Descent: Legends of the Dark

Descent: Legends of the Dark sijoittuu Fantasy Flight Gamesin peleistä tuttuun Terrinothin maailmaan. Uudet sankarit joutuvat taisteluun uthukeja vastaan pelastaakseen Terrinothin sitä uhkaavalta vaaralta. Jokaisella sankarilla on omat kykynsä, aseensa ja luonteenpiirteensä apuna taistelussa massiivista vihollisten joukkoa vastaan.

Perinteistä luolaholvausta

Fantasy Flight Games on jälleen kerran saanut onnistunut saamaan yhden massiivisen pelin maaliin. Descent: Legends of the Dark on jatkoa Descent: Journeys in the Darkille, olematta kuitenkaan kolmas painos aikaisemman toisen painoksen perään. Uusi Descent on oma pelinsä ja meidän mielestä paljon parempi kuin aikaisempi Descent. Sitten varsinaiseen esittelyyn.  

Descent on perusmekaniikoiltaan melko perinteinen luolaholvauspeli – sankarit lähtevät tietystä kohdasta karttaa ja pyrkivät pääsemään toiseen pisteeseen suorittaen matkalla tehtäviä ja hoidellen vastustajia.

Perinteisistä luolaholvauspeleistä poiketen kartta muodostuu sitä mukaa, kun kartalla edetään. Monesti koko kartta on selvillä vasta aivan tehtävän loppuvaiheessa, samaan tapaan kuin Mansions of Madnessissä tai Lord of the Rings: Journeys in Middle-earthissä.

Vastaan saattaa tulla erinäisiä vaaroja kuten myrkkyä tai laavaa, joita pitää välttää. Matkalla voi myös törmätä puihin ja kaivoihin ja muihin esineisiin, joita voi tutkia ja joista voi hyötyä. Esimerkiksi puusta löytyneitä hedelmiä syömällä voi parantaa itseään ja kaivon vettä juomalla poistaa väsymystä.

Parasta kuitenkin ovat arkut ja kirjahyllyt, joista voi löytää ohjeita esimerkiksi parempiin aseisiin tai haarniskoihin. Tehtävän aikana voi myös löytää sivuhenkilöitä, joiden kanssa jutella ja saada esimerkiksi lisätehtäviä. Kartan tutkiminen on toteutettu mainiosti ja kartan muodostuminen on joka tehtävässä ollut mielenkiintoista seurattavaa ja kartat toisensa jälkeen ovat olleet erilaisia ja hyviä. 

Taisteleminen Descentissä on nopeaa ja helppoa, yksi yhden nopan heitto sekä hyökätessä että puolustaessa. Pelissä on kolme erilaista noppaa, ja kaikilla hahmoilla on hyökätessä ja puolustaessa mahdollisesti eri nopat. Esimerkiksi Galadenin käytössä on hyökätessä sininen d12 ja puolustaessa musta d6. Nopissa on eri määrä onnistumisia ja eri määrä salamoita. Salamat laukaisevat hahmojen erilaisia kykyjä. Meidän mielestä parhaita pieniä muutoksia on se, että yhdessäkään nopassa ei ole täyttä hutia, toisin kuin edeltävässä Descentissä. Se ei ollut meistä hyvä mekaniikka.

Kaikilla vihollisilla on heikkouksia, joiden keksiminen on niiden päihittämisen kannalta oleellista. Esimerkiksi suden heikkous on viiltohyökkäykset, joten kaikki sankarit, joiden aseiden vahvuus on viilto, pärjäävät sutta vastaan paremmin kuin sankarit, joilla sitä ei ole. Joillakin aseilla, kuten jousipyssyllä, on kantamaa. Kantama (range) tarkoittaa etäisyyttä, josta yltää hyökkäämään, yleensä se on 3–4 ruutua. Joillakin aseilla on ulottuvuutta (reach), jolla yltää kahden ruudun päähän. Uusia aseita ja päivityksiä aseisiin saa melko usein ja paljon. Joten usein saa pohtia tehtävää aloittaessa, että mitkä aseet ja varusteet ottaa mukaan tehtävään.

