eli neljän hengen joukkuepelissä vierähtää aikaa helposti jopa kahdesta kolmeen tuntia, jos mukana on uusia pelaajia. Pelijärjestelmä on melko helppo omaksua, mutta sankarihahmojen kykyjen hyödyntäminen jää helposti hieman puolitiehen. Tämä todettiin juuri hiljattain, kun pelattiin neljän hengen joukkuepeliä.

Toki useampien pelikertojen myötä sankarihahmot ja heidän kykynsä sekä hyökkäysiskunsa tulevat tutuiksi, mikä nopeuttaa päätösten tekemistä ja taktikointia. Kaksinpelinä pelin voi pelata jopa puoleen tuntiin, joten pelaajamäärällä pystyy helposti säätelemään yhteen peliin käytettävää aikaa.

Kokonaisuutena Dice Throne on oikein toimiva pelijärjestelmä, jossa kaikki jo julkaistut ja vielä julkaisuaan odottavatkin sankarihahmot voivat taistella keskenään. Noppien ja korttien ystäville peli tarjoaa suuren määrän kutkuttavia variaatioita, joissa erilaisista tarinallisista maailmoista tulevat sankarihahmot kohtaavat toisensa taisteluareenalla tasaveroisina vastustajina. Missään muussa pelissä ei taida taisteluareenalle asettua vastakkain Päätön Ratsumies ja Joulupukki.

Tuuripainotteisuudessaan peli tarjoaa harmituksen lisäksi myös onnistumisen iloa: mikä voisikaan tuottaa riemunkiljahduksia varmemmin kuin kaikkien noppien putoaminen samaan asentoon mahdollistaen ultimaattisen iskun heikentyneeseen vastustajaan ja voittoon. 

Faktat Dice Thronesta

Suunnittelijat: Aaron Hein, Manny Tremley, Nate Chatellier

Julkaisijat: Dice Throne, Roxley Games (2018–)

Mutkikkuus: Perusmekaniikaltaan suoraviivainen peli, mutta yksilölliset hahmot erikoiskykyineen tuovat peliin syvyyttä, joka ei välttämättä täysin avaudu ensimmäisellä pelikerralla. 

Onnen vaikutus: Hyvin suuri, koska noppatulos määrittää käytettävissä olevat toiminnot, eikä noppien manipuloiminen aina onnistu edes toimintokorttien avulla. Myös korttien saatavuus ja niiden tarjoamat toiminnot vaikuttavat pelin kulkuun. 

Vuorovaikutus: Taistelupelissä vuorovaikutus on olennaista, ja pelaajien toiminnot määrittävät sekä tulevia tapahtumia että koko pelin kulkua.

Teema: Peli on hyvin temaattinen erilaisten sankarihahmojen ja heidän ominaisuuksiensa sekä sankarien keskinäisen kamppailun myötä.

Uudelleenpelattavuus: Pelin perusidea pysyy samana pelistä toiseen, mutta jokainen kaksin- tai moninkamppailu on joka kerta erilainen. Noppatuuri ja käteen nousevat toimintokortit luovat peliin vaihtuvuutta ja jännitystä, eikä samalla hahmolla aina voiteta taisteluita. 

Saavutettavuus: Jokaisen pelihahmon laatikossa on oma ohjeistus kyseiselle hahmolle ja erityiskyvyille. Myös hahmojen korteissa ja toimintolaudassa on jonkin verran tekstiä. Pelistä julkaistut osat ovat pääosin englanninkielisiä, myös muita kieliversioita on vuosien varrella julkaistu rajallisesti. 

Pelaajamäärä: 2–6. Parhaimmillaan peli on kaksinpeinä, mutta se toimii myös suuremmilla pelaajamäärillä. Peliä voi kaksinpelin lisäksi pelata myös 2 vs 2, 3 vs 3, 2 vs 2 vs 2 -tiimipeleinä tai kukkulan kuningas -periaatteella.

Kesto: 20–40 min. Pelin laatikossa ilmoitettu kesto on kovin optimistinen, ja toteutuu ehkä kaksinpelissä ja peliä paljon pelanneilla sekä hahmojen kyvyt jo ulkoa osaavilla pelaajilla.