Clippers

Clippersin aiheena ovat klipperit, aikansa nopeimmat rahtialukset, joilla kuljetettiin tuoretta tavaraa Aasiasta Eurooppaan 1700- ja 1800-luvuilla. Tässä pelissä ei kuitenkaan purjehdita klippereiden perinteisiä reittejä Kiinasta, Itä-Intiasta ja Australiasta Eurooppaan, vaan rakennellaan laivareittejä Tyynellemerelle.

Jos Clippers tuntuu junapeliltä, se johtuu siitä että pinnan alla se on sellainen. Alunperin peli ilmestyi nimellä Santa Fe vuonna 1992 Alan Moonin omalla White Wind -nimellä. GMT Games uudisti Santa Fen nimellä Santa Fe Rails vuonna 2001 ja Eurogames teki Clippersin vuonna 2002.

Kaikkia näitä pelejä yhdistää yhteisten reittien rakentelu: kukaan ei omista rautatie- tai klipperilinjoja, vaan jokainen yrittää saada yhteisiä reittejä ohjatuksi itselle mieluisiin kohteisiin.

Kiivasta menoa Tyynellämerellä

Pelin alussa pelaajille jaetaan valtiot ja ensimmäiset tukikohdat levitellään Tyynenmeren saarille. Sen jälkeen lähdetään levittämään laivareittejä. Tavoitteena on saada omien tukikohtien luokse laivareittejä: jokaisella saarella on pistearvo (3–8 pistettä) ja tukikohdan arvo on saaren arvo kertaa saarelle tulevien eri laivareittien lukumäärä. Korkeimmat pisteet ovat luonnollisesti laudan kaukaisemmalla reunalla.

Kierroksen aluksi voi noukkia bonuslaatan tai pelata uuden tukikohdan mihin tahansa vapaaseen ruutuun. Bonuslaatat vaikuttavat varsinaisen kierroksen kulkuun. Laivareittien rakennus pelataan kahtena kierroksena. Kummallakin kierroksella saa edistää yhtä laivareittiä yhden askeleen verran. Mikäli laivareitti päätyy saarelle, jolla ei ollut vielä yhtään reittiä, tienaa kaksi rahaa; jos saari on jo käyty toisella linjalla, mutta ei pelatulla, siitä saa yhden rahan.

Bonukset nopeuttavat rakennusta. 2x-bonuksella saa pelata kaksi askelta ja vierailurahat saa tuplana. 3x-bonuksella saa pelata kolme askelta, mutta ei saa vierailurahoja ollenkaan. 5x-laatta sallii pelata viisi askelta, mutta vain kerran, eli kun reitinrakennusta tehdään kaksi kierrosta, 5x-laatan omistaja rakentaa joko ensimmäisellä tai toisella kierroksella, mutta ei molemmilla.

Peli päättyy, kun kaikki laivareitit on ajettu loppuun, eli joko palikat ovat loppu tai reitti on umpikujassa, josta ei pääse enää eteenpäin.

Kilvoittelua rajallisista resursseista

Laivareitit etenevät kerrallaan yhteen suuntaan: reitti jatkuu päästään ilman haaroittumista. Kierroksen alussa on mahdollista ostaa lisäklipperi, jolla saa haaroittaa reitin, jonka jälkeen se voi lähteä toiseenkin suuntaan. Reittien pituus on rajallinen, jokaisella yhtiöllä on tietty määrä reittipalikoita, eikä enempää tipu.

Pelaajien risteävät intressit törmäävät siis toisiinsa toden teolla. Jokainen haluaisi tietysti viedä reittinsä omiin kahdeksan pisteen satamiinsa, mutta kun kuka tahansa voi pelata mitä reittiä tahansa, se ei aina ole helppoa. On parasta, jos on joku liittolainen, jonka kanssa on yhteinen suunta.

Reitin vieminen saarelle on hyvä, koska siitä saa rahaa, mutta jos reitti pysähtyy saarelle, kuka tahansa voi lähteä viemään sitä haluamaansa suuntaan – joka on todennäköisesti aivan eri suunta kuin mihin itse haluaisit. Haaroittaminen voi auttaa, mutta etenkin pienemmillä laivareiteillä palikoiden loppuminen ennen perille pääsemistä on realistinen uhkakuva.

Clippers voi olla kiva peli, jossa kaikki pääsevät perille ja lopussa katsotaan, kuka on pärjännyt parhaiten – tai sitten se voi olla katkeraa harhaanjohtamista, jossa yksikään laivareitti ei pääse perille kahdeksan pisteen satamiin. Paljon riippuu pelaajista. Ilkeys tekee pelistä maukkaamman.

