Decrypto

Nyt pitäisi olla käsissä todella huippuluokan partypeli, sillä tätä kirjoittaessani Decrypto on BoardGameGeekin parhaiden partypelien listalla kakkosena heti Codenamesin takana, eikä ero pelien välillä ole suurensuuri – Decryptolla on noin kymmenesosa Codenamesin äänestäjistä ja jos arvotus pysyy samana suosion kasvaessa, se kiilaa edeltäjästään ohi.

Peleissä on sattumoisin jotain vähän samaakin. Molemmissa on tavallaan agenttiteema, jossa yritetään välittää viestiä oman joukkueen muille pelaajille ilman että vastapuoli saa vihjeistä liikaa kiinni. Molemmat ovat myös seurapeliksi varsin hyviä pelejä, joissa pisteenlaskulla on paljon merkitystä pelin jännityksen luojana ja ylläpitäjänä. Siihen yhteydet kuitenkin jäävät.

Sano se toisin sanoin

Decryptossa pelaajat jaetaan kahteen joukkueeseen, joista kumpikin saa eteensä neljä sanaa, joita vastapuoli ei näe. Jokaisella kierroksella yksi joukkueen jäsenistä on vihjeenantaja ja saa kortin, jossa on lueteltu kolme numeroa. Ne viittaavat sanoihin, jotka pitäisi selittää antamalla vihjeitä: 1-2-3 tarkoittaa että ensimmäiseen vihjeen on liityttävä sanaan 1, toisen sanaan 2 ja kolmannen sanaan 3.

Vihjeet voivat olla muodoltaan mitä vain, mutta niiden on liityttävä sanan merkitykseen (ei siis muotoseikkoihin, kuten pituuteen tai kirjaimiin) jollain julkisesti tiedossa olevalla tavalla – voit siis viitata harvinaiseen kirjaan, jonka joku on saattanut lukea, mutta et kotivideoon, jonka pelaajista vain samassa joukkueessa oleva siskosi on nähnyt.

Kun vihjeet on laadittu, ne luetaan ääneen. Molemmat joukkueet yrittävät nyt päätellä oikean rivin. Tehtävä on luonnollisesti paljon helpompi sille joukkueelle, joka näkee edessään sanat, joihin vihjeet viittaavat. Pisteenlaskussa tätä kompensoidaan: oman joukkueen on pakko saada rivi oikein, tai tulee sakkoja, vastapuoli taas palkitaan onnistumisesta, mutta epäonnistuminen ei haittaa.

Alkuun vastapuolen arvaukset ovat todellakin vain arvauksia, mutta homman juju on siinä, että veikkausten jälkeen paljastetaan oikea rivi. Vastapuoli saa sitten kirjoittaa ylös, mihin sanoihin vihjeet viittasivat. Kun peliä toistetaan monta kierrosta, samoihin sanoihin liittyviä vihjeitä alkaa kertyä enemmän ja enemmän.

Kasautuvaa todistusaineistoa

Tämä aineiston kasautuminen on juuri se juttu, joka tekee Decryptosta hienon pelin. On helppoa keksiä vihjeitä, joista oma joukkue arvaa sanat – mutta jos käytät liian helppoja vihjeitä, vastapuolen on parin kierroksen jälkeen helppo keksiä, mihin sanoihin vihjeet liittyvät. Jos vihjeet ovat liian hämäriä, vastapuoli menee sekaisin, mutta niin menee omakin joukkue. Pitäisi siis joka kierros keksiä uusi vihje, joka lähestyy kohdesanaa jostain ihan uudesta näkökulmasta, joka on mielellään vähän limittäin (mutta ei liikaa) toisen kohdesanan kanssa – niin, ja sanoinko vielä, että vihjeiden kirjoittamiseen on rajallisesti aikaa? Samoja vihjeitä ei saa tietenkään kierrättää monta kertaa.

Otetaanpa pari esimerkkiä. Kun vihje on ”Tuomo”, kohdesana voi olla aika lailla mitä tahansa. Ei tarvittu kuitenkaan kuin tieto siitä, että pelissä mukana oleva Tuomo Pekkanen on tehnyt pitkän uran opettajana, niin tämän jälkeen myöhemmillä kierroksilla tulleet vihjeet ”Pisa”, ”Alice Cooper”, ”Linja-auto” ja ”Oxford” oli helppo sijoittaa samaan koululokeroon. Sen sijaan ”Gaudi” ei mitenkään ohjannut vihjettä ”Gordon Gekko” samaan lokeroon, eikä myöhemmin tullut ”Liukas” osunut myöskään oikein – ja kun näiden kolmen vihjeen perusteella piti lopuksi keksiä, mistä sanasta on kyse, emme millään arvanneet oikeaksi vastaukseksi sanaa ”Lizard”.

