Clash of Cultures

Clash of Cultures on perinteinen sivilisaatioiden kamppailuun keskittyvä 4x-peli ja hyvinkin toimiva sellainen. Peli ulottuu esihistoriasta aikaan ennen ruutiaseita. Pelin suunnittelija Christian Marcussen tunnetaan ehkä parhaiten merirosvopeli Merchants and Maraudersin suunnittelijana, oiva peli sekin.

Tarkoituksena on kerätä pisteitä kehittämällä omaa kansakuntaa. Resursseja kerätään, teknologioita tutkitaan, tehtäviä suoritetaan, kaupunkeja valloitetaan ja ihmeitä rakennetaan. Kierroksen kuusi lopussa tai kun vain yhdellä pelaajalla on kaupunkeja jäljellä, pisteet lasketaan ja suurimman pistesaaliin kerännyt pelaaja voittaa pelin.

Sivilisaatioiden nousu

Pelin alussa päätetään, millä kansalla haluaa pelata. Valinnalla ei ole merkitystä, sillä jokaisella kansalla on samat teknologiat tutkittavana. Jos peliin haluaa vaihtelua kansojen välillä ja lisää sisältöä, suosittelen lämpimästi Clash of Cultures: Civilizations -lisäosan hankkimista. Tämä arvostelu koskee kuitenkin vain peruspeliä.

Peli koostuu kuudesta kierroksesta, jotka on jaettu kolmeen vuoroon. Jokaisella vuorolla kukin pelaaja saa tehdä kolme toimintoa, ennen kuin siirrytään seuraavaan vuoroon.

Vuorolla tehtävät toiminnot voivat olla jokin pelin vakiotoiminnoista, kuten kaupungin aktivoiminen, yksiköiden siirtäminen, kulttuurin levittäminen, teknologian tutkiminen tai vaikkapa tutkitun teknologian mahdollistaman toiminnon aktivoimista. Toimintoja saa toistaa, mutta kaupunkien kanssa kannattaa olla varovainen. Liian innokas kaupungin aktivoiminen samalla vuorolla johtaa tyytymättömiin asukkaisiin ja laskevaan tuottavuuteen.

Pelissä kartta on alussa tutkimaton ja pilvien peitossa. Kun pelaaja siirtää yksiköitään tutkimattomalle karttapalalle, käännetään karttapala oikein päin ja asetellaan muutaman helpon säännön perusteella paikalleen. Tutkitulla alueella saattaa tulla vastaan barbaareja, jotka rauhaan jätettynä eivät välttämättä jätä pelaajaa rauhaan, joten uudisasukkaiden hengenmukaisesti barbaarit kannattaa tuhota ennenkuin ne riehaantuvat.

Kaupungit avainasemassa

Kaupunkien rakentaminen ja laajentaminen on tärkeä elementti pelissä. Jokainen pelilaudalle rakennettu kaupunki aloittaa koosta yksi. Jokaista kaupunkiaan voi erikseen laajentaa suuremmaksi, mutta se vaatii lisäkaupunkien rakentamisen. Kun pelaajalla on rakennettuna kaksi kaupunkia, voi molemmat kaupungit laajentaa kahden kokoisiksi ja niin edelleen.

Laajentaminen ei onnistu, jos kyseistä kehitystä ei ole tutkittu, joten tästä päästään kehityksiin. Jokainen kehitysaskel maksaa kaksi ruokaa. Ruokaa ja muita resursseja saa pelissä aktivoimalla kaupungin, jolloin kaupungin ympäriltä voi kerätä resursseja korkeintaan kaupungin koon osoittaman määrän. Koon kaksi kaupunki voi kerätä kaupungin ympäriltä esimerkiksi kiveä ja ruokaa, kun koon yksi kaupunki voisi kerätä vain toisen näistä.

Kehitysten tutkimisella kansakunta saa käyttöönsä erilaisia ”apuvälineitä” kuten kastelujärjestelmän, navigaation, piirityskoneet tai vaikkapa myytit. Kehityksiä tutkimalla pelaaja voi saada käyttöönsä joko kulttuuripisteitä tai mielialaa. Kun kansakunta kehittyy pitkälle tietyllä alueella, esimerkiksi uskonnollisuudessa, tulee valittavaksi lisää kehityksiä. Jatkokehitykset saattavat olla erilaisia hallintomuotoja tai kehittyneempää teknologiaa esimerkiksi sotaisalla puolella. Jokainen teknologia on omalla tavallaan hyödyllinen ja peli tukee kohtuullisen hyvin myös rauhanomaisempaa taktiikkaa käyttäviä pelaajia, joten strategiaansa kannattaa hieman etukäteen suunnitella.

Resursseja pelissä on useita erilaisia. Perusresursseiksi lasketaan ruoka, kivi ja puu. Näillä hoidetaan tutkiminen, joukkojen ostaminen ja rakentaminen. Kulta ja ideat ovat erikoisempia. Kullalla voi korvata minkä tahansa perusresurssin ja ideoita voidaan hyödyntää esimerkiksi korvaamaan ruokaa. Tärkeitä resursseja, erityisesti pelin puolen välin jälkeen, ovat kulttuuri ja mieliala. Kulttuurilla voidaan esimerkiksi vaikuttaa muiden pelaajien kaupunkeihin ja mielialalla voidaan parantaa kaupungin mielialaa, jos kaupunkia on aktivoinut liian ahkerasti.

