Dark Souls: The Board Game

Dark Souls on lähinnä vaikeudestaan tunnettu Hidetaka Miyazakin ja From Softwaren pelisarja, jota pidetään yhtenä maailman parhaista videopeleistä. Näissä kolmannen persoonan toimintaroolipeleissä tutkitaan omituista, synkkää maailmaa ja taistellaan hurjia, vaarallisia ja vaikuttavia pomohirviöitä.

Lautapeliversio oli Kickstarterissa keväällä 2016, keräten yli neljä miljoonaa euroa. Nyt vuonna 2017 peli on vihdoin täällä. Dark Souls: The Board Game mukailee yllättävän hyvin videopeliesikuvaansa. Vaan riittääkö sähköisessä muodossa alunperin julkaistun pelin maine ja hienot miniatyyrit pelin mielenkiinnon ylläpitämiseen?

Sankarit liikenteessä

Pelin alussa valitaan pelattavat sankarit, myös yhdellä on mahdollista pelata. Sankarit eroavat hivenen toisistaan, joten ihan samalla tavalla ei pelaaminen onnistu jokaisella sankarilla. Sankarien lisäksi valitaan varsinainen pomovastustaja ja halutessaan voi valita vieläkin isomman pomon, jonka kukistaminen vaatii jo vankkaa osaamista. Kun pelissä tarvittavat hirviöt ja korttipakat on valittu, laitetaan pelilauta kuntoon. Alkuasetteluihin ei osaavilta pelaajilta mene 15–20 minuuttia kauemmin.

Pelissä kukin pelaaja tekee vuorollaan toiminnon, mutta pelaajan vuoron jälkeen on aina vastustajien vuoro. Hahmo voi vuorollaan liikkua ja taistella. Hahmo voi liikkua yhden ruudun ilmaiseksi, toinen ruutu ja kaikki ruudut siitä eteenpäin maksavat yhden kestävyyden. Kestävyyttä jokaisella hahmolla on sama määrä ja sen huolimaton kuluttaminen aiheuttaa äkillisen kuoleman. Kestävyys ja saatu vahinko nimittäin ovat samassa mittarissa ja jos ne kohtaavat, hahmo kuolee. Kestävyyttä saa oman vuoron alussa takaisin ja vahinkoa voi parantaa esimerkiksi taikajuomilla tai lepäämällä nuotiolla.

Jos yksikin hahmoista kuolee kohtaamisen eli pelilaudan yhden alueen aikana, pelilauta palautetaan arkkuja lukuunottamatta alkuasetelmiinsa ja taival vihollisten täyttämän pelialueen läpi alkaa uudelleen.

Kortti ohjaa vihollisia

Kohtaamisissa vastustajat toimivat viholliskortissa annettujen ohjeiden mukaisesti: jotkut liikkuvat pois päin ja ampuvat, toiset taas liikkuvat suurinta uhkaa kohti ja niin edelleen. Vastustajien liikkeitä pystyy ennakoimaan hieman, mikä antaa mahdollisuuksia taktikointiin.

Näin edetään kunnes kohtaaminen, eli yksi pelilaudan osa, on tyhjennetty vastustajista. Tämän jälkeen hahmot saavat sieluja ja mahdollisesti parempia esineitä, sekä voivat halutessaan edetä seuraavaan pelilaudan osioon. Tätä jatketaan, kunnes hahmot viimein päätyvät pelilaudalle jossa pomo odottaa.

Pomotaistelussa jaetaan satunnaisia kortteja pomon omasta toimintopakasta. Korttien määrä vaihtelee pomojen kesken ja jokaisella pomolla on omat liikkeensä. Ensimmäistä kertaa tavatessa pomovastustaja on liikkeidensä osalta mysteeri ja pelaajien onkin ensimmäisellä kierroksella selvitettävä mitä liikkeitä ja hyökkäyksiä on käytössä ja vielä missä järjestyksessä ne ovat.

Pahiksen pakassa on enemmän kortteja kuin pöydässä olevien korttien määrä, joten jokaisella kerralla on hieman erilainen yhdistelmä vastassa. Ensimmäisen kierroksen jälkeen pahiksen toimintokortit käännetään ympäri ja nyt on pelaajien muistin varassa, mitä milloinkin tapahtuu.

Jokaisen hahmon toiminnon jälkeen pomo tekee seuraavan oman toimintonsa ja hyvin usein saa myös jotakin pahaa aikaiseksi pelaajahahmoille. Järkevä liikkuminen pelilaudalla saumattomalla yhteistyöllä on pienen onnen kanssa avain voittoon. Kun pahis on voitettu, päättyy kyseinen kenttä. Jos peliin on valittu myös pääpomo, lähdetään sen kaatoon seuraavaksi.

Kun pomot on voitettu, päättyy peli voittoon. Jos pelaajien hahmot kuolevat liian monta kertaa, päättyy peli pelaajien tappioon.

