Coal Baron

Vanhojen mestarien Wolfgang Kramerin ja Michael Kieslingin Coal Baron tunnetaan suomessakin myös saksalaisella nimellä Glück auf. Peliä on suomalaisissakin kaupoissa myyty molemmilla nimillä. Englanninkielinen on R&R Gamesin jenkkijulkaisu, saksankielisen takana on Eggertspiele/Pegasus, ja siitäkin paketista löytyy englanninkieliset säännöt, eli on se ja sama, kumman hankkii.

Tässä pelissä on nimittäin hankkimisen aihetta, sen verran näppärä työläistenasettelupeli saksalaisesta hiilenkaivuusta on saatu aikaiseksi. Pelaajat kaivavat kaivoksistaan mahdollisimman paljon hiiltä asiakkaiden tarpeiden mukaan. Hiilihän ei ole yksinkertainen juttu, vaan sitä nostetaan kaivoksista peräti neljää eri lajia, ja asiakkailla on omat mieltymyksensä.

Monen laatupelin tekijät – Tikal, Java, Mexica, Torres, Linko – ovat osuneet jälleen kerran nappiin.

Pelin idea

Coal Baron on työläistenasettelupeli, mutta ei aivan niin tiukka kuin tavallisesti. Tämän pelin toiminnot voi nimittäin valita monta kertaa, kunhan vain käyttää yhden työläisen enemmän kuin edellinen pelaaja. Työläisiäkin on varsin paljon, eikä niitä voi tai tarvitse hankkia pelin aikana lisää, joten peli muistuttaa tavallaan Tikalin kaltaisia toimintapistepelejä, joista Kramer ja Kiesling ovat tulleet tunnetuiksi.

Perustoimintoja ovat: kaivoksen laajentaminen, tilausten hankkiminen, kaivaminen, valmiiden tilausten kuljettaminen ja rahan kerääminen.

Kaivoksessa on neljä kerrosta, joista jokainen tuottaa omanlaistaan hiiltä. Syvemmällä olevat hiilet ovat arvokkaampia ja kaivoslaatat myös kalliimpia hankkia. Kun pelaaja ostaa laatan, se lisätään kaivokseen ja laatalle tulee hiilikuutio tai kaksi. Tämä on ainoa tapa saada lisää hiiltä kaivettavaksi.

Tilaukset vaativat joko yhdestä kolmeen samanlaista hiiltä tai sitten neljä erilaista. Lisäksi jokaiseen tilaukseen liittyy joku neljästä kuljetusvälineestä (työntökärryt, hevoskärryt, kuorma-auto tai juna). Tilausten tekemisestä saa pisteitä, riippuen hiilten arvosta ja määrästä. Jos tilauksia jää tekemättä pelin lopussa, tekemättömistä rapsaistaan yksi piste sakkoa. Rangaistus on pieni, mutta tilauksia on vähän syytä miettiä.

Kaivaminen tapahtuu valitsemalla hissitoiminnon, jolla saa neljästä kymmeneen hissiaskelta. Pelaajilla on kaivoksessaan kaivoshissi, joka kuljettaa hiiltä maan alta tilauksille. Hissin liikuttaminen kerroksesta toiseen ja hiilen siirtäminen hissiin tai hissistä pois on yksi askel. Mitä keskittyneempi kaivos on, sitä vähemmän tarvitsee suhata kerrosten välillä ja sen tehokkaampaa on hiilen siirtäminen.

Kun hiilet on saatu kaivoksesta korteille, valitaan toimitustoiminto, eli vaikkapa kuorma-autotoiminto, jolla saa toimitettua kaikki kuorma-autotilaukset kerralla. Tässäkin keskittyminen kannattaa, mutta hajauttamisestakin saa etuja.

Monta tapaa kerätä pisteitä

Peliä pelataan kolme kierrosta, joista jokaisen jälkeen on pisteenlasku, jossa saa lisää pisteitä toimitetuista tilauksista saatujen pisteiden päälle. Pisteenlaskussa on kolme osa-aluetta, joista ensimmäisellä kierroksella lasketaan ensimmäinen, toisella kierroksella ensimmäinen ja toinen ja kolmannella kaikki kolme.

Ensimmäinen osa-alue on värienemmistöt: kuka on toimittanut eniten ja toiseksi eniten kutakin hiiliväriä? Toinen osa-alue on kuljetusvälienemmistöt: kuka on kuljettanut eniten hiiltä työntökärryillä, kuka hevosilla, kuka kuorma-autolla, kuka junalla? Kolmas on kaivoksessa olevat tyhjät hiilivaunut väreittäin, eli pelin aikana tuotetun hiilen määrä.

