Coup

Coup on yksi kuuman mikropelitrendin helmistä. Vain viidellätoista kortilla ja läjällä pelimerkkejä on saatu aikaan tiivistunnelmainen ja vauhdikas peli, joka sopii erityisen hyvin vähän isommille peliporukoille. Se onkin mainio pari toiselle suositulle mikropelille, Love Letterille: kun pelaajia on niin monta, ettei Love Letteriin mahdu, on aika kaivaa esiin Coup.

Coupin julkaisi alunperin pieni La Mame Games, mutta The Resistance -pelistä tuttu Indie Boards and Cards nappasi pelin listoilleen, teemoitti sen uudestaan The Resistancen maailmaan ja laittoi keräämään rahoitusta Kickstarterissa, erinomaisin tuloksin. Minulla on kuitenkin vain alkuperäinen La Mamen versio, joten tämä arvostelu perustuu siihen.

Pelin idea

Valtapeleistä on kyse molemmissa laitoksissa, oltiin sitten renessanssin Italian kaupunkivaltioissa tai The Resistancen scifi-tulevaisuudessa. Pelaajien tavoitteena on olla viimeisenä pystyssä, kun kaikki muut pelaajat on eliminoitu.

15 kortin pakassa on viisi eri roolia, joista jokainen esiintyy kolme kertaa: herttua, salamurhaaja, kreivitär, kapteeni ja suurlähettiläs. Jokainen pelaaja saa pelin alussa kaksi korttia, joita ei näytetä muille pelaajille. Aina kun pelaaja joutuu salamurhan uhriksi, hän joutuu kääntämään esiin kortin, ja kun molemmat kortit on käännetty auki, pelaaja putoaa pois pelistä.

Joka vuoro pelaaja valitsee yhden toiminnoista. Neutraaleja toimintoja ovat tulot (ota yksi raha), ulkomaanapu (ota kaksi rahaa) ja vallankaappaus (maksa seitsemän rahaa ja murhaa yksi pelaajista). Näitä voi tehdä huoletta aina.

Jokaisella roolilla on lisäksi oma toimintonsa. Herttualla voi ottaa kolme rahaa tai estää toista pelaajaa ottamasta ulkomaanapua. Salamurhaaja maksaa kolme rahaa ja murhaa toisen pelaajan. Kreivittärellä voi torjua salamurhayrityksen, kapteenilla varastaa toiselta pelaajalta kaksi rahaa ja suurlähettiläällä vaihtaa korttinsa. Kapteenilla ja suurlähettiläällä voi myös estää muita varastamasta itseltä.

Bluffaamista ja epäilyä

Rooleihin liittyviä toimintoja saa käyttää kuka tahansa, riippumatta siitä, mitä rooleja kädessä on – mutta silloin sinua voidaan epäillä. Jos pelaat vaikkapa herttuan toiminnon ja joku epäilee sinua, on näytettävä, että toinen omista korteista on herttua. Jos ei voi, menettää yhden elämän ja joutuu kääntämään toisen korteistaan auki. Jos taas pystyy näyttämään, että on herttua, epäilijä menettää itse elämän.

Coupissa onkin vahva psykologinen elementti. Tavallinen aloitus on käyttää herttuan rahatoimintoa – herttuoita voi pöydän ääressä olla kummasti enemmän kuin se kolme, mitä herttuakortteja pakassa on. Mutta kuka valehtelee? Koska epäilemiseen liittyy riski, sitä ei viitsi tehdä kevytmielisesti.

Pelin edetessä informaation määrä lisääntyy. Kun pelaajat menettävät elämiään, he joutuvat kääntämään korttejaan esiin. Kun kaksi kolmesta salamurhaaja-kortista on pöydässä näkyvillä, salamurhaajan bluffaaminen on vaarallisempaa. Toisaalta myös pelissä joutuu herkästi vaikeuksiin menetettyään toisen rooleistaan.

Vauhdikas peli isommalle porukalle

Coup on erinomainen valinta, kun tarvitaan nopea peli, joka sopii viidelle tai kuudelle pelaajalle (tätä isommille seurueille oivallisia vaihtoehtoja ovat The Resistance ja The Resistance: Avalon). Neljä pelaajaa on pienin järkevä pelaajamäärä, sitä pienemmät pelit ovat vain omituisia.

Mikään aivan suoraviivainen hittipeli Coup ei ole – peliporukan on nautittava psykologisista puhumispeleistä. Tuppisuiden kesken Coup ei toimi, eivätkä tästä kaikki pidä. Meidänkään peliporukassamme peli ei ole ollut huikea menestys, mutta koska peli on pieni ja helposti mukana kulkeva, eikä kymmenen minuuttia kestävien viiden tai kuuden pelaajan pelien segmentissä ole kovin paljon kilpailua, Coup on kerännyt pelikertoja lievästä vastustuksesta huolimatta.

Peliä on jo ehditty hivenen laajentaa. Kickstarter-versiossa on uusi hahmo Inquisitor, mutta olennaisempi on Coup: Reformation, joka tuo peliin joukkue-elementin (katoliset vastaan protestantit) ja mahdollistaa jopa kymmenen pelaajan pelit.

Faktat Coupista

Suunnittelija: Rikki Tahta

Julkaisija: La Mame Games (2012), Indie Boards and Cards (2013)

Mutkikkuus: Säännöt ovat hyvin yksinkertaiset ja apulapun avulla pelin opettaa ja oppii helposti.

Onnen vaikutus: Pelissä on paljon toisten pelaajien toimista johtuvaa kaoottisuutta ja tuurillakin on osansa – mutta eipä tuo noin kymmenen minuuttia kestävässä pelissä haittaa.

Vuorovaikutus: Coup on silkkaa vuorovaikutusta ja toisten pelaajien epäilyä ja hätistelyä.

Teema: Peli on aika abstrakti ja teema on helposti vaihdettavissa. Ennen kuin ostin omani, tein kokeeksi pelistä oman version, jonka teemoitin tsaarinajan Venäjälle.

Uudelleenpelattavuus: BoardGameGeekissä innokkaimmat kehuvat pelanneensa satoja pelejä. Jos peli omalle porukalle kolahtaa, tässä kyllä riittää pelattavaa ja lisäpelit vain tuovat pelille syvyyttä.

Kieliriippuvuus: Korteissa on jonkin verran tekstiä, mutta apulapuilla pärjää.

Pelaajamäärä: 2–6, käytännössä 4–6.

Pituus: 10–15 minuuttia.