Coco Loco

Erilaiset toimintapelit ovat suosittuja lastenpeleissä – Loopin’ Louie on hyvä esimerkki pöljästä lastenpelistä, joka on saanut kestävää suosiota myös aikuisten kesken ja useimmat muistanevat lapsuudestaan Haukkaavan hipon. Coco Loco liittyy tähän joukkoon tutuilla aineksilla: yksinkertainen idea, mekaaninen härveli ja paljon hupia.

Kookospähkinät kuppeihin

Pelin tarkoitus on helppo: pelaajilla on apinakatapultit, joilla on tarkoitus ampua kookospähkinöitä kuppeihin. Kupit on järjestelty pöydän keskelle ja pelaajien pelilaudat ovat niiden ympärillä. Jokainen ampuu vuorollaan katapultilla kookospähkinän. Jos kookospähkinä jää kuppiin, pelaaja ottaa kupin omalle pelilaudalleen. Jos kookospähkinä jää punaiseen kuppiin, pelaaja saa uuden vuoron.

Peli päättyy, kun joku saa kerättyä itselleen kuudennen kupin. Peli voi päättyä myös siihen, kun kookospähkinät loppuvat. Silloin voiton vie pelaaja, jonka kupeissa on eniten kookospähkinöitä. Ei siis ole pahaksi, jos saa ammuttua kookospähkinöitä omiin kuppeihinsa; toki parasta on varastaa kuppeja toisilta pelaajilta ja toiseksi parasta napata pöydältä vapaita kuppeja.

Vaihtelua peliin saa taikakorteista, joita jaetaan jokaiselle pelaajalle pelin alussa kaksi. Yksi korteista antaa lisävuoron, muut ovat jäynää muille: kortti voi pakottaa pelaajan ampumaan kaukaa, ampumaan silmät kiinni tai menettämään vuoronsa. Oudoin on kortti, jonka pelattuaan saa yrittää puhaltaa toisen pelaajan ampuman kookospähkinän menemään ohi maalin. On muuten aika hieno veto, jos pystyy ylipäätään osumaan lentävään kookospähkinään puhaltamalla.

Yksinkertaista hupia

Coco Loco on erittäin yksinkertainen peli, mutta toimii hyvin. Kookospähkinöiden ampuminen on juuri sopivan hankalaa ja sattumanvaraista: kun vähän tähtää ja harkitsee, ei pääse turhautumaan pahasti koska onnistumisia tulee, mutta toisaalta peliä ei aina voita sama pelaaja.

Vaikka tähtäisi kuinka hyvin, kookospähkinät lisäävät peliin mukavan sattumanvaraisuustekijän. Täydellinen osuma ei hirveästi lämmitä, kun kuminen kookospähkinä pomppaa suoraan ulos kupista. Koska kookospähkinät eivät ole pyöreitä, niiden pomppimista on hyvin vaikea ennustaa. Pähkinöiden sattumanvarainen poukkoilu lisääkin peliin paljon hupia: on hauskaa, kun pähkinä osuu punaiseen kuppiin, mutta pomppaakin viereiseen keltaiseen kuppiin.

Vaikka joku pärjäisikin hyvin, pelissä on näppärä tasoitusmekanismi. Johdossa olevan pelaajan onkin syytä varautua, että kookospähkinää alkaa tulla kohti jatkuvalla syötöllä. Punaisten kippojen tuplavuorot antavat myös hyvän mahdollisuuden nousta hänniltä kärkeen – tai ottaa nopea loppukiri.

Toinen lopetusehto – kookospähkinöiden loppuminen – on myös hyvää suunnittelua, sillä se varmistaa, että tasaisetkin pelit loppuvat ennen pitkää, peli ei voi mennä loputtomaksi kuppien vaihtamiseksi pelaajien kesken. Jokainen osuma kuppiin tuo pelin loppua lähemmäksi.

Taikakortit ovat pelin ainoa kauneuspilkku: ne ovat jossain yhdentekevän ja ärsyttävän välimaastossa. Onneksi niitä ei ole pakko käyttää.

Takuuvarma hittipeli

Koska Competo on julkaissut pelin suomeksi, Coco Locoa löytää marketeista (tätä kirjoittaessani ei ihan vielä, mutta joulun lähestyessä varmasti); toivottavasti hintakin on kohdallaan. Kannattaa napata talteen, sillä Coco Loco toimii takuuvarmasti niin lasten kanssa kuin aikuisten keskenkin. Herkimmin loukkaantuvat pahoittanevat mielensä, kun kuppeja voi varastaa, mutta apinakatapultit ovat vain niin hauskoja, että senkin harmin kestää – etenkin kun yksi erä ei lopulta kauaa kestä ja onni voi vaihtua hetkessä paremmaksi.

Ainoa käytännön hankaluus ovat innokkaasti poukkoilevat kookospähkinät: itse taidan jättää pelin baarikäytössä väliin, koska ajatus ruskeiden kookospähkinöiden (jep, ne näyttävät enemmän kakkakikkareilta kuin kookospähkinöiltä, mutta kun kyse on apinoista, tämäkin tulkinta on ihan temaattisesti pätevä) perässä konttaamisesta ei hirveästi innosta.

Pelin mukana tulee muutama ylimääräinen kookospähkinä, mutta olisi kätevää, jos jostain saisi varapähkinöitä katoavien varalle, näitä kun ei ihan millä tahansa komponentilla korvata, ilman että pelin idea kärsii. Toinen käytännön kysymysmerkki on apinakatapulttien kestävyys, mutta sen näkee vain ajan kanssa.

50 pelikerran jälkeen

24.5.2018: Coco Locolle kertyi pelikertoja nopeasti paljon, sitten isoin into hiipui, mutta peli löytyy yhä melkein neljä vuotta myöhemmin pelikokoelmista ja päätyy silloin tällöin pelatuksi. Ensimmäistäkään kookospähkinää ei ole vielä hukkunut (ja jos hukkuisi, BoardGameExtras myy varaosia) ja katapultitkin ovat kaikki ehjiä.

Kunhan pelin vain muistaa kaivaa hyllystä pelattavaksi välillä, se jaksaa yhä viihdyttää. Pidän Coco Locoa edelleen yhtenä parhaista helpoista ja hauskoista näppäryyspeleistä.

Faktat Coco Locosta

Suunnittelija: Walter Schneider

Julkaisija: Korea Boardgames (2013), Competo (2014)

Mutkikkuus: Säännöt ovat erittäin yksinkertaiset ja pelin idea aukenee välittömästi.

Onnen vaikutus: Ampuminen on sopivan sattumanvaraista puuhaa, jotta pelissä säilyy mielenkiinto.

Vuorovaikutus: Toisilta pelaajilta voi ja pitääkin ryöstää kuppeja. Herkimmin loukkaantuvat voivat suuttua, mutta enimmäkseen Coco Loco on hauska peli.

Teema: Apinat paiskomassa kookospähkinöitä (tai kakkaa). Oikeasti, voiko tästä olla pitämättä?

Uudelleenpelattavuus: Hyvä, tätä jaksaa helposti monta erää putkeen. Kunhan vain kookospähkinät pysyvät tallessa ja apinat ehjinä…

Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole mitään tekstiä, korteissakin on vain kuvat.

Pelaajamäärä: 2–4, toimii hyvin eri pelaajamäärillä.

Pituus: 10–20 minuuttia.