Challengers!

Videopelien ystävät tietänevät “auto battler”-genren. Siinähän perusidea on kasata joukkue, joka taistelee vastustajaa vastaan automatisoidussa taistelussa. Tuota samaa tarjoilee lautapelimuodossa Challengers!.

Kyseessä on pakanrakennusturnaus, jossa pelaajat kisaavat taisteluissa siitä kenellä on toimivin pakka. Challengers! on saanut pelipiireissä ristiriitaisen vastaanoton etenkin ”auto battler”-leiman takia. Itsekin suhtauduin pelin perusideaan skeptisesti, mutta niin vain teoriassa hölmöstä ideasta kuoriutuu käytännössä jotain hienoa.

Turnaukseen!

Pelin idea on yksinkertainen. Jokainen pelaaja saa itselleen turnauskaavion, jossa näkyy pelin kulku, eli millä areenalla pelaaja kullakin kierroksella käy taistelunsa. Ennen taisteluvaiheen alkua kaikki pelaajat suorittavat yhtä aikaa pakanrakennusvaiheen, jolloin pakkaan lisätään kortteja. Yleensä kortteja saa valita kaksi kappaletta. Valitut kortit lisätään pakkaan, ja pakka sekoitetaan. Sitten siirrytään yhtä aikaa 1 vs 1 -muodossa käytäviin taisteluihin.

Taistelu on luonteeltaan köydenvetoa siitä kuka saa pidettyä voittajaa merkitsevän lipun itsellään. Lippu on aina yhden kortin hallussa ja lipun saadakseen täytyy kortin voima-arvo päihittää. Hyökkääjän voima-arvo saadaan paljastamalla pakasta kortteja, kunnes yhteenlaskettu voima-arvo on sama tai enemmän kuin puolustajan voima-arvo. Arvon ylittänyt kortti nappaa lipun itselleen, ja tappion kärsineet vastustajan kortit asetetaan areenan laidalla sijaitsevalle penkille. Penkille mahtuu kuusi erinimistä korttia, ja samannimiset kortit asetetaan päällekkäin. Taistelun häviää, jos penkille ei mahdu enää kortteja, tai jos ei pysty vastaamaan lippua hallussa pitävän kortin voima-arvoon. Jälkimmäinen tapaus tarkoittaa käytännössä pakan loppumista.

Taistelun voittaja saa palkinnoksi pokaalimerkin, josta saa vaihtelevan määrän faneja. Taistelun jälkeen pelaajat katsovat turnauskaaviosta millä areenalla he taistelevat seuraavaksi ja lisäävät sitä ennen taas pakkaansa pari korttia lisää. Taisteluita käydään yhteensä seitsemän kappaletta, minkä jälkeen kaikki pelaajat laskevat keräämiensä fanien määrän. Kaksi eniten faneja kerännyttä pelaajaa käyvät vielä ratkaisevan finaalin, jonka jälkeen koko turnauksen voittaja on selvillä.

Pakanrakennus edellä

Mennään suoraan siihen puhuttavimpaan yksityiskohtaan: eli taistelut ovat tosiaan pitkälti automaattisia. Käytännössä tässä paljastetaan kortteja pakan päältä yksi kerrallaan ja noudatetaan korttien ohjeita. Jotkin pakat sisältävät enemmän valintakortteja, mutta yleisesti ottaen 90 % taisteluvaiheesta peli pelaa itse itseään.

Ei ole vaikea arvata mihin pelin kritiikki suurimmaksi osaksi kohdistuu. Monet näkevät, ettei Challengers!:ssa ole mitään pelattavaa, koska taisteluissa ei tarvitse tehdä juuri mitään. Ymmärrän kritiikin ja tavallaan se on totta, mutta automaattitaistelut ovat juuri pelin juju. Suurimmat päätökset tehdään pakanrakennusvaiheessa, ja taisteluissa vain nähdään miten valinnat toimivat käytännössä. Trimmaa pakkaa ja katso miten se toimii. Jos ei toimi, niin trimmaa lisää.

Pakanrakennusvaiheessa on pari hienoa ideaa: yksi on se, että kortteja voi nostaa viisi kappaletta, mutta halutessaan kaikki viisi voi heittää pois ja nostaa uudet viisi, joista valita kierroksen kortit. Välimallikin löytyy: on mahdollista valita ensimmäisestä viiden satsista yksi kortti, heittää neljä muuta pois ja nostaa uudet neljä, joista valita toinen kortti. Paksua pakkaa voi siis käydä läpi yllättävän tehokkaasti ja etsiä sopivia kortteja. Aina tietenkään haluttuja kortteja ei millään saa, mutta jonkinlaisen komboviritelmän ainakin.

Toinen huippuidea on, että pakanrakennusvaiheen aikana kortteja voi tuhota omasta pakastaan täysin vapaasti. Tämä mahdollistaa pakan rajun trimmauksen ja strategian vaihdon kesken turnauksen. Tuhoaminen on erityisen tärkeää edellä mainitun penkkitilan vuoksi, joten pakassa harvoin on varaa pitää kaikkia kortteja.

Itse korttien toiminnot ovat varsin suoraviivaisia, kuten “Jos tämä kortti on penkillä, kaikkien hyökkäävien korttien voima-arvo on +1”, mutta ne avaavat paljon strategiamahdollisuuksia. Useimmiten haluat voimakkaita suuriarvoisia kortteja tai paljon samanlaisia pieniä kortteja, jotka eivät vie penkkitilaa. Erityisen vahvoja ovat kortit, joilla penkkiä voi siivota tyhjäksi tai kortit, jotka kutsuvat penkillä olevia kortteja takaisin taisteluun. Ja jottei ihan korttituurin armoilla olisi, pakan järjestystä muuttavat kortit ovat aina hyvä valinta.