Sankareiden vahvuuksia 

Sankareiden kehittäminen on tärkeässä roolissa. Pelissä on kuusi sankaria, joista kaikkien kyvyt ovat erilaisia ja kaikilla on omat vahvuutensa sekä heikkoutensa. Esimerkiksi Galaden on yksinäinen metsästäjä jousipyssynsä kanssa, joka hyötyy yksinolemisesta, liikkuu nopeasti ja pärjää parhaiten etäisyyden päästä suojattomia vastaan, kärsii muiden vieressä olemisesta ja on isoissa ongelmissa, jos joutuu vastakkain haarniskoidun vastustajan kanssa. Brynn taas pystyy tukemaan taistelussa muita sankareita ja on tankki lähitaistelussa, mutta on hidas liikkumaan ja väsyy helposti.

Sankareita saa myös vaihdella tehtävien välillä miten tykkää ja halutessaan saa ottaa eri määrän sankareita vaikka jokaiseen tehtävään. Tämä mahdollistaa myös pelaajien määrän vaihtelun tehtävien välillä.

Tehtävien vaikeustasoa saa myös muuttaa vaikka joka tehtävän välissä. Vaikka vaikeustason muuttaminen vaikuttaakin ainoastaan vastustajien tasoon, on hauska että eri tasoja voi kokeilla saman kampanjan aikana. Suurin osa tehtävistä ollaan pelattu toiseksi vaikeimmalla tasolla. Se on tuntunut sopivalta, koska optimointia tarvitaan, mutta tehtävät eivät ole tuhottoman vaikeita. 

Vahvasti appivetoinen peli

Ennakkoon ja pelin julkaisun jälkeenkin paljon puhetta herättänyt appivetoisuus on iso asia. Emme olleet ennakkoon varmoja, mitä odottaa. Tiesimme, että appi on vahvasti mukana, mutta tarkkaan ei tiedetty kuinka vahvasti. Intron pelasimme neljällä hengellä, kolmen mielestä appi on huippu eikä haittaa pelaamista, ennemminkin parantaa sitä. Yhden mielestä appi oli myös loistava, mutta pelaaminen tuntui siltä kuin pelaisi tietokonepeliä porukalla.

On vaikea uskoa, että kenenkään mielestä appi olisi huono, sen sijaan on erittäin helppo uskoa, että joidenkin mielestä peli on aivan liian appivetoinen. Introskenaariossa appivetoisuuden määrä selvisi välittömästi. Uusi Descent on tietyissä määrin hyvin lähellä tietokonepeliä, sekä hyvässä että pahassa. 

Paras puoli meille oli ainakin se, että kenenkään pelaajan ei tarvi ohjata vihollista, vaan appi hoitaa sen täysin. Muita hyviä puolia on sovelluksen sanahaku. Sen avulla sääntöjen tarkistaminen on huomattavan paljon helpompaa kuin ohjekirjasta hakemalla. Sovellus tallentaa myös tarinan tapahtumat ja niitä voi palata tarkastelemaan myöhemmin.

Aseisiin liitettäviin parannuksiin on myös kehitetty loistava mekaniikka, parannusten kyvyt tulevat voimaan vaihtelevien prosenttien mukaan. Jonkun parannuksen kyky saattaa olla aivan älyttömän hyvä, mutta tulee voimaan vain 5 % todennäköisyydellä, ja toinen kyky saattaa olla paljon heikompi, mutta toimii 50 % todennäköisyydellä. Tämä mekaniikka tuo enemmän vaihtoehtoja ja pohdintaa varusteiden valintaan tehtäviin, ja me ainakin olemme tykänneet tästä.

30 tunnin pelien aikana appi ei ole buginut kertaakaan, itseasiassa jopa odotimme, että sovelluksen kanssa tulisi joitain ongelmia, koska se on niin uusi, mutta tähän asti se on toiminut moitteettomasti. Pelin pystyy myös tallentamaan halutessaan ja jatkamaan halutessaan, mikä on näin pitkälle pelille loistava ominaisuus. Tallennusominaisuuden takia on myös halutessaan mahdollista pelata jokin skenaario uudestaan. 