Sotiminen pelissä on toteutettu selkeällä tavalla. Sotimisessa heitetään kuusisivuista noppaa jokaista taisteluun osallistuvaa joukkoa kohden. Noppien tulokset lasketaan yhteen ja jaetaan viidellä. Jokainen täysi numero tuhoaa vastustajalta yhden joukon. Jos kaupunkiin hyökättäessä kaikki puolustajan joukot on tuhottu, korvaa hyökkääjä vastustajan kaupungin omallaan ja saa yhden kultarahan. Teknologiat toki vaikuttavat käytettävien noppien määrään ja voivat muuttaa taistelun kulkua paljonkin.

Kulttuurin ja mielialan muutoksilla on vaikutusta pelin kulkuun. Kun kulttuuri tai mieliala nousee mittarilla kohtaan kolme, viisi tai seitsemän, nostetaan tapahtumakortti. Kortteista tulevat tulokset voivat antaa pelaajalle resursseja, aiheuttaa katastrofeja tai vaikkapa aiheuttaa barbaarien hyökkäämisen. Kortit tuovat mukavasti lisäväriä peliin.

Kun kierroksen kaikki kolme vuoroa on pelattu, alkaa tilannekatsaus. Tässä vaiheessa tarkastetaan jokaisen pelaajan kohdalla, onko hän saavuttanut oman tehtävänsä. Jokainen suoritettu tehtävä on kahden voittopisteen arvoinen. Tehtäväkortin voi suorittaa aina joko rauhanomaisesti tai sotimalla. Kun tehtävät on katsottu, jokainen pelaaja saa yhden ilmaisen kehityksen ja yhden toiminto- sekä tehtäväkortin.

Toimintokortit auttavat pelaajia joko sotimisessa tai yleisessä toiminnassa, joten niiden käyttäminen oikeaan aikaan auttaa pelaajaa mitä suuremmissa määrin.

Helppo oppia ja selkeä pelattava

Pelin yhtenä vahvuutena on ehdottomasti selkeä pelattavuus, jota ei ole tehty monipuolisuuden kustannuksella. Poikkeussääntöjä on hyvin vähän ja perussäännöiltään peli on mukavan yksinkertainen. Peli etenee jouhevasti, mutta ylianalyysiin taipuvaiset pelaajat voivat hidastaa peliä huomattavasti.

Pelissä on selkeästi hyötyä kokemuksesta, jotta tietää mitä kannattaa tutkia ja missä järjestyksessä. Peliin tuovat mukavaa vaihtelua tapahtumakortit, jotka pitävät tiettyä yllätyksellisyyttä yllä. Testipelien aikana huomasin ehkä liikaakin varovani tapahtumakortteja, erityisesti silloin, kun barbaareja oli paljon kartalla ja omalla kansalla oli vain yksi yksikkö käytettävissä. Ehkä tämä oli viisastakin, sillä voitin pelit, tosin hyvin pienellä marginaalilla.

Peliä voi pelata rauhanomaisesti, mutta aina kannattaa olla ainakin hieman joukkoja kehitettynä, jotta barbaarit tai toiset pelaajat eivät jyrää omilla joukoillaan kaupunkeja ihan ilmaiseksi.

Vaihtelua peliin tuovat myös sattumanvaraisesti valitut piilossa olevat karttapalat. Vaikka ne ovatkin hyvin samanlaisia, niin ne tuovat silti vaihtelua peliin ja nostavat uudelleenpeluuarvoa huomattavasti.

Suosittelen peliä kevyehköä sivilisaatiopeliä hakeville ja myös niille, jotka pitävät perinteisestä sivilisaatiosta. Melko pian kannattaa tosin hankkia peliin lisäosa, joka antaa kansoille omanlaisensa leiman ja alkukehityksen. Peruspeliä voi kuitenkin pelata pitkään hyvillä mielin. Pelin taide on toimivaa ja erityisesti pidän kaupunkien koon mallintamisesta paloilla, se toimii ja tuo mukavasti lisää väriä pelilaudalle.

Peli toimii kohtuullisen hyvin myös kahdella pelaajalla, mutta luonnollisesti on parhaimmillaan kolmella tai neljällä pelaajalla. Ainakaan kaksinpelillä peliin ei saa kulumaan neljää tuntia oikeastaan millään tavalla, omissa testeissä jäätiin alle kolmen tunnin. Neljällä pelaajalla aikaa kuluu varmasti neljä tuntia, joten arvioisin peliajaksi noin tunnin pelaajaa kohden.

Faktat Clash of Culturesista

Suunnittelija: Christian Marcussen

Julkaisija: Z-Man Games (2012)

Mutkikkuus: Peli on selkeä ja jouhevasti pelattava.

Onnen vaikutus: Tuuria on mukana karttapalojen ja toimintokorttien muodossa. Taisteluissa noppatuurilla on oma merkityksensä.

Vuorovaikutus: Vahvasti mukana, sillä aina on joku, joka alkaa sotimaan.

Teema: Vahvaa sivilisaation rakentamisteemaa.

Uudelleenpelattavuus: Hyvä. Lisäosan hankkiminen tulee jossain vaiheessa eteen.

Kieliriippuvuus: Korteissa sekä kehityksissä on paljon englanninkielistä tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–4, ei parhaimmillaan kaksinpelinä.

Pituus: noin 60 minuuttia pelaajaa kohden.