Noppatuuri ei ole määräävässä asemassa

Odotin omaa kappalettani ristiriitaisin ajatuksin. Pelkäsin, että peli on tehty liian vaikeaksi eikä nopanheittoihin pääse itse vaikuttamaan tarpeeksi, jolloin on täysin noppatuurista kiinni kuinka pelissä pärjää. Onneksi olin tässä asiassa väärässä: vaikka noppia heitetäänkin pelissä melkoisesti, pystyy onnistumisen mahdollisuuksiin itse vaikuttamaan selkeästi.

Pelissä saadut tai hankitut esineet mahdollistavat erilaisten noppien heittämisen, mutta esineiden käyttöön saaminen vaatii hieman suunnittelua. Jokaisella esineellä on tietyt vaatimukset, jotta sen saa käyttöön. Ominaisuuden nostaminen vaatii sieluja ja niitä on pelin aikana saatavissa rajallinen määrä.

Ammatin mukaiset ominaisuudet taas ohjaavat suunnan minkälaisiin esineisiin hahmolla on järkevästi mahdollisuus. Kaikki hahmot eivät pysty käyttämään kaikkia esineitä, erityisesti kun kyseessä on jokin parempi esine, johon kyseisen hahmon ominaisuudet eivät yksinkertaisesti riitä. Onneksi kuitenkin pelin aikana on valinnan varaa, joten yleensä jokaiselle löytyy jotakin.

Pomotaistelut ovat parasta antia

Pelin ehdottomasti paras osio on pomotaistelu, muun pelin tuntuessa hivenen päälleliimatulta. Pelin muut osiot vaativat hieman taktikointia, mutta pomotaistelussa kuolo korjaa huonosti yhteen pelaavan ryhmän. Yhden hahmon kuoleminen siirtää kaikki pelissä mukana olevat pelaajat aloituspaikkaan, jolloin kuluu yksi nuotio (joilla mitataan uusien aloitusten maksimimäärää) ja kaikki vastustajat tulevat uudelleen pelilaudalle. Tämähän on tavallaan hyvin samantyyppinen lähestymistapa kuin videopelissäkin.

Peli tuntuu yleisesti rankaisevan kovasti pienistäkin virheistä, mutta tähän peliin tuleekin suhtautua omalla tavallaan ja se tavallaan kuuluu pelin henkeen. Jos noppien heittely ei häiritse, kestät hieman sääntöjen ja taktiikoiden opettelua ja etenkin jos pidät Dark Souls -peleistä, tämän pelin kokeilemista voi suositella lämpimästi. Peli on kuitenkin melko arvokas, joten kannattaa kokeilla ennen ostamista.

Ei satunnaiseen käyttöön

Satunnaiseen käyttöön peli sopii kehnosti; mukana on vähintään oltava kokeneita pelaajia. Pelin vaikeusaste saattaa olla monille liikaa. Dark Souls: The Board Game vaatii vähintään kaksi peliä uudelta pelaajalta pelin ymmärtämiseksi. Ensimmäisessä pelissä opetellaan säännöt ja ymmärretään pelin kulku, toisessa pelissä voi alkaa pelaamaan enemmän taktikoitua peliä.

Miniatyyrit ovat hienoja ja niihin on selkeästi panostettu. Pelilaudat ja kortit ovat melko tavanomaisia, eivätkä ole tuntumaltaan erityisen poikkeuksellisia. Pelin muista komponenteista tulee mieleen, että suurin osa tuotantoarvosta on mennyt hienoihin miniatyyreihin.

Pelimekaniikat ovat johdonmukaisia ja symbolit oppii ensimmäisellä pelikerralla jo melko hyvin. Sääntökirja on kohtuullinen, vaikka välillä tietoja joutuu hieman hakemaan. Peli kestää pelaamista melko hyvin ja lisäosat antavat varmasti uusia mahdollisuuksia tulevaisuudessa.

Faktat Dark Souls: The Board Gamesta

Suunnittelija: Alex Hall, David Carl, Mat Hart, Richard Loxam

Julkaisija: Steamforged Games (2017)

Mutkikkuus: Peli vaatii jonkin verran opettelua ja sopii huonosti satunnaisille pelaajille.

Onnen vaikutus: Tuuria on mukana hieman, noppia heitellään ja niin edelleen, mutta aivan sattuman armoilla ei sentään tarvitse olla.

Vuorovaikutus: Peli on yhteistyöpeli, joka edellyttää pelaajilta tiivistä yhteistyötä. Sooloilemalla koittaa vain kuolema.

Teema: Dark Souls -videopelien tuntuma on tavoitettu hyvin. Videopelin fanit varmasti arvostavatkin pelin kauhufantasiatunnelmia kaikista eniten.

Uudelleenpelattavuus: Hyvä.

Kieliriippuvuus: Korteissa on hieman tekstiä. Yhteistyöpelissä riittää, että joku osaa hyvin englantia.

Pelaajamäärä: 1–4 (toimii parhaiten 2–4)

Pituus: 90–120 minuuttia, todellisuudessa kuitenkin monilla peli kestää helposti useita tunteja.