Pisteenlasku on hyvin yksinkertaista. Jos joukkue arvaa oman joukkueen rivin väärin, tulee sakkomerkki. Jos arvaa vastapuolen rivin oikein, saa onnistumismerkin. Pelin häviää, jos saa kaksi sakkomerkkiä ja voittaa, jos saa kaksi onnistumismerkkiä. Decrypto kestää korkeintaan kahdeksan kierrosta, sen jälkeen peli viimeistään päättyy. Tarvittaessa voittajaa ratkotaan sillä, että sakkomerkit ovat -1 piste ja onnistumiset +1 ja eniten pisteitä kerännyt joukkue voittaa, mutta jos tämäkin menee tasan, kuten helposti käy, yritetään arvata vastapuolen sanat ja eniten oikein tiennyt joukkue voittaa. Meillä on lähinnä päädytty tasapeleihin, mikä on yllättävän tyydyttävää sekin.

Erinomaista viihdettä isolle porukalle

Decrypto on parhaimmillaan riittävän isolla porukalla. Virallisesti pelaajamäärä on 3–8, mutta ei se tiukka yläraja ole – kyllä tätä voi vähän isommallakin porukalla pelata. Käytännössä viimeistään jossain 12 pelaajan kohdalla kaksi kuusinpeliä on kuitenkin toimivampi ratkaisu. Paras määrä pelaajia on kuudesta kahdeksaan, silloin kummassakin joukkueessa on vihjeenantajan lisäksi vähintään kaksi pelaajaa, jotka voivat keskenään pohtia vastauksia.

Kolminpeli on outolintu. Siinä kaksi pelaajaa muodostavat joukkueen ja antaa vuorotellen vihjeitä toisilleen ja kolmas pelaaja pelaa yksin näitä kahta vastaan ja yrittää vain arvailla vihjeitä. Eihän se ollenkaan sama juttu ole kuin kunnon joukkuepeli, mutta olen pelannut tätä lasten kanssa oikein hyvällä menestyksellä. Ero on vain siinä, että kolminpelattava Decrypto on ihan kiva peli, isommalla porukalla se on taas aivan parhaita partypelejä.

Suosittelen siis ehdottomasti kokeilemaan Decryptoa, jos käytettävissä on ainakin neljä, mieluusti vähintään kuusi pelaaja, jotka pitävät päättelemisestä, luovuudesta ja kasvavasta jännityksestä. Decrypto on vähän sellainen peliharrastajien partypeli, vähän vaativa, mutta myös palkitseva. En siis ihan joka porukalle tätä tarjoaisi, mutta jos haluaa partypelin, joka vähän haastaa ja vaatii, Decrypto on erinomainen valinta.

Peli on ilmestynyt myös suomen- ja ruotsinkielisenä, mutta ei englanninkielisyyskään suuri este ole. Kohdesanoja on kuitenkin vain neljä, joten ne on helppo kääntää suomeksi, jos joku ei englantia tarpeeksi osaa.

Faktat Decryptosta

Suunnittelija: Thomas Dagenais-Lespérance

Julkaisija: Le Scorpion Masqué (2019)

Mutkikkuus: Vaikka partypeli onkin, Decrypto ei ole mikään ihan superyksinkertainen peli, joten ennen ensimmäistä peliä kannattaa käydä säännöt läpi huolella, että ne ovat hallussa sujuvasti.

Onnen vaikutus: Tuurilla on hyvin vähän merkitystä, enemmän on kyse siitä, miten muut pelaajat oivaltavat annetut vihjeet.

Vuorovaikutus: Decrypto on partypeli, jossa pitää keskittyä täysillä siihen, mitä muut sanovat ja tekevät. Lähimmäksi ilkeilyä päästään silloin, jos käytetään tiimalasisääntöä, jossa nopealla vihjeiden keksimisellä voi vähän hiillostaa vastapuolen vihjeenantajaa. Lisäksi oman joukkueen törttöilyt arvauksissa voivat kuumentaa tunteita…

Teema: Peli on käytännössä abstrakti, mutta vanhanaikainen tietokonekuvitus on mietittyä, tyylikästä ja näyttävää. Ulkoasuun on panostettu tarpeeksi.

Uudelleenpelattavuus: Kohdesanoja on 440, joten niissä riittää arvailtavaa hyväksi toviksi ja jos pakkaa käy läpi järjestyksessä, samojen sanojen kohtaaminen uudestaan 50 peliä myöhemmin ei ole mikään ongelma.

Kieliriippuvuus: Peli perustuu vahvasti kieleen, joten kaikilla pelaajilla olisi syytä olla yhteinen kieli. Kielitaidon rajallisuus ei ole este, vain lisähaaste vihjeenantajalle – välittyvätkö merkitykset sillekin pelaajalle, joka ei osaa kieltä yhtä hyvin? Kummallakin joukkueella on edessään neljän sanan verran tekstiä, joten jos kohdesanoja ei osaa, ne on helppo kääntää vaikka paperilapuille, jotka laittaa näkösuojan taakse näkyville.

Pelaajamäärä: 3–8, parhaimmillaan 6–8 pelaajalla. Kolminpeliksi pelkästään en hankkisi, mutta kannattaa sitäkin joskus kokeilla, jos tilaisuus osuu kohdalle.

Pituus: 15–45 minuuttia. Nopeimmillaan peli voi olla parissa kierroksessa ohi, mutta kahdeksaan kierrokseen venyvä peli ei tunnu liian pitkältä sekään, päinvastoin: trilleri on silloin parhaimmillaan.