Combo Color

Combo Color nousi esiin Vuoden peli -palkinnon ehdokkaiden joukosta ja herätti huomiota viimeistään siinä vaiheessa kun peli voitti Vuoden perhepelin palkinnon.  Tässä vaiheessa pelistä oli hyvin niukasti tietoa saatavilla, joten mielenkiinto oli taattu.

Nyt kun peli on saatu käsiin ja testattu, on helppo todeta, että ei ihme, että se voitti – Combo Color on omaperäinen, houkutteleva ja kiinnostava perhepeli. Yhtäläisyyksiä Loony Questiin on havaittavissa ja pelejä yhdistääkin suunnittelija Laurent Escoffier. Tällä kertaa Escoffierin suunnittelutoverina on toiminut Charles Chevallier.

Strategista värittämistä

Combo Coloria markkinoidaan strategisena värityspelinä ja kuvaus on kieltämättä osuva. Pelialue on jaettu pienempiin alueisiin, joita väritetään yksi kerrallaan. Värittää saa joko aloitusnuolien vierestä tai aikaisemmin väritetyn alueen vierestä. Näin edetään alue kerrallaan, kunnes koko pelilauta on väritetty. Lopuksi lasketaan pisteet ja eniten pisteitä kerännyt vie voiton.

Pelissä on kuusi erilaista maailmaa, joista jokaisella on oma tyylinsä. Jokaiseen maailmaan on kuusi pelilautaa, joiden mutkikkuusaste vaihtelee. Mitä mutkikkaampi pelilauta, sitä enemmän erilaisia pisteytyselementtejä pelissä on. Peruspisteytyksiä ovat plussaaminen ja kertolasku. Esimerkiksi donitsifestivaaleilla donitsit ovat suoraan pisteitä sellaisenaan ja munat ja jauhot ovat kertoimia, eli kerätyt munat kerrotaan kerätyillä jauhoilla. Pelilaudat ovat mukavan isokokoisia ja niitä väritetään pyyhittävillä dry-erase-tusseilla.

Yhdistämispisteytyksessä pisteitä kertyy, kun saa yhdistettyä tuulimyllyjä toisiinsa yhtenäisillä ketjuilla alueita. Donitsiläjät taas ovat aluepisteytyksiä, joissa saa yhden pisteen jokaisesta alueesta joka on yhteydessä donitsiläjään. Hampurilaiset ovat kertyviä symboleja, joista saa sitä enemmän pisteitä mitä enemmän niitä kerää. Huvimajoista saa pisteet se, jolla on eniten väritettyjä alueita sen ympärillä ja parsat ovat miinuksia. Jokaiselle kuudelle alueelle on nämä samat pisteytykset, symbolit vain vaihtelevat aiheen mukaan.

Yksinkertaista ja helppoa

Combo Color ei ole monimutkaisuudella pilattu. Pelin säännöt on kerrottu kolmella virkkeellä, lisäksi tarvitaan vähän asiaa pisteenlaskusta. Sekin on aloitustasoilla todella yksinkertaista ja muuttuu pikkuhiljaa mutkikkaammaksi, kun uudet tasot tuovat uusia keinoja saada pisteitä. Peliin mukaan pääseminen ei siis voisi olla yksinkertaisempaa.

Ennen kaikkea Combo Color on riemukas peli: pelilaudan värittäminen on hauskaa ja innostaa kokeilijoiksi sellaisiakin, jotka eivät muuten ole yhtä kiinnostuneita peleistä. Iloinen värittäminen saa kuitenkin nopeasti kyräileviä sävyjä, kun kupletin varsinainen juoni paljastuu: aina ei voi värittää sitä ruutua, jonka eniten haluaisi, koska se saattaa avata seuraavalle pelaajalle pääsyn vaikkapa hyvään kerroinruutuun. Jossain vaiheessa on sitten pakko värittää joku tällainen porttiruutu ja tilanne purkautuu, mutta oma jännityksensä tässä vaiheessa on.

Toki voi käydä niinkin, että joku vain värittää surutta itselleen mieluisia ruutuja välittämättä muista pelaajista. Tästä voi seurata hyötyä järjestyksessä seuraavalle pelaajalle. Tämä vuorojärjestyksen merkitystä korostava ilmiö näkyy pelissä sen verran vahvasti, että jos pelaa useamman pelin putkeen samalla porukalla, kannattaa joko istumajärjestystä tai pelisuuntaa vaihdella välillä, että samat pelaajat eivät aina pelaa peräkkäin.

Vuoden peli -finalisteista Virus on vielä näkemättä, mutta Combo Coloria ja Copenhagenia kun vertaa, en lainkaan ihmettele, että Combo Color voitti. Peli on napakka, vaivaton, hauska ja hyvän näköinen. Copenhagen voi olla peliharrastajalle kiinnostavampi haaste, mutta jos ajatellaan nimenomaan perhepelien kohdeyleisöä, Combo Color on varmasti parempi menestys ja siksi parempi valinta Vuoden perhepeliksi.

Faktat Combo Colorista

Suunnittelijat: Charles Chevallier, Laurent Escoffier

Julkaisija: Asmodee (2019)

Mutkikkuus: Perussäännöt opettaa noin kymmenessä sekunnissa, mutkikkaimmissa pisteenlaskuissa voi mennä puoli minuuttia. Combo Color on todella helppo peli ja kunhan kertolaskutaitoa löytyy, lapsetkin voivat pelata peliä keskenään.

Onnen vaikutus: Pelissä ei ole minkäänlaista sattumanvaraisuutta. Periaatteessa siis taitavin pelaaja voittaa, mutta etenkin useammalla pelaajalla pelissä on jonkun verran kaoottisuutta, eikä ole ihan helppo sanoa, mikä on kulloinkin paras strategia. Pelissä on helpompi tehdä huonoja siirtoja kuin erityisen hyviä siirtoja.

Vuorovaikutus: Voihan tätä räiskiä menemään miettimättä sen kummemmin, mutta menestyminen vaatii sen miettimistä, mitä mahdollisuuksia oma siirto toisille avaa. Kertoimien ja kertyvien pisteytysten kohdalla joskus on myös syytä ottaa itselle huono ruutu, jos se blokkaa toisen pelaajan huippupisteet. Pientä ilkeilypotentiaalia on siis luvassa.

Teema: Kuusi eri maailmaa tarjoaa näyttävää kuvitusta moneen eri makuun. Teemalla ei ole sinänsä mitään merkitystä, mutta kuvitus on tyylikästä ja hauskaa.

Uudelleenpelattavuus: Pelin kaikkien eri maailmoiden kahlaamisessa läpi on mukavasti tekemistä ja nopeana filleripelinä Combo Color on helppo ottaa pelattavaksi nopeampaankin väliin.

Kieliriippuvuus: Peli ei edellytä lukutaitoa, vähän silmää kertolaskulle on hyvä olla.

Pelaajamäärä: 2–4. Kaksinpeli on hillitympi ja hallitumpi, nelinpeli kaoottisempi.

Pituus: 10–20 minuuttia. Yhden erän pelaa hyvin nopeasti, kerralla on sitten helppo pelata useampi jos haluaa pidemmän pelin.