Cóatl

Pelaajat ovat sulkakäärmepatsaiden eli Cóatlien veistäjiä, jotka kil­pailevat resursseista ja jumalten muuttuvien tahtojen täyttämisestä. Värikkäistä muovipaloista rakennellaan näyttäviä ketjuja, joista pi­täisi saada aikaiseksi parhaat pisteet.

Korttien ja resurssien valikointia

Yhteisessä marketissa on tarjolla pisteytyskortteja ja erilaisia muo­vipaloja, joista kootaan patsaita asettamalla palaset limittäin. Pat­saita voi olla rakenteilla kerrallaan kaksi, ja peli päättyy kolmannen rakentamiseen. Varastoon mahtuu vain kahdeksan palaa ja käteen viisi korttia, joten pelissä on kyse siitä että osaa optimoida nosta­misen ja rakentamisen hetket.

Palat ovat erivärisiä, ja pistekortit haluavat paloja keskenään tiettyi­hin järjestyksiin. Teoriassa tavoitteena on että veistokset olisivat harmonisia värikokonaisuuksia, mutta käytännössä lopputulos saat­taa toisinaan olla melkoista sekamelskaa.

Toisenlaiset pisteytyskortit ovat kaikille yhteisiä, ja niiden täyttä­minen onkin kilpajuoksua. Pelin edetessä pelaajat tulevat sitoutu­neeksi enemmän ja enemmän omiin rakennussuunnitelmiinsa, jois­ta olisi tarkoituksena saada parhaat pistesaaliit aikaiseksi. Parhaiten se onnistuu saamalla keskenään hyvin toimivat pistekortit samal­le veistokselle ja nappaamalla yhteisen pisteytyskortin kavereiden nenän edestä.

Lisäksi käytössä on kolme erikoistoimintoa, joilla voi koittaa pelas­taa itsensä toivottomasta tilanteesta esimerkiksi silloin kun tarvit­see tietynlaisen palan, jota ei vain millään nouse pussista tarjolle.

Pelin kesto riippuu pitkälti pelaajista, sillä peli päättyy, kun joku ra­kentaa kolmannen veistoksen. Lyhimmillään sen pituus on kolme palaa, kun taas isoimmat pistesaalit saa korteista riippuen jopa 20 palan sulkakäärmeestä. Kesken jääneestä rakennelmasta ei saa mitään, joten muiden taktiikkaa on pidettävä silmällä.

Mukava aivopähkinä

Cóatlissa tapahtuu yllättävän paljon, ja analyysihalvaus saattaa iskeä helposti. Marketin palatarjonta, salaiset ja julkiset pistekortit, pelin odotettavissa oleva kesto, oma varastotilanne, omien veistosten jo tehdyt päätökset… Kaikki on jatkuvassa muutoksessa ja vaikuttaa omaan seuraavaan siirtoon. Tietyille pelaajille tämä lienee liian kaoottista, mutta toisille Cóatl tarjoaa miellyttävän optimointihaas­teen.

Yhden vuoron pituus on nopeimmillaan palojen nappaaminen se­kunnissa, hitaimmillaan usean minuutin rakentelua pistekortteja ja palojen järjestystä optimoiden. Lähtökohtaisesti peli kuitenkin ete­nee rivakasti, varsinkin jos muille sopii pelata eteenpäin sillä aikaa kun edellinen pelaaja vielä rakentelee omaa juttuaan.

Pistetilanne on pelin aikana käytännössä mysteeri, vaikka kukin Cóatl saa pisteet tullessaan valmiiksi. Pistelauta otetaan kuitenkin käyttöön vasta lopuksi, joten pelin aikana hyvämuistisilla pelaajilla on tylsästi etulyöntiasema.

Mukana tulee myös säännöt yksinpeliin. Itse käytin sitä sääntöjen opetteluun, ja siinä se toimi ihan kivasti. Tuskin itse tartun toiste Cóatliin yksinpelinä. Nykyään tuntuu että kaikista peleistä pitää olla sooloversio, ja kyllähän tämä sinänsä ihan hyvin toimii.

