Suunnittelija Phil Walker-Harding on profiloitunut tietynlaisten pelien tekijäksi – useimmiten mies tekee säännöiltään mahdollisimman tiukkaan puristettuja paketteja, jotka kuitenkin tarjoavat pelaajalle mielekkäitä valintoja.
Cloud City : Pilvikaupunki on loistava esimerkki kyseisestä suunnittelufilosofiasta. Vuorolla tehdään vain kolme näennäisesti yksinkertaista valintaa (lisää laatta, rakenna sillat, nosta uusi laatta), mutta näiden kautta joutuu tekemään hyvin kimurantteja päätöksiä. Silti peli on ehtaa perhepelilaatua ja sitä voi pelata melkeinpä kenen kanssa vaan.
Arkkitehtimestarin saappaissa
Pelin teemana on rakentaa pilvien yläpuolelle kohoavia pilvenpiirtäjiä ja niiden välisiä ylikulkusiltoja keräten näin kaupunginvaltuuston ääniä eli pisteitä. Pilvenpiirtäjät rakennetaan omalle 3×3 laatan tontille, jolle lisätään joka vuoro yksi laatta ja siihen merkityt rakennukset.
Valtaosa pisteistä saadaan rakentamalla siltoja talojen välille. Kun kaksi samanväristä rakennusta on kohdikkain, eikä välissä ole esteitä, saa niiden väliin lisätä sillan. Siltoja on eri pituisia, mutta mitä pidempi silta on, sitä arvokkaampi se myös on.
Viisas pelaaja hoksaakin heti, että rakennukset kannattaa rakentaa mahdollisimman kauas toisistaan, jotta väliin saa pisimmät sillat. Mutta välimatkan kasvaessa kasvavat myös riskit. Seuraavilla vuoroilla väliin saattaa ilmestyä muita rakennuksia tai siltoja, jotka sotkevat aiemmat suunnitelmat.
Jotta rakennukset eivät olisi jatkuvasti toistensa tiellä, pelissä on kolmea erikorkuista pilvenpiirtäjää. Sillan saa rakentaa, jos se menee muiden rakennusten tai siltojen yli tai ali. Näin ollen paras pistesaalis syntyy, kun siltoja risteää kaupungissa kolmessa eri tasossa eri suuntiin. Sokkelon hallinta ja eteen tulevien mutkien ratkaisu ovat osa Pilvikaupungin viehätystä.
Tavoitteet pöytään
Perussääntöjen lisäksi peliin voi lisätä tavoitekortteja, joista saadaan loput pelin pisteistä. Kortit voivat joko antaa tai vähentää kaupunginvaltuuston ääniä – esimerkiksi yksi antaa pisteitä arvokkaimmasta yhtenäisestä reitistä, toinen sinisistä rakennuksista ja kolmas rankaisee jokaisesta sillattomasta tönöstä.
Tavoitekortit eivät mutkista peliä juurikaan ja ne kannattaa lisätä peliin joko saman tien tai viimeistään yhden harjoittelupelin jälkeen. Ohjekirjassa sanotaan, että niitä voi lisätä yhden tai kaksi, mikä on perheille hyvä määrä – harrastajien kesken voi iskeä pöytään vaikka kolmekin korttia. Mitä useampi kortti, sitä mielenkiintoisempi aivopähkinä.
Tavoitteet ovatkin ainoa tapa rakentaa vuorovaikutusta ja jännitettä pelaajien välille. No okei, joskus saattaa jännittää, että ottaako joku toinen juuri sen itselle tärkeän laatan vuoronsa lopuksi, mutta siinäpä se.
Samasta syystä pelaajamäärä on hyvin joustava. Kaupunkia rakentelee yhtä mielellään kahden, kolmen ja neljän pelaajan kanssa. Hieman ihmettelen, miksi pelissä olevia siltoja ei vähennetä pelaajamäärän mukana. Siltoja on nimittäin tietty määrä ja mikäli ne loppuvat, niitä ei enää saa. Nelinpelissä tämä on oikeasti riski, mutta kaksinpelissä ei koskaan.
