Darwin’s Choice

Evoluutio on tuttu aihe muistakin peleistä: venäläinen Evolution: The Origin of Species ja sen uudet North Star Gamesin amerikkalaiset laitokset ovat olleet varsin pidettyjä. Darwin’s Choice on aiheeltaan hyvin lähellä Evolutionia, mutta kuitenkin aivan omanlaisensa peli.

Tämä ennakkoarvio perustuu julkaisijalta saatuun ennakkokappaleeseen. Arvion kirjoittamisesta ei ole saatu korvausta, ainoastaan ilmainen testikappale, joka ei välttämättä kaikin osin tai säännöiltään vastaa täysin lopullista peliä.

Kehity tai kuole

Aloitetaan pelin ensisijaisesta vetovoimaelementistä. Se on kuvitus. Rozenn Grosjeanin upea kuvitus nostaa pelin eloon. Grosjeanin kuvituksiin voi tutustua Grosjeanin nettisivuilla. Kortteihin on kuvattu eläinten ruumiinosia, joista kootaan mitä erikoisempia mutantteja. Kuvitus on todella kaunista.

Pelin tavoitteena on haalia Darwin-pisteitä luomalla eläinlajeja, jotka selviävät aikakausien myllerryksistä. Jokaisen aikakauden päätteeksi jokainen elossa selviävä eläin saa pisteen ja jokaisen alueen menestyneimmät elukat ja kaikkiaan edistyneimmät eläimet tienaavat lisäpisteitä.

Pelissä on kuitenkin kiero jippo: pisteet saa vain eläimistä, jotka selviävät koko pelin loppuun asti hengissä. Jos eläin kuolee sukupuuttoon matkan varrella, siitä saa kerätä talteen yhden ainoan pisteen ja loput menetetään. Tämä yksinkertainen sääntö tuo peliin merkittävän tuurielementin, eikä pelin parhaan eläimen kehittäminen välttämättä riitä.

Alueilla on tietyt rajoitukset eläimille: pitääkö kestää kylmää tai kuumaa (ja nämä yleensä sulkevat toisensa pois), meressä pitää osata uida, vuorilla kiipeillä tai lentää ja niin edelleen. Lisäksi alueilla on tarjolla rajallisesti kasvis- ja liharuokaa ja tietty ominaisuus, joka määrittelee, kuka syö ensimmäisenä. Jotta eläimen saa pelata alueelle, sen pitää täyttää ehdot ja oltava niin kilpailukykyinen, että se saa itselleen ruokaa.

Kun eläin luodaan, sillä on oltava vähintään pää ja vartalo. Enimmillään olento voi muodostua kuudesta kortista: pää, vartalo, etujalat, takajalat, häntä ja siivet. Korteissa on sopeutumispiirteitä eri alueille ja pokaaleja, jotka kuvaavat yleistä pätevyyttä eläimenä. Pää määrää, onko eläin kasvinsyöjä, lihansyöjä vai sekasyöjä, ja korttien määrästä riippuu, kuinka paljon ruokaa eläin vaatii. Parhaimmillaan eläin selviää täysin ilman ruokaa (eli on symbiootti tai loinen).

Suuria mullistuksia

Jokaisen aikakauden päätteeksi maailma muuttuu. Ensinnäkin sattumapakasta nostetaan sekalaisia kamaluuksia tekevä kortti: tulva pyyhkäisee maailmasta eläimet, jotka eivät osaa uida tai lentää, meteoriitti voi viedä kaikilta ruoat, kasvinsyöjien yleistyminen vie kasvisruoan, mutta lisää liharuoan määrää ja niin edelleen.

Sen jälkeen osa pelin alueista vaihtaa biomia. Tämä on se pääasiallinen riesa: olet saanut pelattua merelle menestyseläimen, joka ui paremmin kuin mikään muu – ja sitten meri kuivuu, kun pinnan alta nousee vuori. Aavikot vaeltavat napaseuduille ja muuttuvat jäätiköiksi… muutokset voivat olla dramaattisia, jolloin eläinten on sopeuduttava uusiin olosuhteisiin.

Jokaisella aikakaudella saa paitsi luoda uusia eläimiä, myös muokata olemassaolevia. Keinoja on kaksi. Eläintä voi muokata, eli lisätä kortin, poistaa kortin tai vaihtaa kortin. Yhden muutoksen saa tehdä ilmaiseksi, kaksi muutosta maksaa kolme Darwin-pistettä eläimeltä. Toinen vaihtoehto on muuttaa eläin jollekin toiselle alueelle, jossa se pärjää paremmin.

