Deja-vu

Déjà-vu on ilmiö, jossa muistat jotain, mitä et ole todella kokenut. Nimi on osuva tälle lastenpelimaestro Heinz Meisterin suunnittelemalle muistipelille. Pelissä selataan läpi korttipakkaa, jossa jokainen esine esiintyy kaksi kertaa: kun esine on nähty kahdesti, sen voi noukkia. Usein käy kuitenkin niin, että pelaaja muistaa nähneensä jotain, mitä ei ole vielä nähnyt.

Minä olen muistanut

Deja-vu on tyylikkään näköinen peli. Paketista löytyy isokokoinen korttipakka – kortit ovat 8 × 12 cm kokoisia, siis tuntuvasti peruskortteja suurempia. Lisäksi on 36 tyylikästä esinelaattaa, jotka levitellään pöydälle näkyville.

Pelaaminen on helppoa. Pakka sekoitetaan, siitä poistetaan kolme korttia katsomatta niitä, ja kortteja aletaan kääntää yksi kerrallaan pinoon. Vain viimeksi käännetty kortti saa näkyä. Jokaisessa kortissa on kuvattuna yhdestä kolmeen esinettä. Kun olet sitä mieltä, että olet nähnyt jonkun esineen kaksi kertaa, voit poimia sen – jos ehdit, sillä muutkin luultavasti yrittävät ehtiä poimimaan esineen ensimmäisenä.

Jos poimit esineen ja myöhemmin käännetään esiin kortti, jossa tämä esine näkyy, olet tehnyt virheen. Armoa ei tunneta: virheen tehnyt pelaaja joutuu kierrokselta pois ja jää vaille pisteitä.

Kun pakka loppuu, viimeisen kortin jälkeen voi vielä poimia esineitä, mutta kun kukaan ei enää halua enempää esineitä, otetaan esiin kolme kierroksen alussa poistettua korttia. Kortit paljastetaan ja jos joku on poiminut näissä korteissa näkyviä esineitä, hänkin joutuu pois pelistä.

Jokaisesta kerätystä esineestä saa pisteen, jos ei pudonnut pelistä pois. Peli kestää kolme kierrosta ja eniten pisteitä kerännyt voittaa.

Tyylikäs muistipeli

Deja-vu on hyvin tehty peli. Se näyttää hyvältä, etenee ripeästi ja tarjoaa sopivan kiperän haasteen aivoille – etenkin siinä vaiheessa kun pelataan toista tai kolmatta kierrosta ja pitäisi pystyä erottelemaan nykyisen kierroksen muistot edellisistä kierroksista. Esineetkin ovat luonnollisesti samannäköisiä: kello ja kompassi muistuttavat toisiaan, lapio ja kirves ovat aika samannäköisiä, kukkahattu esiintyy myös postimerkissä ja niin edelleen.

Peli on kuitenkin luonteeltaan mielipiteitä jakava. Kaikki eivät muistipeleistä nauti ja peliin sisältyvä nopeustekijäkään ei kaikkia miellytä. Nopeuselementti tarkoittaa myös sitä, että pelaajien väliset tasoerot voivat olla aika reippaita, mutta toisaalta tässä pelissä nopeus ei yksin riitä: jos ottaa nopeasti vääriä laattoja, jää täysin vaille pisteitä. Pienemmälläkin pistemäärällä voi pärjätä, kunhan saa vain enemmän kuin muut, eli hyvä muisti on ratkaisevin tekijä.

Perhepelinä pelaajien väliset taitoerot voivat silti olla epäkäytännöllisen suuria. Jos tämä genren yleispiirre ei ole ongelma, Deja-vu tarjoaa kyllä erinomaisen hauskan muistipelielämyksen.

Faktat Deja-vusta

Suunnittelija: Heinz Meister

Julkaisijat: Amigo, Lautapelit.fi (2017)

Mutkikkuus: Säännöt ovat erittäin yksinkertaiset ja ne opettaa kenelle tahansa hetkessä.

Onnen vaikutus: Tuurilla ei ole pelissä sijaa, mikä tekee siitä vähän armottoman perhepelikäyttöön.

Vuorovaikutus: Pelaajien on kilpaa napattava esineet pöydältä, muuta vuorovaikutusta ei ole.

Teema: Esineiden kuvitus on selkeää, tyylikästä ja esineet sekoittuvat mukavasti toisiinsa.

Uudelleenpelattavuus: Kortteja ja esineitä on vain vähän, mutta jos peli vain toimii peliporukalla, se kestää kyllä hintansa edestä pelaamista.

Kieliriippuvuus: Peli ei edellytä lukutaitoa.

Pelaajamäärä: 2–6, viisi tai kuusi pelaajaa tuntuu kyllä vähän paljolta. Periaatteessa peliä voi pelata yksinkin.

Pituus: 15 minuuttia.