Colony

Nanokoneiden aikaansaamasta maailmanlopusta on 80 vuotta ja maailma on enimmäkseen raunioina, mutta onneksi vielä on pieniä siirtokuntia post-ihmisiä. On aika jälleenrakentaa maailma ja juuri sinä olet oikea mies, nainen tai mutantti siihen tehtävään.

Colony on noppapeli, jossa noppien kuvaamilla resursseilla ostetaan ja kehitetään rakennuksia, jotka sitten tuottavat lisää resursseja. Noppia heitellään noppapeliksi Colonyssä varsin vähän, mutta sitäkin enemmän niitä sitten pääsee pyörittelemään ja kääntelemään.

Avoimuuden nimissä mainittakoon, että olen osallistunut Colonyn kehitykseen alkuvaiheen pelitestaajana. Tästä hyvästä minut palkittiin nimellä ohjekirjassa ja ilmaiskappaleella peliä. Muuten en pelin menestyksestä hyödy, mutta noin lähtökohtaisesti suhtaudun peliin myönteisesti.

Noppapeli ripauksella Dominionia

Pelin alkuasetelmassa on hiven Dominionia. Pelin koko rakennusvalikoimasta noukitaan joka pelissä mukana olevat peruskortit ja lisäksi seitsemän kortin vaihteleva setti. Kortit kuvaavat rakennuksia, joita voi ostaa, jotka tuottavat pisteitä ja antavat erilaisia etuja pelin aikana. Rakennukset on jaettu muutamaan luokkaan: on tuotantoa, kauppaa, hyökkäyksiä, puolustuksia, resurssinmanipulointia ja arvorakennuksia.

Pelaajan vuoro alkaa kolmen nopan heitolla. Nopista pidetään yksi ja annetaan loput eteenpäin seuraavalle pelaajalle, joka ottaa yhden ja niin edelleen. Sen jälkeen vuorossa oleva pelaaja saa aktivoida jokaisen rakennuksensa kerran.

Tärkein rakennus on Construction, jonka avulla voi rakentaa yhden uuden rakennuksen maksamalla sopivat nopat. Esimerkiksi edullisen farmin saa maksamalla kolme kolmosta ja kaksi kakkosta, arvokas uraanikaivos taas maksaa viisi kuutosta ja yhden kakkosen.

Jos uuden rakennuksen tekemiseen ei löydy sopivia noppia, ne voi ehkä tehdä. Jokaiselta pelaajalta löytyy pelin alussa Supply Exchange, joka vaihtaa kaksi samannumeroista noppaa yhdeksi vapaavalintaiseksi. Tämä on noppien säätämisen perustaso, vaihtuvista korteista löytyy sitten enemmän vaihtoehtoja – kunhan kortit saa rakennettua.

Noppia ei ole pakko käyttää, vaan ne voi myös varastoida odottamaan seuraavaa kierrosta. Jos ei rakenna, Constructionilla voi kuitata itselleen CHIPIn, jolla saa myöhemmällä vuorolla lunastettua itselleen ylimääräisen nopan.

Tuotantoa ja päivitystä

Tuotantokoneistojen rakentamisestahan tässä on lopulta kyse. Tuotantokortit ovat tärkeitä, sillä ne avaavat paljon enemmän rakennusmahdollisuuksia. Jokainen perustason tuotantokortti tuottaa jotain tiettyä numeroa: GMO-farmi kakkosia, proteiinilabra kolmosia, kangasreplikaattori nelosia ja niin edelleen. Nämä tuotteet ovat tosin epävakaita, eli haaleampia noppia, joita ei voi varastoida – ne katoavat ilmaan kierroksen lopussa, jos niitä ei ole käyttänyt.

Yksi aloituskorteista on Upgrade, jolla voi päivittää muita kortteja. Jokaisen kortin kääntöpuolelta löytyy parempi versio, jolla on hieman perusmallia parempi toiminto ja lisäksi yleensä ylimääräinen voittopiste. Constructionin päivitetyllä versiolla saa rakentaa useamman kortin kierroksessa, tuotantokorttien päivitetyt mallit tuottavat vakaita resursseja, Warehousen parempaan malliin voi varastoida enemmän noppia ja niin edelleen.

Koneistolla tätä peliä ei kuitenkaan voiteta, vaan voittopisteillä. Kaikki rakennukset tuottavat vähän pisteitä, mutta voittaminen vaatii yleensä vähän enemmän. Joka pelissä on mukana Fallout Shelter, näppärä pisterakennus, joka tuottaa sitä enemmän pisteitä, mitä enemmän niitä on tehnyt. Vaihtuvista korteista löytyy myös muita kovia pistelinkoja.

Pelaajan pisteet tarkistetaan joka kierroksen lopussa. Jos voittoon edellyttävä pisteraja – nelinpelissä 15 pistettä, kolminpelissä 16 pistettä ja kaksinpelissä 20 pistettä – on tullut täyteen, peli päättyy.

Manipulointia ja veivausta

Colonyn juju on puzzlemaisessa noppien säätämisessä. Mitä voin tehdä, jotta saan näillä nopilla jotain hyödyllistä aikaiseksi? Ehkäpä jos otan kierroksen alussa tuon viitosen, vaihdan nuo kaksi nelosta yhdeksi kakkoseksi, muutan Pawn Shopilla tuon kolmosen viitoseksi ja otan vielä varastostani yhden viitosen, saan Fabric Replicatorin.

