Dawn of the Zeds

Zombit ovat nyt muodissa. Niitä näkee jo lähes kaikessa mahdollisessa viihteessä. Eläviä kuolleita laahustaa televisiosarjoissa, sarjakuvissa, tietokone- ja konsolipeleissä, kirjoissa ja tietenkin myös lautapeleissä. Tässä pelissä yksinäisen pelaajan harteille sysätään vastuu pienen Farmingdalen kaupungin puolustamisesta.

Pelin idea

Dawn of the Zeds on yksinpelattava peli, jonka keskipisteessä on pieni Farmingdalen kaupunki. Se on joutunut eristyksiin muusta maailmasta, mutta kansalliskaarti on jo rientämässä apuun. Pelaajan täytyy vain sinnitellä armeijan saapumiseen asti, mikä on helpommin sanottu kuin tehty.

Pelin alussa valitaan yksi sankari, jolle arvotaan apuvoimiksi vielä kolme sankaria. Nämä henkilöt ovat tuttuja zombielokuvista ja mukaan mahtuu muun muassa tiedemies, sheriffi, eversti, lääkäri ja niin edelleen. Jokaisella hahmolla on omat erikoiskykynsä, jotka tekevät hänestä hyödyllisen jollain tietyllä osa-alueella. Esimerkiksi lääkärin voi laittaa kehittämään lääkettä virusepidemiaan, kun taas sheriffi pystyy antamaan ohjeita pikaisesti värvätyille kansalaisille. Agentti Wright on puolestaan loistava ampuja. Lisäksi hän voi laskea infektiotasoa lähitaistelussa, mikäli tautiin on saatu kehitettyä vastalääke. Erilaiset taidot tekevät pelin sankareista miellyttävän erilaisia ja aloittavan ryhmän koostumus vaikuttaa huomattavasti tarinan kulkuun.

Katastrofin tapahtumapaikkana on Farmingdale, joka sijaitsee viiden tienhaaran risteyksessä. Yksi tie johtaa vuorille, toinen metsään, kolmas lähiöön, neljäs suurelle valtatielle ja viimeinen pimeisiin viemäreihin. Neljän tien varrella sijaitsee myös pieniä kyliä, joiden asukkaat eivät suostu lähtemään kodeistaan ennen kuin zombit heidät sieltä häätävät. Tähän ei mene kovin kauan, sillä elävät kuolleet aloittavat jokaisen tien päästä, josta on yleensä vain parin ruudun matka lähimpään asutuskeskukseen. Niistä zombien tasaisen hidas kulku jatkuu kohti Farmingdalea ja mikäli ne onnistuvat pääsemään kaupungin keskustaan, peli päättyy.

Korttien ja noppien varassa

Pelin keskeinen elementti ovat tapahtumakortit. Niitä nostetaan yksi kappale jokaisen kierroksen alussa ja kortista näkee suoraan kaikki kierroksen kulkuun vaikuttavat asiat. Siinä on listattuna pakolaisten ja zombien liikkeet, mahdollisen tautiepidemian puhkeaminen, tarvikkeiden kulutus, käytettävissä olevien toimintojen määrä sekä kyseiseen vuoroon vaikuttava erikoistapahtuma. Kortit ovat suunnittelultaan erittäin toimivia ja niihin on saatu puserrettua suuri määrä informaatiota.

Jokaisella vuorolla voi suorittaa toimintoja, joiden tarkka lukumäärä riippuu nostetusta tapahtumakortista. Toimintoja voi käyttää muun muassa barrikadien rakentamiseen, tarvikkeiden etsimiseen, liikkumiseen tai vaikka virusepidemian lääkkeen tai zombeja joukoittain lahtaavan superaseen kehittämiseen. Toimien tärkeysastetta joutuu puntaroimaan jatkuvasti, sillä yhdellä vuorolla ei saa koskaan tarpeeksi aikaiseksi.

Nopat ovat myös keskeinen osa pelikokemusta ja ne tuovat siihen runsaasti tuurielementtiä. Niillä hoidetaan muun muassa ruoka- ja ammustarvikkeiden etsimiset, taisteleminen sekä haavoittuneiden parantaminen. Noppatuloksiin vaikuttavat useat erilaiset asiat, mutta niitä ei onneksi tarvitse muistaa ulkoa. Jokaiseen heittoon liittyvä tarpeellinen informaatio on painettu suoraan taulukoihin, mikä helpottaa suuresti pelaamista.

