Chicago Express (Wabash Cannonball)

Chicago Express ilmestyi alunperin Winsome Gamesin julkaisemana nimellä Wabash Cannonball. Wabash oli Winsomen tyyliin ulkoisesti erittäin karu, mutta sisältä täyttä dynamiittiä. Wabashia kaupiteltiin melkoisen ahkerasti BoardGameGeekissä ja kun mainetta kertyi, peli sai varsin pian Queen Gamesin innostumaan. Syntyi uusi, ulkonäöltään huomattavasti vakuuttavampi Chicago Express.

Harry Wun (joidenkin väitteiden mukaan Winsomen pomon John Bohrerin salanimi, mutta ilmeisesti kuitenkin eri henkilö) suunnittelema junapeli aloittaa uuden Historic Railroads -sarjan. Samassa sarjassa onkin jo ilmestynyt erittäin hyvä Preußische Ostbahn. Chicago Express kierrättää ideoita Winsomen aikaisemmista peleistä, sillä toimintojärjestelmä on tuttu Pampas Railroadsista, osakkeiden arvon kehitys pelin aikana taas Riding-sarjasta.

Pelin idea

Pelin alussa kartalla on neljä Yhdysvaltojen itärannikolta aloittavaa rautatieyhtiötä: Pennsylvania, Chesapeake & Ohio, Baltimore & Ohio ja New York Central. Pelaajat ostavat näiden yhtiöiden osakkeita tienatakseen rahaa osingoilla. Kun peli loppuu, eniten rahaa kerännyt voittaa. Lopussa osakkeet ovat arvottomia, vain osingoista tienattu käteinen ratkaisee.

Vuorollaan pelaajat valitsevat yhden kolmesta toiminnosta. Laajentaminen kasvattaa jonkun rautatien rataverkkoa, kehitys tekee kaupungeista ja kaivoksista tuottoisampia ja kapitalisointi taas tarkoittaa osakkeen myymistä.

Toimintoja on tarjolla rajallinen määrä ja kun kaksi toimintoa on kulutettu loppuun, peli katkeaa osingonjakoon. Osingonjaon yhteydessä tarkistetaan pelin loppuehto ja jos peli jatkuu, kaikki toiminnot ovat taas käytössä ja peliä jatketaan.

Radanrakennusta

Laajennoksessa yhtiöt saavat latoa kartalle korkeintaan kolmen ruudun verran rataa. Tässä on muutama mutka matkassa: radan rakentaminen maksaa (firman kassasta), osaan heksoista mahtuu vain yhden firman rataa ja firmalla on rajallinen määrä rataa pelattavaksi. Tavoitteena siintää usein laudan toisella reunalla odottava Chicago, jonne ajaminen tuottaa yhtiön omistajille mukavan bonuksen.

Kun rata kulkee kaupunkien ja kaivosten halki, yhtiön arvo ja siten maksettavat osingot nousevat. Tuloja voi lisätä myös kehittämällä kaupunkeja ja kaivoksia tuottoisammiksi. Osakkeiden määrä vaikuttaa myös ratkaisevasti osinkoihin, sillä osingot osaketta kohti saadaan jakamalla firman arvo myytyjen osakkeiden määrällä.

Osakekauppaa

Kapitalisaatiovaiheessa pelaaja laittaa yhden osakkeen myyntiin haluamaltaan firmalta. Eri yhtiöillä on eri määrä osakkeita, kahdesta kuuteen. Osake myydään huutokaupalla korkeimman hinnan maksajalle. Rahat menevät yhtiön kassaan, josta niillä rahoitetaan laajentumista.

Yksi kuriositeetti on itse Wabash Cannonball. Tämä pikkufirma perustetaan, kun joku yhtiöistä saa radan Chicagoon valmiiksi. Wabashin ensimmäinen osake huutokaupataan oitis ja joku saa kehittää firmasta jotain pientä ja somaa.

Peli päättyy kun riittävän paljon osakkeita on myyty, tarpeeksi rataa on rakennettu, kehityskuutiot loppuvat tai yhdeksäs osingonjako on tehty. Osakkeiden myynti taitaa olla se tavallisin lopetus. Joka tapauksessa pelaajilla on varsin paljon valtaa sen suhteen, koska peli loppuu ja pelin pituuden hallitseminen on ratkaisevaa strategian kannalta.

Yhteistyötä

Chicago Express on yhteistyöpeli. Yksinäinen susi ei pärjää, vaan menestys syntyy usein parityöllä. Yleensä ei itse asiassa ole edes valinnanvaraa, sillä yksinään hääräilyä ei sallita. Jos yrittääkin pärjätä yksin, joku pistää rauhassa kehittelemäsi firman osakkeen myyntiin juuri silloin, kun et pysty sitä itse ostamaan.

Yhteistyössä on kuitenkin voimaa, sillä kaksi pelaajaa ajaa firman Chicagoon tuplasti nopeammin. Mitäs siitä jos osingot joutuu jakamaan? Joskus käy tietysti niinkin, että osakkeiden jako ei ole tasainen, jolloin vähemmistöosakkaan on mietittävä, auttaako enemmistöosakasta vai ajaako firma tutkimaan vaikkapa vuoria siten, että ratakuutiot eivät riitäkään Chicagoon asti.

Chicago Express on täynnä tällaisia hienovaraisia mahdollisuuksia ovelaan pelaamiseen. Yksi hauska yksityiskohta on se, että toiminnon saa valita ja olla käyttämättä — siinä vaiheessa kun tietää, miksi näin kannattaa tehdä, on jo vähän parempi pelaaja.

Pelissä on melko vahva perhosefekti, eli pienillä jutuilla on isoja, ennalta-arvaamattomia seurauksia. Menestymisen salaisuudet ovat vielä vähän hämärän peitossa, ja paljon tässä pelissä riippuu siitä, mitä muut pelaajat tekevät.

Onnekas helmi

Wabash Cannonball olisi voinut lipua ohi useimpien pelaajien tutkasta pienen julkaisijansa vuoksi, mutta onneksi peli sai ansaitsemaansa huomiota. Se tarjoaa kuitenkin harvinaislaatuisen nasevan pelikokemuksen, sillä kokeneet pelaajat pelaavat paljon pureskeltavaa tarjoavan pelin helposti alle tunnissa.

Joka makuun peli ei sovi, ja John Bohrer onkin läntännyt alkuperäiselle pelille napakan 29 vuoden suositusikärajan. Queen Games luokittelee pelin perhepeliksi ja tarjoilee 12 vuoden ikäsuositusta. Enemmän tämä kuitenkin aikuisten peli on.

Peli toimii 2-6 pelaajalla, joskaan ääripäät eivät ole kaikkien mieleen. Kolmesta viiteen pelaajaa toimii joka tapauksessa varmasti.

Lisäosa

Wabash Cannonballiin on olemassa kaksi minilisäosaa, Erie Railroad ja Narrow Gauge Railroads. Erie lisää peliin yhden osakkeen Erie-firman. Se on mielenkiintoinen kuriositeetti ja kokeneille pelaajille mainio tapa sekoittaa tuttuja kuvioita. Narrow Gauge mahdollistaa pienten mikrorautateiden rakentelun, eli lisää toimintovalikoimaa ja antaa blokkailumahdollisuuksia. Lisäosat on julkaistu myös Chicago Expressiin, kätevästi yhdessä paketissa.

Suunnittelija: John Bohrer
Julkaisija: Queen Games / Winsome Games
Ilmestymisvuosi: 2008 / 2007
Pelaajamäärä: 2-6
Pituus: 60-90 min