Hauskuutta tiukassa paketissa

Pelin suuri tuurielementti ei minua haittaa. Tässä on hyvä esimerkki pelistä, jossa liiallinen strategisuus vain tuhoaisi toimivan paketin. Suuri satunnaisuus takaa vaihtelevuuden ja sen, että pelissä on elämää. Challengers! on eräänlainen leikkikenttä, jossa keskitytään olennaiseen. Joutoaikaa ei ole käytännössä ollenkaan ja hauskuus on maksimoitu.

Lähin verrokki Challengers!:lle lienee The Quacks of Quedlinburg. Molemmissa rakennetaan pakkaa (tai Quacksin tapauksessa pussia) ja sitten vain katsotaan mitä tapahtuu. Challengers! on vielä Quacksiakin enemmän perhepelitasoa: sääntöjä on varsin vähän ja pelaajien välinen vuorovaikutus on runsaampaa. Siinä missä Quacks ottaa itsensä vähän vakavasti, Challengers! suhtautuu kaikkeen rennommin.

Turnausformaatti ja vuorovaikutus muihin pelaajiin luovat myös hilpeitä tilanteita. Toisten pakoista kuulee huhuja ja viereisten areenojen taistoja ei voi olla vaivihkaa seuraamatta. Kun vieressä oleva vastustaja voittaa matsin toisensa jälkeen, sitä vaistomaisesti alkaa varautua tulevaan isoon kamppailuun. Tähän kun yhdistää vielä istumapaikkojen vaihdon ja yleisen turnaushärväyksen, niin tunnelma pelissä on kohdallaan.

Huikeaa viihdettä mutta ei kaikille

Challengers!:in hienoutta on vaikea selittää keräämättä hämmentyneitä katseita. Pelin kuvailu “kerää kortteja pakkaasi ja taistele paljastamalla kortteja sattumanvaraisesti yksi kerrallaan” kuulostaa ihan typerältä. Sitä se pintapuolisesti onkin, mutta kun pääsee alkujärkytyksen yli, alta paljastuu upea peli.

Vaatiihan tämä toki hitusen leikkimieltä, rentoa asennetta ja sen hyväksymistä että satunnaisuus voi pilata parhaimmatkin pakkaviritelmät. Tällainen kevyt läpsyttely ei varmasti toimi kaikille, mutta ison porukan pikkuisen ajattelua vaativana seurapelinä tämä on napakymppi.

Pelaajamäärästä sen verran, että laatikon kylkeen printattu 1–8 pelaajaa on varsin lavea. Parittomilla pelaajamäärillä turnauksessa käytetään robottipelaajaa, joka on yllättävän näppärä, muttei se ihmispelaajaa korvaa. Uskoisin alle neljän hengen pelien olevan aika vaisuja, joten käytännössä parhaimpia ovat neljän, kuuden ja kahdeksan hengen pelit.

Uudelleenpeluuarvo herättää jonkin verran kysymyksiä. Erilaisia kortteja on toki 70 ja erilaisia efektejäkin nelisenkymmentä, mutta tulevatko pakanrakennuksen strategiset mahdollisuudet kuitenkin nopeasti vastaan? Kritiikkinä täytyy sanoa, että korttien efektit voisivat olla paljon villimpiä ja monipuolisempia. Jossain vaiheessa peli huutaakin itselleen uusia kortteja sisältävää lisäosaa. Sellaista suunnittelijat ovatkin jo lupailleet.

Kaiken kaikkiaan Challengers! on sen verran uniikki ja vekkuli pelitapaus, että uskallan veikata sille paikkaa tämän vuoden Spiel des Jahres -finaalissa. Tässä on ainekset pieneen klassikkoon.

Faktat Challengersista

Suunnittelija: Johannes Krenner, Markus Slawitscheck

Julkaisija: Z-Man Games, 1 More Time Games (2022)

Mutkikkuus: Yksinkertainen. Säännöt selittää alle 10 minuutissa.

Onnen vaikutus: Suuri, mutta sen ei pidä antaa hämätä. Paras pakanrakentaja kyllä voittaa.

Vuorovaikutus: Turnausformaatti ja pelaajien väliset taistelut pitävät vuorovaikutuksen pinnassa, vaikka pakanrakennus lipsahtaa vähän yksinnysväyksen puolelle.

Teema: Korttien toiminnot ovat mukavan temaattisia. Lapsekas ja hauska kuvitustyyli sopii hyvin kevyeen peliin, vaikka teema vähän outo onkin. Kokonaisuutena turnausmähinä välittyy.

Uudelleenpelattavuus: Hyvä. Erilaisia kortteja on paljon eikä niitä kaikkia käytetä yhdessä pelissä. Silti monien pakanrakennuspelien tapaan tämäkin kaivannee lisäkortteja jossain vaiheessa.

Kieliriippuvuus: Korteissa on jonkin verran tekstiä.

Pelaajamäärä: 1–8. Käytännössä parhaimmillaan 4, 6 tai 8 pelaajalla.

Pituus: 45 min. Peliaika voi hieman venyä pakanrakennusvaiheessa.