Taistelemisen raakuus

Koska peli päättyy välittömästi zombien saavuttaessa Farmingdalen keskustan, täytyy lähestyviä epäkuolleiden laumoja lanata maahan joko lähitaistelussa ja ampumalla. Molemmissa tavoissa on sekä hyvät että huonot puolensa. Räiskiminen on turvallista, mutta se syö kallisarvoisia ammuksia. Käsikähmässä ei käytetä ammuksia, mutta siihen turvautuminen nostaa infektiomittaria, mikä saattaa laukaista tautiepidemian myöhemmillä vuoroilla.

Itse kahinointi hoituu kahden taistelutaulukon avulla, joista toista käytetään ampumishyökkäyksissä ja toista lähitaistelussa. Ampumisessa ratkaisevat tekijät ovat hyökkääjän taistelunumero, mahdolliset erikoiskyvyt ja ampumismatka. Mitä voimakkaampi sankari / suurempi kaupunkilaisten lössi tulittaa, sitä enemmän zombeja kaatuu. Tulivoima kuitenkin tippuu, mikäli ampuu viereistä aluetta kauemmas. Lähitaistelussa puolestaan verrataan hyökkääjän ja puolustajan kokolukuja toisiinsa, jonka lisäksi mukaan tulevat erikoiskykyjen lisäksi myös taistelupaikan aiheuttamat muutokset. Kylässä puolustaminen on helpompaa kuin avoimessa tienvarressa, mutta mikään ei vedä vertoja kunnon barrikadille. Sellaisen pystyttämällä pystyy pitämään yllättävän hyvin puolensa jopa kolme kertaa voimakkaampaa hyökkääjää vastaan.

Tunnelmaltaan huipputasoa

Dawn of the Zeds onnistuu mielestäni hyvin tavoittamaan maailmanlopun jälkeisen tunnelman. Pienen eristäytyneen kaupungin epätoivoinen puolustaminen yhä uusia ja uusia zombilaumoja vastaan tuntuu jokaisella kerralla yhtä epätoivoiselta tehtävältä. Mielikuvitus rakentaa hyvin eläviä mielikuvia kodeistaan ryntäävistä pakolaisista, joita sankarit yrittävät saada järjestäytymään jonkinlaiseen vastarintaan. Jokainen pelikerta onnistuu luomaan erilaisen tarinan selviytymiskamppailusta ja mukaan mahtuu aina dramaattisia tapahtumia.

Erinomainen toteutus luo oman osansa pelin tunnelmaan. Kaikki komponentit ovat erittäin yksityiskohtaisia ja sopivat hyvin pelin teemaan. Esimerkiksi hahmokortteja ”värittävät” veriroiskeet ja pelinappuloiden kulmat näyttävät siltä kuin pienet zombit olisivat haukanneet niistä.

Pelin kartta on näyttävä ja siitä löytyy kaksi erilaista versiota Farmingdalesta. Toisella puolella on ensimmäisen laitoksen kanssa identtinen versio kaupungista, jossa mukana on vain neljä tienhaaraa. Kääntöpuolelta löytyy puolestaan ”uusi” Farmingdale, johon on lisätty muun muassa viemärit.

Ainoa negatiivinen asia pelissä liittyy sen komponenttien valmistustapaan. Valmistuksessa käytetty pahvi on tavallista paksumpaa ja osien leikkaukset on tehty laserin avulla. Tästä syystä nappuloiden reunoihin on jäänyt pieni kerros nokea, mikä täytyy pyyhkiä pois ennen pelaamisen aloittamista. Pelin mukana toimitetaan nenäliina, jolla nappuloiden reunat voi pyyhkiä. Itse tarvitsin kuitenkin lisäpaperia, sillä ensimmäinen nenäliina mustui todella nopeasti.

Dawn of the Zeds on mielestäni erinomainen peli. Se sisältää kaikki hyvältä yksinpelattavalta peliltä vaadittavat seikat. Sen sankarit eroavat suuresti toisistaan ja ryhmän kokoonpano vaikuttaa olennaisesti pelistrategiaan. Lisäksi erikseen koottava tapahtumakorttipakka luo vaihtelua pelikertojen välille. Pelin aikana joutuu myös tekemään jatkuvasti vaikeita päätöksiä, sillä aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Dawn of the Zeds on tällä hetkellä mielestäni paras julkaistu zombipeli, jota kenenkään aiheen ystävän ei tule ohittaa.

Faktat Dawn of the Zeds -pelistä

Pituus: 60–90 minuuttia.