Selkeitä huonoja puolia on muutamia. Mitä pienempi näyttö on, sitä vaikeampaa ja epäselvempää pelaaminen on. Me käytämme pelatessamme 24-tuumaista tietokoneen näyttöä normaalin tabletin sijaan. Näin myös jokainen voi lukea näytöstä tarinat itse läpi, eikä kenenkään tarvitse toimia lukijana. Tämän takia pelin pöytään asettaminen on kuitenkin välillä melkoinen työmaa.

Jos olisi pakko pelata tabletilla, pelaaminen ei voisi mitenkään olla yhtä miellyttävää. Yksi pelaajista joutuu myös klikkailemaan ja ohjailemaan appia. Meitä se ei ole haitannut, mutta todennäköisesti joitakin pelaajia häiritsee. Monille lautapelit ovat tapa vähentää ruutuaikaa ja siinä Descent ei tietenkään onnistu. 

Tarinan mukaansatempaavuus

Pelin tarina lähtee nopeasti liikkeelle heti ensimmäisistä tehtävistä. Vaikka ensimmäiset tehtävät ovat lähinnä hahmojen esittelyä, ovat nekin tarinallisesti mielenkiintoisia. Tarina ei ole varmastikaan mikään parhaiten kirjoitettu kaikkien aikojen eeppisin fantasiaseikkailu, mutta se on täysin riittävä ja sopivan mittaista dialogia sisältävä, jotta mielenkiinto pysyy kaikilla. Ainakin meidän porukalle syntyi nopeasti sisäpiirivitsejä hahmoihin ja tarinaan liittyen.

Valinnat, joita hahmojen luonteesta pääsee tekemään, ovat loistava mekaniikka. Kun pääset esimerkiksi valitsemaan, onko hahmosi kostonhimoinen vai oikeudenmukainen, tuntuu kuin rakentaisit hahmoasi alusta alkaen. Kokeilimme tehdä saman valinnan eri tavalla, ja se oikeasti vaikutti tarinan etenemiseen, eikä vain ollut ylimääräinen hauska juttu. 

Emme ole saaneet tarinaa vielä loppuun asti, mutta jos netin keskusteluihin on uskominen, niin puolivälin olemme ylittäneet. Vaikka peli on todella kallis, siitä saa pelattavaa helposti jopa yli 50 tunniksi. Ei niitä pelejä, joita jaksaa 50 tuntia pelata, ihan liikaa ole tullut vastaan. Tehtävät eivät myöskään ole ainakaan vielä 30 tunnin jälkeen alkaneet toistaa itseään, ja onkin aina mielenkiintoista odottaa, että mikä uuden tehtävän tarinan käänne on. Ne ovatkin muutamia kertoja päässeet yllättämään. 

FFG:n tuttua laatua

Fantasy Flight Games on tunnettu korkealaatuisista komponenteista, eikä Descent ole poikkeus. Miniatyyrejä on paljon ja ne ovat huippulaatuisia. Minit kelpaavat mainiosti maalattavaksi, mutta toimivat loistavasti vaikkei maalaisikaan. Maa-alustat ovat vahvaa pahvia, eivätkä ole alkaneet repeillä.

Tässä Descentissä uutuutena on 3D-ympäristö. Se tekee pelistä entistä tyylikkäämmän, muttei ole aivan ongelmaton. Kaikkien pahviesineiden ja asioiden kokoamiseen meni neljällä hengelläkin noin tunti, saati sitten jos olisi yksin joutunut väkertämään. Palojen kokoaminen oli myös haastavaa, koska yhteen liittäessä pahvi alkoi repeilemään. Suurin osa kuitenkin pysyi täydellisessä kunnossa, vaikka niitä vähän olisi väännellytkin.

3D-palikoiden takia pelin laatikkokin on aivan järjettömän iso, mutta pakko sen on ollakin, että kaikki palaset mahtuvat sinne. Kaiken kaikkiaan 3D-palikat tekevät pelistä paljon hienomman ilman että vaativat muuta kuin yhden kerran vaivannäön ja säilytysongelman. Ne eivät tuo pelimekaniikoihinkaan juurikaan mitään muutoksia. Me pidämme 3D-laudan tuomasta visuaalisesta ilmeestä, mutta pystymme myös ymmärtämään sitä kritisoineita. Tuohan se varmasti pelille lisää hintaa!

