Warhammerin fantasiamaailmasta on tehty korttipelejä, roolipelejä, tietokonepelejä ja lautapelejä. Fantasiamaailmana se lienee tuttu suuremmallekin yleisölle, ainakin rosoisesta ja yliampuvan synkästä taiteestaan, jos ei muusta. Maailman historia on rikas ja siitä on helppo ammentaa ideoita peleille. Nyt arvostelussa oleva peli on yksi parhaimmista.
Pelin idea
Chaos in the Old Worldissa pelaajat astuvat Warhammerin fantasiamaailman kaaoksen jumalien kenkiin ja yrittävät korruptoida, valloittaa ja hallita maailmaa. Jokaisella jumalalla on omat vahvuutensa ja pelityylinsä, mutta ne ovat sopivasti toistensa kanssa päällekkäin niin, että konflikteilta ei voi välttyä.
Pelin alussa pelaajat valitsevat kukin oman jumalansa. Jokaisella jumalalla on käytettävissään joukkoja alueiden valloittamiseen ja korruptoimiseen, sekä kortteja jotka edustavat jumalan voimia, kirouksia ja loitsuja. Jumalia on valittavana neljä erilaista. Lisäosa The Horned Rat tuo peliin viidennen jumalan.
Pelikierros pelataan kuudessa vaiheessa. Kierroksien aikana jumalat toimivat aina samassa järjestyksessä, tämä on syytä huomioida pelitaktiikassa. Kierros alkaa maailmakortin nostamisella. Maailmakorttien tapahtumat vaikuttavat useimmiten kaikkiin pelaajiin. Kortti saattaa nostaa esimerkiksi puolustavien maanviljelijöiden puolustusarvoa tai tuoda lisää neutraaleja yksiköitä kartalle.
Maailmakortin pelaamisen jälkeen pelaajat nostavat jumalan pelilaudassa kerrotun määrän kaaoskortteja käteensä. Kortit ovat jokaisella jumalalla pääosin erilaisia ja niiden oikeanlainen käyttäminen on pelissä avainasemassa. Väärin pelatut kortit eivät pilaa peliä kokonaan, mutta tekevät pelaamisesta huomattavasti hankalampaa pelin myöhemmillä kierroksilla.
Joukkoja ja kortteja
Kun kortit on nostettu, siirrytään kutsumisvaiheeseen. Pelaajat voivat vuorollaan pelata kädestään kortteja tai kutsua joukkoja. Vuoron aikana voi kuitenkin tehdä vain yhden asian, eli kutsua yksikön tai pelata kortin, ja tätä jatketaan, kunnes kaikki ovat jättäneet toimintonsa välistä. Kierros jätetään yleensä välistä, jos mahtipisteet loppuvat tai sopivaa korttia ei ole pöytään pelattavaksi.
Jos joukkoja ei ole vielä pelannut, niitä voi pelata mihin tahansa. Jos yksikköjä on jo pelissä, täytyy seuraavat pelata joko samalle tai viereiselle alueelle. Kaaoskortit pelataan pelilaudalla oleville aluepaikoille. Korttien pelaamisessa sääntöjä on kolme. Ensimmäisenä ja tärkeimpänä sääntönä on että kortissa olevat asiat ovat pakollisia, vaikka ne olisivatkin haitallisia. Toinen sääntö koskee korttien ratkaisemista oikeassa järjestyksessä vasemmalta oikealle ja kolmas sääntö rajaa korttien pelaamisen vain tyhjiin paikkoihin.
Korttien voimat saattavat olla kertaluontoisia tai pysyviä kierroksen ajan. Korttien pelaamisella voidaan tehokkaasti vaikuttaa pelin kulkuun ja jopa romuttaa toisen pelaajan monimutkaiset suunnitelmat täysin. Pelissä on hyvä olla yleinen suunta ja tärkeintä on pystyä reagoimaan jatkuvasti muuttuviin tilanteisiin.
Taistelua ja korruptiota
Taisteluvaiheessa ratkaistaan alueilla olevien joukkojen taisteluiden tulokset. Joukot aiheuttavat vahinkoa, jos kuusisivuisen nopan heiton tulos on 4, 5 tai 6. Noppien määrä on joukkojen hyökkäysarvo yhteenlaskettuna. Yksikön saadessa vahinkoa sen puolustusarvon verran, se tuhoutuu. Jos alueella on useampien jumalien yksikköjä, nopan heitot ratkaistaan kierrosjärjestyksessä ja ne saa jakaa haluamallaan tavalla eri osapuolille.