Näissä selviytymiskeinoissa heijastuvat tosielämän käänteet. Luonnonmullistus (kuten kaiken ruoan alueelta tuhoava tulivuorenpurkaus) ajaa eläimet pakoon muualle ja alueilla, joissa on parhaat mahdollisuudet selviytyä, onkin yhtäkkiä hirveä ruuhka eläimiä taistelemassa toimeentulosta.

Monenlaisia selviytymisstrategioita

Pelissä on paljon erilaisia strategioita. Pidän siitä, että nokkeluudelle ja luovuudelle on tilaa. Lähinnä harmittaa, että oma korttikäsi rajoittaa aika usein mahdollisuuksia: jos kädestä ei löydy yhtään pääkorttia, uutta eläintä ei voi luoda. Jos pakasta ei nouse päitä, niin mahdollisuudet ovat vähissä. Kortteja voi vaihtaa toisten pelaajien kanssa, mutta se ei vaikuta käytännössä kovin tehokkaalta. Kierroksen ensimmäisenä liikkeenä saa heittää yhtä lukuunottamatta kaikki kortit pois, mikä on hyvä, mutta jos nostaa toisen huonon käden, se ei paljon lämmitä.

Kaksinpelissä peliin tulee mukaan vaihtoalue, eli kahdeksan korttia, joiden kanssa voi vaihtaa kortteja omasta kädestä. Jos nauttii ovelien siirtojen keksimisestä, kannattaa ehdottomasti ottaa tämä sääntö mukaan myös useammalla pelaajalla, koska se avaa paljon uusia mahdollisuuksia ja vähentää turhautumista tuurielementtiin. Ainakin kolminpelissä sääntö on paikallaan; viidellä tai kuudella pelaajalla se ei välttämättä ole niin tarpeellinen.

Tällä testikappaleella viisin- ja kuusinpelit ovat tosin täysin mahdottomia. Pirtinpöytä, jonka ääressä syö ihan hyvin kahdeksan ruokailijaa, tuli jo kolmella pelaajalla sen verran täyteen, että viidellä tai kuudella pelaajalla tila ei yksinkertaisesti riitä. Lopullisessa versiossa kortit ovat selvästi pienempiä, mikä pienentää pelin tilantarvetta tuntuvasti, mutta on Darwin’s Choice sittenkin melkoinen tilarohmu. En usko, että lopullisen version korteillakaan peli mahtuu viidellä tai kuudella pelaajalla tavallisen kokoisille pöydille.

Omien eläinten kehittelyssä on mielenkiintoisia suuntia, joita tutkailla. Jos tekee erittäin erikoistuneen ja kykenevän eläimen, se kerää runsaasti pisteitä. Vastineeksi se on todennäköisesti iso, vaatii paljon ruokaa ja kuolee herkästi sukupuuttoon, jos olosuhteet muuttuvat. Pienempi, vaatimattomampi eläin ei kerää juurikaan pisteitä, lähinnä sen yhden selviytymispisteen kierroksessa, mutta se saattaa selviytyä helpommin olosuhteiden muutoksista. Pienistä eläimistä saatavat pisteet eivät kuitenkaan riitä voittoon, jos joku saa yhdenkin ison järkäleen pidettyä elossa.

Muita heikkouksia

Huonoista puolista pitää myös mainita se, miten paljon pelissä on kalustelemista. Jotta alueelle saa pelata uuden eläimen, sen pitää pystyä saamaan ruokaa, mikä vaatii aika paljon laskemista ja pähkäilyä, etenkin kun mennään lihansyöjiin, jotka syövät paitsi korteilla olevaa peruslihaa myös kasvinsyöjiä, tiettyjen ehtojen täyttyessä. Näiden ehtojen laskeskelu on vähän raskasta.

Samoin kun kierros pisteytetään, vaaditaan aika paljon laskemista ja pohtimista, kun selvitellään, mitkä eläimet ovat menestyksekkäimpiä jokaisella alueella ja lisäksi millä eläimillä on eniten pokaaleja kaikista eläimistä, ja kun tasapelejä tulee, miten ne ratkaistaan ja niin edelleen… prosessi on suoraan sanottuna aika raskas jo kolmella pelaajalla, joten olettaisin, että se on kuusinpelissä vielä työläämpi.

Peli itsessään on säännöiltään aika helppo, mutta jos mukana ei ole vähintään yhtä pelaajaa, joka tuntee säännöt ja prosessit hyvin, nämä arviointivaiheet vievät aikaa ja vaativat sääntökirjan selailua.

