Da Vinci Code

Da Vinci Code ehti markkinoille pian Dan Brownin kirjan ilmestymisen jälkeen, ennen elokuvaa. Sillä ei nimestään huolimatta ole mitään tekemistä kummankaan kanssa. Peli tunnetaankin alunperin nimellä Coda.

On pelissä sentään kyse koodien murtamisesta, joka on vahva teema kirjassa, mutta sittenkin peli on enemmän sukua Master Mindin kaltaisille pulmapeleille.

Yksinkertaista koodinmurtamista

Jokaisella pelaajalla on koodi. Koodia merkitään mustilla ja valkoisilla numerolaatoilla, joissa on molemmissa numerot 0–11. Pelaajat järjestävät koodinsa salassa muilta siten, että numerot kasvavat vasemmalta oikealle ja jos pelaajalla on sama numero kahdesti, valkoinen tulee oikealle puolelle. Sitten alkaa koodien murtaminen.

Vuorollaan pelaaja ottaa uuden numerolaatan ja lisää sen oikeaan kohtaan koodiinsa. Sen jälkeen hän arvaa jonkun toisen pelaajan koodista yhtä numeroa: mikä numero, minkä värinen, millä paikalla. Jos arvaus menee väärin, arvaaja joutuu paljastamaan juuri nostamansa numeron. Jos arvaus menee oikein, arvattu numero paljastetaan ja pelaaja saa halutessaan uuden yrityksen.

Onnistuneet arvaukset vahvistavat omaa koodia, virheet heikentävät. Alussa peli on arvailua (reunoilla on pieniä ja suuria numeroita, muuta ei oikeastaan tiedä), mutta kun pelaajat näkevät enemmän numeroita ja koodien osia paljastuu, kevyellä päättelyllä pääsee varmaan tietoon käsiksi.

Leppoisaa päättelyä

Varsinaiseksi päättelypeliksi Da Vinci Code on kohtuullisen helppo ja sopii siksi varsin laajalle yleisölle. Sleuth, esimerkiksi, on huomattavasti raskaampaa sarjaa, eikä sovi esimerkiksi illanistujaisten mukavaksi ohjelmanumeroksi.

Da Vinci Code saattaa joskus päätyä tilanteisiin, joissa voittajan ratkaisee onnekas arvaus kahden vaihtoehdon väliltä – se voisi olla vakavammassa pelissä suorastaan raivostuttava piirre, mutta näin kepeässä ja nopeassa pelissä se ei ole suurikaan ongelma.

Da Vinci Codea on teoriassa mahdollista pelata kahdestaan, mutta parhaimmillaan peli on kun pelaajia on kolme tai neljä.

50 pelikerran jälkeen

Joulukuussa 2020: Pelailin Da Vinci Codea ilolla kun peli oli uusi. Sitten peli unohtui vuosikausiksi, kunnes joulun välipäivänä 2018 löysin sen äitini pelihyllystä. Lapset olivat pelille oikein sopivan ikäisiä, joten oli korkea aika palauttaa peli käytäntöön. Pelasimme vuoden 2019 aikana peliä useamman kerran ja aina monta peliä kerralla, kertapeliin ei tyydytty kertaakaan.

Da Vinci Code toimii edelleen erinomaisesti perhepelinä lasten kanssa pelattuna. Se on nopea, fiksu ja sopivasti tuuripitoinen. Päättelemällä pääsee pitkälle, mutta silloin tällöin paraskaan tieto ei auta ja on vain tehtävä se 50/50-arvaus. Tärkeää on myös oivaltaa se, milloin pitää vain arvata, kun tilanne on käynyt niin vaaralliseksi, että seuraavaa vuoroa tuskin saa. Kolminpeli on osoittautunut erinomaisen toimivaksi tavaksi pelata.

Faktat Da Vinci Codesta

Suunnittelija: Eiji Wakasugi

Julkaisija: Winning Moves (2003), Marektoy (2005)

Mutkikkuus: Säännöt ovat erittäin yksinkertaiset, pelin opettaa hetkessä, vaikka sitä ei valmiiksi osaisikaan.

Onnen vaikutus: Perhepeliksi tässä on oikein sopiva yhdistelmä tuuria ja taitoa. Fiksulla päättelyllä helpottaa peliä huomattavasti, mutta toisinaan tulee arvauspaikkoja, joita ei vain voi tietää.

Vuorovaikutus: Pelaajat yrittävät murtaa toistensa koodit mahdollisimman nopeasti.

Teema: Pelissä operoidaan mustilla ja valkoisilla numeroilla, eli mitään teeman aavistustakaan ei ole.

Uudelleenpelattavuus: Jos tuurin osuuden sietää, Da Vinci Code on käyttöä kestävä peli. Kerralla on vaikea pelata vain yksi erä.

Kieliriippuvuus: Pelaaminen ei edellytä lukutaitoa, kunhan tuntee numerot.

Pelaajamäärä: 2–4.

Pituus: 10–20 min.