Viimeinen varsinainen pelaamisvaihe kierroksella on korruptoimisvaihe. Pahat jumalat kun tuppaavat vielä hyökkäyksien lisäksi houkuttelemaan maita ja valtiaita omalle puolelleen. Alueiden korruptoimiseen tarvitaan hallinta-arvoa. Tämä lasketaan joukkojen kokonaismäärä lisättynä alueelle pelattujen kaaoskorttien mahtipistemäärällä. Jos alueelle laskettu hallinta-arvo ylittää alueen vastustusarvon, pelaaja saa aluekohtaisen määrän voittopisteitä. Alueille pelatut kultistit taas korruptoivat aluetta, niistä ei ole taistelussa yleensä juurikaan hyötyä. Jokaista alueella olevaa kultistia kohden asetetaan yksi korruptio merkki, jos merkkien yhteenlaskettu määrä on 12 tai enemmän, alue korruptoituu ja sille ei enää voi pelata kortteja. Kaksi eniten aluetta korruptoinutta pelaajaa saa aluekohtaiset pisteet alueelta, ja tämä piste määrä muuttuu kun enemmän alueita korruptoidaan.
Korruptoivat pelaajat saavat asettaa merkkinsä jumalan uhkaa maailmalle mittaavan pyörän päälle. Tämä pyörä on jokaisella jumalalla hieman erilainen ja aktiivinen pyörän saaminen eteenpäin saattaa ratkaista pelin, joten sen väheksyminen tai huomiotta jättäminen voi ratkaista voiton.
Kun kaikki vaiheet on pelattu, poistetaan pöydältä pelatut kaaoskortit, tarkastetaan aiheuttaako maailmakortti jotakin kierroksen lopussa ja tarkastetaan mahdollisen voittotavoitteen täyttyminen.
Kun jokin pelaajista on saavuttanut 50 pistettä, viisi aluetta on korruptoitu tai jos jumalan oma uhkaa mittaava pyörä osoittaa voittoa, peli päättyy.
Hyvä ja jouheva aluehallintapeli
Pelin perusmekaniikka on yksinkertainen, siinä ei ole monimutkaisia sääntöpoikkeuksia tai lisäsääntöjä opeteltavana. Pelaaminen on hyvin suoraviivaista ja välillä jopa tunnelmallista. Warhammerin fantasiamaailmasta ei ole kuitenkaan pakko tietää taustoja, jotta pelistä voisi nauttia.
Testipelissä kolme pelaajaa tunsi Warhammerin maailman hyvin ja yksi ei ollenkaan. Viimeisellä kierroksella maailmasta tietämätön oli jaetulla ensimmäisellä sijalla.
Peli on hyvin tasapainotettu. Yksikään jumalista ei ole ylivoimainen ja koska kaikilla on hieman erilaiset vahvuudet, peli on mielenkiintoista jo alkumetreiltä lähtien. Tiukkaa taistelua alueiden hallinnasta oli havaittavissa heti pelin toiselta kierrokselta lähtien ja myös muiden taisteluihin sotkeutuminen esimerkiksi korttien avulla oli vahvasti mukana.
Pelin pelaajamäärän rajoittaminen kolmeen tai neljään tekee pelaamisesta harvinaisempaa herkkua. Kuitenkin juuri pelaajamäärän rajoitteen vuoksi peli on saatu tasapainotettua hyvin.
Jos aluehallinta kiinnostaa, kannattaa tämä peli kokeilla. Se ei turhaan ole saanut hyvää mainetta pelaajiltaan ja sillä on suhteellisen uskolliset faninsakin. Testipeliryhmästä jokainen halusi peliä pelattavan pian uudelleen.
Pelin tekijät ovat selkeästi opiskelleet Warhammerin fantasiamaailmaa, sillä peli on uskollinen kirjoille. Tästä pisteet.
Lisäosakin löytyy
Peliin on julkaistu lisäosa nimeltään Chaos in the Old World: The Horned Rat Expansion, joka lisää viidennen jumalan peliin. Se kannattaa katsastaa, jos pelin aikoo hankkia.
Faktat Chaos in the Old Worldista
Suunnittelija: Eric M. Lang
Julkaisija: Fantasy Flight Games (2009)
Mutkikkuus: Pelin säännöt ovat selkeät ja suoraviivaiset. Pelin hallitseminen vaatii kuitenkin yhden pelin pelaamisen opettelumielessä.
Onnen vaikutus: Pelissä on tuurielementtiä noppien heittämisen ja korttien nostamisen muodossa.
Vuorovaikutus: Aluehallintapelien tapaan peli on tiukkaa kamppailua pelaajien kesken.
Teema: Warhammer-teema on vahva ja se toimii.
Uudelleenpelattavuus: Hyvä.
Kieliriippuvuus: Säännöt ovat englanniksi ja korteissa paljon englanninkielistä tekstiä.
Pelaajamäärä: 3–4
Pituus: 90 minuuttia
Yksi vastaus aiheeseen “Chaos in the Old World”
Kerrassaan erinomainen peli. Vaati tosin ainakin meidän peliporukaltamme useamman pelin ennen kuin näennäisen sattumanvaraisuuden alta paljastui taitoa ja suunnittelua vaativa peli. Toinen huomionarvoinen seikka on pelaajien määrän ja kokemuksen vaikutus. Peli on selkeästi parhaimmillaan ja ennenkaikkea tasapainossa neljällä pelin tuntevalla pelaajalla. Yhdenkin aloittelijan tuominen mukaan (etenkin jos aloittelija pelaa jotain muuta jumaluutta kuin Khornea) keikuttaa tasapainoa ikävästi.