Olenkin pelannut kaksinpeliä niin, että siltoja poistetaan noin puolet eli 1 ja 5 pisteen siltoja poistetaan kolme, 2 ja 3 pisteen siltoja kaksi ja 8 pisteen siltoja yksi. Näin kaksinpelistä tulee heti sähäkämpi ja valinnoista paljon tärkeämpiä.
Perustukset kunnossa
Cloud Cityn parissa on helppo viihtyä, sillä rauhallisesta temmosta huolimatta valintoja on tarjolla sopivassa määrin. Välillä joutuu enemmänkin pohtimaan, ettei aja itseään umpikujaan ja turhien vuorojen suohon. Turhautumisesta ei kuitenkaan voi puhua, vaan huonoihin siirtoihin suhtautuu aika rennolla otteella.
Ja peli on todella nopea. Matsi kestää kahdeksan kierrosta ja loppupisteenlaskukin on ihanan selkeä, joten pelit pysyvät aika näppärän pituisina. Kaksinpelin saa nakuteltua rivakalla tahdilla reiluun varttiin, nelinpelikin on ohi noin 45 minuutissa.
Ehkä suurin hidastava tekijä on säilytysratkaisu. Silloille on laatikossa oma insertti, mutta siellä ne menevät täysin sekaisin. Koska siltoja on rajoitetusti niitä ei voi säilyttää sekaisin, kun joka pelin aluksi sillat on jaoteltava selkeästi omiin kasoihinsa. Ajallisesti hommaan menee vain reilu viitisen minuuttia, mutta näin lyhyessä pelissä se harmittaa yllättävän paljon. Joku oma säilytysratkaisu on suositeltavaa.
Mainio perhepeli
Peli on siis näin lautapelaajan vinkkelistä kokemuksena “ihan kiva”, sekä hyvässä että pahassa. Pelaan kyllä Cloud Citya mielelläni, mutta peli ei herätä mitään kovin intohimoisia tunteita. Toisaalta jos pelistä pitää, en usko, että peliseuran löytäminen on kovin hankalaa.
Perhepeliksi se on kuitenkin todella mainio tapaus – kolmiulotteisuus erottaa sen hyvin massasta, pelin voi opettaa kouluikäisestä ylöspäin kenelle tahansa ja pöydällä peli näyttää, kaikkine pastellisävyineenkin, hyvältä.
Faktat Cloud Citystä:
Suunnittelija: Phil Walker-Harding
Julkaisija: Blue Orange Games (2020), Amo (2021)
Mutkikkuus: Pelin säännöissä ei nokka tuhise, mutta hyvin pelaaminen saattaa vaatia ainakin sen yhden harjoituspelin.
Onnen vaikutus: Välillä laattariville ei vain tule sopivia laattoja ja oma peli voi töpätä siihen. Tällaista tapahtuu kuitenkin melko harvoin.
Vuorovaikutus: Tavoitekorteissa joistakin asioista vain nopein saa pisteet ja uusia laattoja valitessa riviltä voi vahingossa napata jotain toiselle tärkeää. Melko vähäistä kuitenkin.
Teema: Arkkitehtien kilpailu kaupunginvaltuuston äänistä on kyllä höpsö teema, mutta ajatus pilvien yläpuolelle nousevista rakennuksista on hieno. Peli myös näyttää upealta ja houkuttelevalta.
Uudelleenpelattavuus: Tavoitekortteja on kymmenen erilaista, joten pelistä löytyy hieman vaihtelua. Silti, lisäkortit eivät olisi olleet pahitteeksi.
Kieliriippuvuus: Peli ei vaadi kielitaitoa.
Pelaajamäärä: 2–4.
Pituus: 15–45 minuuttia, rennolla tahdilla pelatessa lisätään pituuteen vartti.