Kickstarter-kampanja

Pelin Kickstarter-kampanja päättyi 6.6.2018. Kampanja on mukavan yksinkertainen, tarjolla on peruspeli ja sillä hyvä. Stretch goalitkin ovat aivan järkeviä. Peli on jo valmis, eikä siihen tulla lisäämään mitään uutta, mutta jos tavoitteet täyttyvät, kuvitusta rikastetaan. Pelissä on nyt 227 korttia, joissa on 95 eri kuvaa, mutta stretch goalien toteutuessa jokaiseen korttiin tulee erilainen kuva. Kun pelissä on nyt kaksi leijonanpäätä, tavoitteiden toteutuessa ne olisivat leijonan ja tiikerin päät, jotka ovat ominaisuuksiltaan samanlaiset.

Suosittelisinko? Tietyin varauksin. Itselleni en aio ostaa, olen saanut tarpeekseni testipeleistä. Minun makuuni Darwin’s Choice on lopulta liian kaoottinen. Toisaalta vaikka peliin ei välttämättä huvittaisikaan tarttua, olen kyllä joka kerta nauttinut pelaamisesta, sitten kun olen pelannut. Pelissä syntyvät eläimet ovat hauskoja, joten teema toimii, ja elinympäristön muuttumisesta syntyvät pulmat ovat kiinnostavia.

Liian vakavasti peliin ei kuitenkaan kannata suhtautua, koska voi olla, että viimeisellä kierroksella maailma muuttuu sellaiseen suuntaan, että huippueläimesi ei yksinkertaisesti pysty selviytymään. On tiukka rajoitus, että eläin voi vain muuttaa tai mutatoitua; monesti pitäisi pystyä tekemään molemmat. Lisäksi mahdollisuus mutatoitua ei auta, jos kädestä ei yksinkertaisesti löydy sopivaa korttia. Voit myös olla varma, että 20 pisteen eläintä ei kukaan kortteja vaihtamalla pelasta…

Mutta jos runsas tuuripitoisuus ei haittaa, aihe ja kuvitus miellyttävät ja kotoa löytyy iso pelipöytä, Darwin’s Choice on lähemmän tutustumisen arvoinen. Minusta tämä on vetävämpi kuin alkuperäinen venäläinen Evolution, uudempaan North Starin peliin en valitettavasti pysty vertaamaan.

Peli maksaa noin 45 euroa Suomeen toimitettuna.

Faktat Darwin’s Choicesta

Suunnittelija: Elio Reinschmidt, Marc Dür, Samuel Luterbacher

Julkaisija: Treecer (2018)

Mutkikkuus: Pelin ydin on melko suoraviivainen, mutta pelissä on jokunen vähän hankalampi vaihe, joiden kanssa saa vaivata päätään, jotta ne saa menemään oikein. Jos pelissä on mukana yksikin pelin hyvin osaava pelaaja, joka pystyy hoitamaan ylläpitovaiheet, peli etenee hyvin, mutta kokemattomien kesken peli on helposti vähän sähläystä.

Onnen vaikutus: Ympäristön mullistukset voivat aiheuttaa suurta tuhoa. Pisteenlaskumenettelyn vuoksi heilahdukset voivat olla kovia, jos koko pelin aikana pisteitä kerännyt eläinlaji joutuu tilanteeseen, josta huonon tuurin vuoksi ei ole pakoa. Kannattaa siis varautua mittavaan kaoottisuuteen.

Vuorovaikutus: Eläinlajeilla kilpaillaan rajallisista resursseista. Omilla eläimillä voi ja pitää tunkea toisen reviirille. Toisaalta hyökkäykset eivät ole erityisen henkilökohtaisia tai loukkaavia.

Teema: Evoluutioteema välittyy mukavasti ja pelin aikana syntyvät eläimet ovat mainio sekoitus söpöyttä ja painajaismaisia kammotuksia.

Uudelleenpelattavuus: Satunnaistekijää on sen verran, että kahta samanlaista pelikertaa ei vastaan tule. Jos nauttii kaoottisuudesta ja sopeutumisen pulmista, uudelleenpeluuarvo on kunnossa.

Kieliriippuvuus: Eläinkorteissa ei ole pelaamisen kannalta merkittävää tekstiä. Luonnonmullistuksissa on jonkin verran, eli jonkun pöydän äärellä pitäisi englantia osata.

Pelaajamäärä: 2–6 pelaajaa. Testiversio vähän ylisuurine kortteineen oli jo kolmella pelaajalla hurja rohmu pöytätilan suhteen; myyntiversion pienemmillä korteilla ongelma ei ole yhtä paha, mutta viisin- tai kuusinpeli tulee viemään sittenkin paljon tilaa. Muuten arvelisin, että enemmän on tässä parempi.

Kesto: 90–120 minuuttia, tosin ihan noin kauan kaksin- ja kolminpelimme eivät kyllä kestäneet. Arvio lienee vähän yläkanttiin, mutta jos pelaajia on runsaasti, kestokin venyy kyllä.