Pelin sääntökirja on myös pätevä, vaikkakin melko pitkä. Appiin lisätyt avustukset myös vähentävät sääntökirjan tarvetta, eikä sitä monta kertaa avattukaan ensimmäisen pelikerran jälkeen. Kaiken kaikkiaan peli on komponenteiltaan todella laadukas. Pelin hinta on kuitenkin hirvittävä. Iso osa hinnasta tulee sovelluksen kehityksestä. Siihen on käytetty aikaa ja vaivaa ja onneksi se on erittäin onnistunut. 

Onko peli hintansa arvoinen?

Kaiken kaikkiaan peli on mielestämme täysin onnistunut. Descentin aiemmasta painoksesta emme oikein välittäneet, mutta uusi on loistava. Suosittelemmekin antamaan pelille mahdollisuuden, vaikka aikaisempi Descent ei olisi teidän peliporukallenne sopinutkaan, koska tämä ei todellakaan ole Descentin kolmas painos, vaan ihan oma pelinsä. Olemme jo googlailleet pelin lisäosia, joita huhujen mukaan olisi tulossa! Niitä odotamme innolla, sillä olemme pelanneet peliä viikoittain ja pelattava alkaa pikkuhiljaa loppumaan. 

Olisimmeko kuitenkaan ostaneet peliä uutena? Pelin hinnan puolesta vastaus on helppo: emme olisi. Nyt kun olemme pelanneet sitä jo useamman kymmentä tuntia, mielipide on toinen. Meidän mielestä Descent: Legends of the Dark on hintansa arvoinen. Pelattavaa tulee paljon, ja monesti mietimmekin pelin hintaa pelituntia kohden. Sillä tavalla laskettuna hinta ei ole päätähuimaava!

Faktat Descent: Legends of the Darkista

Suunnittelija: Kara Centell-Dunk, Nathan I. Hajek

Julkaisija: Fantasy Flight Games (2021)

Mutkikkuus: Pelin sääntökirja on pitkä ja erilaisia sääntöjä on paljon. Itse pelaaminen on kuitenkin melko intuitiivista, ja appi auttaa paljon haastavimmissa asioissa, kuten näköyhteyksissä. Sovelluksessa on myös sääntöhakemisto, mikä helpottaa sääntöjen tarkistamista paljon.

Onnen vaikutus: Taistelut tapahtuvat noppaa heittämällä, mutta suunnittelulla ja optimoinnilla saa onnen vaikutuksen hyvin lähelle nollaa.

Vuorovaikutus: Ainakin meidän porukalla keskusteltiin pelatessa koko ajan. Mietittiin yhdessä, mikä olisi optimaalisin ratkaisu vihollisten voittamiseen. Koska kokoaikainen keskustelu on mahdollista ja jopa suotavaa, tässäkin pelissä on alfapelaajan vaara, eli yksi pelaajista voi ohjata koko pelin kulkua. Toki tämä on enemmän ryhmän ongelma kuin pelin.

Teema: Descent: Legends of the Dark on vahvasti temaattinen peli. Tarina ei välttämättä ole kaikkein eeppisin, mutta riittävä siihen että pitää mielenkiinnon yllä pelatessa kolmattakymmenettä tuntia. Hahmot ovat mielenkiintoisia ja tarinan käänteitä uusia käänteitä odottaa aina pelatessa. 

Uudelleenpelattavuus: Kampanjan pelaa todennäköisesti läpi vain kerran. Ehkä toisen kerran pitkän ajan kuluttua. Kampanjassa on kuitenkin noin 20 tehtävää, joista olemme pelanneet nyt 10, ja vielä mielenkiinto ja innostus ovat korkealla.

Kieliriippuvuus: Peli on englanninkielinen ja tekstiä on paljon. Periaatteessa joku voi suomentaa koko tarinan sitä mukaa, kun sitä tulee, mutta aika haastavaa se varmasti olisi.

Pelaajamäärä: 1–4, meidän mielestä toimii jokaisella pelaajamäärällä yhtä hyvin. Mitä vähemmän pelaajia, sitä vähemmän tehtävien pelaaminen kestää.

Pituus: Yksi tehtävä kestää 2–4 tuntia ja tähän asti pelatut kymmenen tehtävää ovat kestäneet meillä kolmella pelatessa yhteensä 31 tuntia.