Mikroskooppiset pelimerkit

Eurogamesin peli vuosimallia 2002 antaa ymmärtää, että ihan nykystandardin mukaista tavaraa ei välttämättä käsillä ole. Didier Florentzin ja Guillaume Rohmerin kuvitus on tyylikästä, kansikuva on hieno ja pelilautakin on merellinen olematta tylsä. Käytettävyysongelmia on kuitenkin jonkin verran.

Pahin vika on ehdottomasti mikroskooppisen pienet satamamerkit. Halkaisijaltaan kuusimilliset pahvilätkät ovat toivottoman pieniä ja epäkäytännöllisiä. Mieleen tulee Nusfjordin kolikot. Clippers on hengeltään jotenkin Winsome Gamesin henkinen peli ja vaikka Winsome olisikin tehnyt pelistä rumemman, ainakin näiden minipahvilätkien tilalla olisi pienet puukuutiot.

Kovin suuria pisteitä ei voi myöskään antaa reittiviivoille, jotka on piirretty vaaleansinisellä tummansinistä taustaa vasten. Linjat erottaa kyllä, mutta varsinkin yksisuuntaisista linjoista voi olla vaikea huomata, kumpaan suuntaan niitä saa kulkea. BGG:ssä on kuva, jossa linjoja on merkitty hopeatussilla, jotta ne erottuvat paremmin; ei hullumpi tuunaus.

Muuten pelin ulkoasussa ja käytettävyydessä ei ole suurempaa valittamista.

Kauppalaivasotaa

Kannattaako peliin sitten tutustua? Clippersillä on yhä faninsa. Ihan äkkiä ei tule mieleen toista peliä, jossa jaetut tavoitteet ja täyden informaation reitinrakennus yhdistyisivät tällaisella tavalla ilman huutokauppoja ja osakkeita – vastavaanlaisia elämyksiä tarjoilee toki Chicago Express, mutta se on myös osakehuutokauppa, mikä tekee pelikokemuksesta erilaisen.

Pelaajamääräksi luvataan 2–5, mutta en näe mitään syytä pelata peliä alle neljällä ja parhaimmillaan se on nimenomaan viidellä pelaajalla. Lisäksi peli vaatii tietynlaiset pelaajat: peli toimii paljon mehevämmin, kun pelaajat ovat tiukkoina ja tekevät kaikkensa torpedoidakseen linjojen pääsyn kahdeksan pisteen satamiin. Jos kaikkiin arvosatamiin menee pelin lopussa laivareitti tai pari, peli on ollut  löysää ja silloin Clippers ei yksinkertaisesti näytä parasta teräänsä.

Clippers on kelpo peli, jossa on mielenkiintoisia ajoitushaasteita ja kiinnostavia valintoja joka vuoro – otanko 2x-bonuksen ja paljon rahaa, pitäisikö puskea 3x-laatalla reittejä eteenpäin vai kenties kerätä pisteitä pelaamalla satamamerkki laudalle? Valinta on hyvin harvoin itsestäänselvä. Komponenttipulmista huolimatta peli on sopivalla porukalla edelleen ehdottomasti pelaamisen arvoinen.

Faktat Clippersistä

Suunnittelija: Alan R. Moon

Julkaisija: Eurogames Descartes (2002)

Mutkikkuus: Säännöt ovat helpot, niihin ei liity mitään vaikeaa. Peli on helppo selittää.

Onnen vaikutus: Kaikki informaatio on avointa, eikä mitään satunnaistekijöitä ole mukana. Järjestelmä on kuitenkin kaoottinen ja herkkä heilahduksille, joten erityisen laskettavissa peli ei ole.

Vuorovaikutus: Jos kaikki pelaavat leppoisasti yhteistä hyvää ajatellen, peli lässähtää täysin. Clippers edellyttää toimiakseen laivareittien blokkailua ja muuta vähän kieroa peliä.

Teema: En ole ihan varma, onko laivateemassa varsinaisesti mitään järkeä, mutta onhan se ihan mukavaa vaihtelua rautatieteemalle (joka kyllä toimisi vähän paremmin).

Uudelleenpelattavuus: Peli on niin vahvasti pelaajien välisestä vuorovaikutuksesta kiinni, että uudelleenpeluuarvoa kyllä riittää, jos pelaajat pelin parissa viihtyvät.

Kieliriippuvuus: Toimintolaatoissa on tekstiä, mutta ne oppii ulkoa nopeasti.

Pelaajamäärä: 2–5, käytännössä 4–5.

Kesto: 90 minuuttia.