Pelissä on myös mainio tasoitussääntö. Pelaaja voi vuorollaan tuhota jonkun rakennuksistaan pysyvästi. Siitä hyvästä saa heittää niin monta noppaa kuin on erotus omien pisteiden ja johdossa olevan pelaajan pisteiden välillä. Tästä voi saada hyvän buustin, mutta ei ole mitenkään automaattista, että isokaan noppamäärä muuttuu pisteiksi, ellei käytössä ole hyvää valikoimaa rakennuksia.

Mielenkiintoisia kysymyksiä on siinäkin, miten resurssinsa käyttää. Ostaako tuotantoa, joka helpottaa kyllä elämää, mutta ei varsinaisesti tuo voittoa lähemmäs? Päivittääkö rakennuksia ja jos päivittää, niin mitä? Pelissä on hieman tuurin varassa, mutta on tässä noppapeliksi poikkeuksellisen paljon mahdollisuuksia vaikuttaa omaan kohtaloonsa.

Hiottu peli, mutta ei joka makuun

Päädyin Colonyn pelitestaajaksi lähinnä siksi, että Bézierin Ted Alspach tiesi minut ja koska olin yksi harvoista, jotka omistivat japanilaisen Age of Craft -pelin. Colony on kehitetty Age of Craftista ja mielestäni hyvin onnistuneesti: Colony on paljon hiotumpi peli ja oikeastaan joka suhteessa alkuperäistä parempi.

Ihan joka asiasta en sentään ollut samaa mieltä pelin kehitysvaiheessa. Yksi niistä on pelin kesto: nelinpeli on viritetty aika lyhyeksi, vain 15 pisteeseen. Ymmärrän, miksi tähän on päädetty ja noin yleensä ottaen on parempi, että peli loppuu hieman liian aikaisin kuin että se venyisi liian pitkäksi, mutta jos pelaajat ovat ripeitä ja tuntuu siltä, että nelinpeli on liian lyhyt, suosittelen lämpimästi nostamaan pistetavoitetta muutaman pisteen ylemmäksi.

Pelin ulkoasu on enimmäkseen hyvä. Osa kuvituksesta on vähän omituista, mutta symboliikka ja korttien asettelu on selkeää ja on hauskaa, miten kortin päivittäminen muuttaa aina kuvaakin hieman.

Paras pelaajamäärä on kolme. Kaksinpeli toimii hienosti, mutta kaupankäynti pelaajien kesken jää pois. Nelinpeli on sekin mainio, mutta odottelua omien vuorojen välillä tulee enemmän (jos pelaajat ovat perusteellisia ajattelijoita, peli voi muutenkin venyä tuskallisiin mittoihin). Mukana on myös yksinpelisäännöt. Millään pelaajamäärällä vuorovaikutusta ei juurikaan ole, mahdollisesti vähän kaupankäyntiä ja pieniä hyökkäyksiä.

Teema on enimmäkseen pelkkää kuorrutusta ja taustaa avainasialle eli aika abstraktille ja puzzlemaiselle noppien pyörittelylle. Missään vaiheessa ei pääse syntymään vaikutelmaa siitä, että tässä nyt jotain tiettyjä resursseja pyöriteltäisiin, vaikka noppien numeroille ohjekirjassa tietyt merkitykset annetaankin. Kuutonen on uraania, toki, mutta ei sillä minkäänlaista merkitystä pelille ole, eikä tästä tiedosta ole mitään hyötyä pelin ymmärtämisessä. Siksikin on hyvä, että nopissa on vain numerot eikä jotain temaattisempia symboleita (tätäkin pelitestausvaiheessa kokeiltiin).

Noppien veivaamisesta ja siihen liittyvästä pähkäilystä on siis nautittava, muuten Colony jättää auttamatta kylmäksi. Ihan jokaiselle peliä ei siis uskalla suositella, mutta jos tuotantokoneistojen rakentelu ja noppien pyörittely maistuvat, eivätkä kevyt satunnaisuus ja vähäinen vuorovaikutus haittaa, Colony on oiva valinta.

Faktat Colonystä

Suunnittelija: Ted Alspach, Toryo Hojo, Yoshihisa Nakatsu

Julkaisija:Bézier Games (2016)

Mutkikkuus: Pelin perusrakenne on helppo oppia ja yksittäisten korttien toiminta on selitetty säännöissä hyvin. Colony on helppo opettaa.

Onnen vaikutus: Nopissa on aina tietty annos tuuria mukana, mutta Colony on keskimääräistä noppapeliä vähemmän tuurista kiinni. Suunnitelmallisuudella ja ajatustyöllä pääsee pitkälle.

Vuorovaikutus: Riippuu vähän mukaan otetusta korttivalikoimasta, mutta enimmilläänkin suoraa vuorovaikutusta on vähän.

Teema: Postapokalyptinen teema on ihan hauska ja korttien kuvitus sitä tukee, mutta ei sillä pelaamisen kannalta oikeastaan mitään merkitystä ole, tähän sopisi ihan mikä tahansa rakenteluteema.

Uudelleenpelattavuus: Pelin korttivalikoima on rajallinen eli lisäosa lienee jossain vaiheessa tarpeen tuomaan peliin vaihtelua, mutta arvelisin Colonyn silti kestävän kulutusta vaikkapa Dominionia paremmin, kiitos noppien.

Kieliriippuvuus: Korteissa on jonkin verran tarpeellista tekstiä, mutta ei paljon, eikä mitään salattua tietoa ole, joten riittää aivan hyvin, että yksi pelaajista osaa selittää muille, mitä kortit tekevät.

Pelaajamäärä: 1–4.

Pituus: 45–60 min, kevyttä venymisen vaaraa on, jos pelaajat juuttuvat miettimään siirtojaan.