Asteekkien kulttuuri­perinnön äärellä

Pelin keskipisteenä olevat muovipalat solahtavat toisiinsa kiinni tyylikkäällä s-liitoksella. Palat tuntuvat vähän halvoilta muovileluil­ta, mutta ymmärrettävästi kaikki muut tuotantomateriaalit maksai­sivat maltaita. Voin kuvitella tuotantotiimin haaveilevan super deluxe -versiosta, jossa olisi puiset tai kivestä tehdyt palat.

Taide ja graafinen suunnittelu on näyttävää ja toimivaa. Pelin kuvit­taja SillyJellie tekee lennokkaalla tyylillä, mutta on pyrkinyt kun­nioittamaan asteekkien aitoa kuvallista ilmaisua. Esimerkiksi pelin jumalahahmot ovat oikeita asteekkien jumalia. Pisterata on vähän kömpelösti kilpailua havainnollistava spiraali, mutta sitä tuijotel­laan vain pelin lopussa.

Pohjoismaisessa versiossa on säännöt suomeksi. Ne esittelevät pelin napakasti ja ihan selkeästi, ainakin kokeneelle harrastajalle.

Asteekkien kulttuuriperintö on pelissä vahvasti läsnä, mutta se on pelillisesti merkityksetön. En löytänyt mainintaa, että meksikolai­sia tai muita asteekkien kulttuurin perillisiä olisi ollut mukana pelin kehittelyssä tai tuotannon voittoja jakamassa. Rohkenen veikata, että näin ei ole, ja Cóatl syyllistyy epäreiluun kulttuurinlainaami­seen. Tämä on toki lautapeleissä hyvin tyypillinen ilmiö, jossa voi­taisiin kehittyä. Toinen pelin kehittäjistä on historioitsija, joten sikäli teemaa tunnutaan käsiteltävän asiantuntevasti.

Kelpo peli genren ystäville

Ennen pelaamista ajattelin, että Cóatl ratsastaa jättihitti Azulin nos­tattamilla aalloilla. Näyttävien komponenttien valitsemista yhtei­sestä marketista, tavoitteena oman abstraktin rakennelman pistei­den optimointi. Yhtäläisyyksiä ei kuitenkaan ole lopulta järin pal­jon, sillä Cóatl on selvästi mutkikkaampi peli.

Azulin lisäksi jokseenkin samantyyppistä, abstraktia rakenteluhaas­tetta tarjoilevat esimerkiksi Sagrada, Cascadia ja Nova Luna. Seura on kovatasoista, ja voin suositella Cóatlia erityisesti näistä peleistä pitäville. Aivan ensimmäiseksi porttipeliksi tai lapsiperheelle en Cóatlia suosittele, kun säännöiltään suoraviivaisempiakin pelejä löy­tyy. Cóatl ei sinänsä esittele mitään erityisen ainutlaatuista, mutta tekee hyvin sen minkä lupaa.

Faktat Cóatlista

Suunnittelija: Etienne Dubois-Roy, Pascale Brassard

Julkaisija: Synapses Games (2020), Lautapelit.fi (2022)

Mutkikkuus: Peli on helposti lähestyttävä ja säännöt helppo selittää. Pelaaminen vaatii monen asian huomioon ottamista, ja muiden pelaajien puuhat saattavat tuntua kaoottisilta.

Onnen vaikutus: Lähes kaikki pelin resurssit tulevat jakoon yh­teiseen markettiin, jolloin on vuorojärjestyksestä kiinni että kuka napsii parhaat palat itselleen. 

Vuorovaikutus: Lähtökohtaisesti pelaajat rakentelevat omia juttujaan, mutta resurssit haetaan yhteisestä marketista ja pelin loppuminen on kilpajuoksua.

Teema: Asteekkiteema näkyy aiheessa ja kuvituksessa, mutta ei käytännön pelaamisessa. Teema olisi aika helposti vaihdettavissa.

Uudelleenpelattavuus: Peli on hyvin samanlainen pelikerrasta toiseen, mutta pistekorttien ja saatavilla olevien resurssien variaa­tiot ovat niin suuria, että mitään yhtä voittavaa strategiaa tuskin pystyy kehittämään.

Kieliriippuvuus: Osissa ei ole tekstiä.

Pelaajamäärä: 1–4.

Pituus: 30–60 min.