Lopussa saa irtopisteitä yli jääneistä rahoista ja hiilistä. Miinuksia tulee toimittamatta jääneiden tilausten lisäksi kaivoksen tasapainoisuudesta. Kaivoksessa on nimittäin pimeä puoli ja valoisa puoli. Jokainen laatta on joko pimeä tai valoisa ja pitää laittaa oikealle puolelle kaivosta. Jos puolten välillä on epätasapainoa, joutuu maksamaan sakkoja. Erikoinen juttu, näin teeman kannalta ajateltuna, mutta onpahan yksi asia lisää mietittäväksi.

Ajoitusta ja tasapainottelua

Menestys Coal Baronissa vaatii tarkkuutta. On mietittävä huolella, mitä haluaa tehdä, ja pohdittava, mikä on asioiden tärkeysjärjestys. Hirmuista paniikkia toimintojen varaamiseen ei ole, koska kaikkialle pääsee kyllä, hinta vain nousee, mutta jos joka paikassa on myöhässä, ehtii tehdä paljon vähemmän kuin nopeammat pelaajat.

Toisaalta tarkka pelaaja saa matkan varrella monesta kohdasta tehokkuusetuja. Keskittymällä kuljetuksissa kuljetusvälineisiin säästää toimintoja, kun vaikka juna- tai hevoskuljetuksia ei tarvitse lainkaan tehdä. Silloin toki luopuu myös kilpailusta näissä kuljetusmuodoissa, ja aina ei toisaalta voi valita, millaisia tilauksia juuri sillä hetkellä on tarjolla, kun tilaus on tarpeen ottaa.

Coal Baron on kestonsa puolesta sopivan napakka tapaus. Pelin parissa ei juuri tuntia pidempään mene edes ensimmäisellä kerralla, kokeneilla pelaajilla tuskin sitäkään. Turhaa odotteluaikaa ei tule, vaan peli pysyy alusta loppuun tiiviinä ja jännittävänä.

Vaikeusasteeltaan peli sopii moneen tarpeeseen. Se on mainio vähän raskaampi perhepeli, sopivan helppo opetettava pelattavaksi kokemattomienkin pelaajien kanssa ja peliharrastajille mukava kevyempi optimointihaaste. Myös eri pelaajamäärät toimivat hyvin, kaksinpelikin on mielekäs kun laudalta suljetaan osa ruuduista pelin tiivistämiseksi.

Komponenttiensa puolesta Coal Baron ei ihmeitä tarjoile, mutta toimii. Laatat ovat sen verran ohutta materiaalia, että ne käpristyvät helposti. Kuulemma auttaa, jos laatta-arkkien antaa kuivua rauhassa ennen laattojen irroittamista. Omassa, käytettynä hankitussa pelissäni laatat ovat sen verran kippuraisia, että yhtenä pinona ne eivät pystyssä pysy, mutta eipä se varsinaisesti pelaamista haittaa. Pelin paperirahat ovat myös poikkeuksellisen epäkäytännöllisiä. Muuten pelin komponentit ovat toimivat ja Dennis Lohausenin kuvitus hillityn tyylikästä.

Faktat Coal Baronista

Suunnittelija: Michael Kiesling, Wolfgang Kramer

Julkaisija: Eggertspiele, Pegasus Spiele, R&R Games (2013)

Mutkikkuus: Peli on selkeä ja helppo oppia. Erilaisia toimintoja on lopulta melko vähän, joten pelin opettaminen ei ole työläs juttu. Tätä pelatessa ei ärsytä, vaikka joka kerralla olisi mukana joku, jolle pitää neuvoa säännöt.

Onnen vaikutus: Kevyttä tuurielementtiä kaivoskärrypinon ja tilauskorttipakan muodossa on, mutta taitavin ja tehokkain pelaaja vie kyllä voiton.

Vuorovaikutus: Työläistenasettelupelien tapaan on tärkeää miettiä, mitä toimintoja muut aikovat tehdä. Blokkailu ei ole niin tiukkaa kuin toisissa työläistenasettelupeleissä, mutta jatkuvasti ei voi ylihintaakaan paikoista maksaa.

Teema: Kaivosteema toimii, vaikka siinä omat omituisuutensa onkin, kuten eriväriset hiilet ja kaivoksen pimeät puolet. Ei siis todellakaan mikään simulaatio, mutta sisäisesti peli on aika koherentti.

Uudelleenpelattavuus: Pelikertojen välillä vaihtelua on jonkin verran, mutta lopulta on aika sama, toimittaako kolme ruskeaa kuutiota vai kolme harmaata. Arvelisin kyllästyväni tähän viimeistään noin kymmenennen pelin kohdalla, kuten useimpien työläistenasettelupelien kohdalla on käynyt.

Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–4, toimii hyvin koko määrällä.

Pituus: 45–70 minuuttia.