Cottage Garden

Kaipa uuden pelifirman voi huonomminkin aloittaa kuin julkaisemalla Uwe Rosenbergiä. Pelaavan kansan mielenkiinto on taattu, sen verran hyvässä nosteessa Rosenberg tällä hetkellä on. Edition Spielwiese on uusi saksalainen pelijulkaisija, jonka taustalla on samanniminen berliiniläinen lautapelikahvila.

Cottage Garden taas tuo mieleen Rosenbergin aikaisemman suosikin Patchworkin, jossa kaksi pelaajaa kilvoittelee täyttämällä tilkkutäkkejä polyomino-laatoilla. Samaa puuhaa tehdään Cottage Gardenissakin, mutta nyt mukaan mahtuu useampia pelaajia, eikä pelaaminen ole aivan yhtä terävästi fokusoitunutta kuin Patchworkissa.

Puutarhatöitä

Puutarhatyöt siis kutsuvat. Jokaisella pelaajalla on kaksi 5×5 ruudun kukkapenkkiä, joita täytetään. Kun kukkapenkin saa täyteen, saa pisteitä, kukkapenkki heivataan pois ja tilalle tulee uusi. Lopulta ratkaisee, kuka saa eniten pisteitä kasaan kun pelikello on lopussa.

Joka vuoro noukitaan yksi laatta pelilaudalta. Pelilauta on 4×4 ruudukko, jota kiertää puutarhurinoppa. Se osoittaa aina jotain riviä tai saraketta, jolta laatan saa valita. Tyhjiä paikkoja ei täytetä heti, vaan vasta kun pelaajalla on edessään kolme tyhjää ruutua. Täytteet tulevat jonosta, eli koko ajan on selvillä, mitä on tulossa.

Peli mahdollistaa ennakointia. Näet koko ajan tarjolla olevat laatat, näet mitä seuraava pelaaja vuorollaan saa ja periaatteessa voit laskea vaikka kuinka pitkälle eteenpäin. Useammalla pelaajalla peliin saa jäätymään pahemman kerran, jos ryhtyy oikein kunnolla analysoimaan ja miettimään, mitä paloja muut tarvitsevat, mutta yleensä siihen ei ole tarvetta, eikä se oikein kannatakaan, useimmat palaset saa kuitenkin sopimaan laudalle jotenkin. Joskus toki on tilanne, jossa on hauskaa napata aivan nappilaatta toisen nenän edestä.

Moninkertaista pisteytystä

Cottage Gardenin pisteytys tuntuu vähän kummalliselta. Pelin pääasia tuntuu olevan kukkalaattojen sommittelu laudalle, mutta siitä ei itse asiassa saa itsessään lainkaan pisteitä. Ratkaisevia ovat kukkapenkeissä näkyvät kukkaruukut ja kasvikuvut. Niitä saa halutessaan peittää kukkalaatoilla, jos se helpottaa penkin täyttämistä, mutta kun penkki on täynnä, pisteytyksessä lasketaan näkyvät kukkaruukut ja kuvut.

Pisteratoja on jokaisella pelaajalla kuusi. Kukkaruukut ovat yhden pisteen arvoisia ja niitä varten on kolme erillistä pisterataa. Kasvikuvuille on myös kolme rataa, jokainen kupu on kahden pisteen arvoinen. Pisteradat ovat lyhyitä, ne ulottuvat 15 ja 14 pisteeseen asti, josta on sitten hyppäys 20 pisteeseen. Radat kannattaa siis pyrkiä saamaan loppuun asti ja sitten uutta kuutiota radalle. Kaksi ensimmäistä 20 pisteen saavutusta palkitaan pienillä bonuspisteillä.

Keinotekoisen mutkikasta

Pisteytys on jotenkin vähän keinotekoisen mutkikas. Ei se pelistä nauttimista haittaa ja tavallaan sen optimointi on ihan mukavaa, mutta toisaalta se tuntuu vähän kikkailevalta. Sellainen on ehkä muutenkin Cottage Gardenin yleisvaikutelma. Esimerkiksi pelin loppu: siinä vaiheessa kun puutarhurinoppa on kulkenut riittävän monta kierrosta laudan ympäri (siksi se on noppa: kääntämällä noppaa lasketaan kierroksia) alkaa loppupeli. Silloin heitetään pois kaikki kukkapenkit, joilla on alle kolme laattaa ja sen jälkeen jokainen pelivuoro maksaa kaksi pistettä.

Siinä missä Patchwork on napakka, tiukka peli, jossa tavoite on selkeä ja laudan täyttäminen kiehtova haaste, Cottage Garden vähän harhailee. Lisäksi on vähän tylsää, kun kukkapenkit täyttyvät nopeasti ja virtaavat ohitse, niihin ei sitoudu ja kiinny samalla tavalla kuin Patchworkin pelilautaan, jonka parissa työskennellään koko pelin ajan.

Ei Cottage Garden missään nimessä huono peli ole. Sitä on mukava pelata, pintojen peittäminen polyominoilla on pohjimmiltaan hauskaa puuhaa. Patchworkissa on tärkeää huolehtia myös nappitaloudesta, eli pitää huolta, että nappeja riittää. Se puoli Cottage Gardenista puuttuu, joten peli on vähän leppoisampi. Mukava perhepeli, sanoisin, lasten kanssa tätä pelaa mielellään, mutta voi olla, että pelikerhoon tätä ei tule kannettua.

Isot pisteet pelin kuvituksesta. Andrea Boekhoff on tehnyt erinomaista työtä pelin kuvituksen parissa. Varsinkin pienten kissalaattojen kissat ovat suloisia, hauska yksityiskohta on myös sinänsä täysin turha pahvikottikärry.

Faktat Cottage Gardenista

Suunnittelija: Uwe Rosenberg

Julkaisija: Edition Spielwiese (2016)

Mutkikkuus: Pelissä on muutama sääntö enemmän kuin leppoisassa pelissä sopisi olla. Vähän voisi jostain kohtaa hioa. Peli ei kuitenkaan ole erityisen vaikea opettaa, jos sen on itse opetellut kunnolla.

Onnen vaikutus: Tuurilla on sopivasti sijaa, peli ei tunnu ratkeavan tuurilla, vaikka sattumallakin on sijansa.

Vuorovaikutus: Kukin rakentaa omia kukkapenkkejään, jonkin verran on ajoituksellista kilpailua ja yhteisellä pelilaudalla on mahdollista tehdä vähän jäynää muille. Sellaiselle ei kuitenkaan ole paljon tilaa eikä tarvetta.

Teema: Ei puutarhanhoito taida oikeasti ihan tällaista olla, mutta pelin kuvitus on todella upeaa ja sen puolesta peli on helppo myydä puutarhoista ja kukista pitäville.

Uudelleenpelattavuus: Jos polyominojen asettelu jaksaa viihdyttää, Cottage Gardenin parissa viihtyy kyllä, sen verran vaihtelua pelissä eri pelikertojen välillä on.

Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole tekstiä.

Pelaajamäärä: 1–4. Yksinpelistä en osaa sanoa, muuten pidän itse pelistä enemmän pienemmillä pelaajamäärillä, nelinpeli ei tunnu tuovan suuremmin lisäarvoa.

Pituus: 30–60 min.