Celtic

Glaubergin kelttiprinssille täytyy nimetä seuraaja. Neljä perhettä kilpailee vaikutusvallasta kehittämällä ympäröiviä alueita ja käymällä kauppaa naapuriseutujen kanssa. Vain kaikkein vaikutusvaltaisimman perheen johtaja voi nousta seuraavaksi kelttiprinssiksi!

Celticin takakansiteksti on tuttua eurohuttua, mutta eipä pelin teemalla ole juurikaan väliä. Todisteena peli julkaistiin alunperin nimellä Wunderland, jossa teemana toimi nimensä mukainen maailman suurin pienoisrautatie-teemapuisto ja sen minimaailmat.

Vaikka kyllä ne kelttiprinssitkin toimivat, jos peli näyttää näin hyvältä. Kun kelttikuorrutuksen kaapii päältä, alta paljastuu leppoisa nouda-ja-toimita-peli, joka toimii erityisesti perheiden peli-iltamissa.

Kasa sinne, toinen tänne

Alussa kaikki pelaajat saavat pinon nappuloita, jotka aloittavat matkansa aloitusruudusta. Vähitellen nappulatorni jakaantuu pienempiin pinoihin ympäri karttaa, sillä pelaajan on vuorollaan napattava yksi tai useampi nappula jostain kasasta ja siirrettävä niitä yhden tai kaksi ruutua johonkin suuntaan.

Pelin twisti on loisiminen, joka tapahtuu liikkumisten välissä. Jos lähtöruudussa oli myös muiden pelaajien nappuloita, jokainen heistä päättää, seuraavatko pelaajaa uuteen ruutuun ja kuinka monella nappulalla. Näin ollen laudalla voi edetä ja nappuloitaan hajauttaa tehokkaasti myös muiden vuoroilla.

Hajaannuttaminen kannattaa, sillä pelin alussa jokainen saa kaksi tavoitekorttia. Mikäli pelaajalla on nappulat tavoitekortin vaatimissa ruuduissa, voi kortin pisteyttää. Nappulat palaavat tämän jälkeen takaisin aloitusruutuun.

Toinen tapa kerätä pisteitä ovat kauppatavarakortit. Niitä löytyy jokaista oma kasa laudan reunoilta. Jos pääsee kauppatavararuutuun, voi nostaa yhden tuotteen jokaista palauttamaansa nappulaa kohden. Pelin lopuksi kortit pisteytetään setteinä sen mukaan, montako jokaista on kerännyt ja montako tavoitekorttia on pisteyttänyt.

Peli loppuu viidennen pisteytetyn tavoitekortin jälkeen tai jos joku pelaajista kerää yhden kaikkia seitsemään kauppatavaraa. Pisteiden jälkeen selviää voittaja. Tai siis se kelttiprinsseys.

Loisiminen on kivaa!

Celtic on siis tyylipuhdas nouda-ja-toimita–peli. Sääntöjä ja mutkikkuutta on karsittu niin, että jäljelle on jäänyt pelkkä ydin – nappuloita viedään sopiviin paikkoihin ja pisteytetään. Suurin haaste syntyy lähinnä siitä, paljonko pisteitään hajauttaa tavoite- ja kauppatavarakorttien välillä ja miten nopeasti saa kaiken tehtyä. Pelit ovatkin tiukkoja kilpajuoksuja ja usein häviävän pelaajan voitto on vain yhdestä lisävuorosta kiinni.

Celticiä mainostetaan perhepelinä ja siinä kontekstissa se toimii mainiosti. Pelissä on mielekästä pohdittavaa aikuiselle, mutta kouluikäiset lapset pystyvät hekin pelaamaan melko tasavertaisina aikuisten kanssa. Peli muistuttaakin jollain tasolla aiempaa Vuoden Perhepeli -voittajaa Battle Sheepia (molemmat ovat abstrakteja pelejä, joissa nappulapinoja jaetaan pienempiin pinoihin) ja Celticille voisin povata menestystä samassa kisassa.

Vaikka pelaajien välinen interaktio on vähäistä, loisimisen vuoksi kaikkien pelaajien vuoroja seuraa mielellään. Koska muiden vuoroilla saa usein liikuttaa omia nappuloitaan, tulee pelin aikana kuin huomaamatta tehtyä monen monta pientä valintaa.

Toisten siipeily vaikuttaa myös omiin liikkeisiin laudalla. Usein joutuu puntaroimaan, edistääkö omaa peliä ja mahdollisesti auttaa toista vai kärkkykö vielä hetken sitä mitä toiset tekevät. Valinnat korostuvat erityisesti kaksinpelissä. Moninpeleissä voi pelata vähän rennommalla otteella, kun uusia loisimistilanteita avautuu eteen jatkuvasti.

Pesunkestävä perhepeli

Kauppatavarakorttien pisteenlasku on selkeän pelin ainoa kömpelömpi puoli. Ensin täytyy laskea pisteytettyjen tavoitekorttien määrä ja lisätä siihen yksi. Tämä kertoo, montako kauppatavarakorttia voi olla yhdessä setissä. Sitten setit laitetaan suuruusjärjestykseen ja eniten kerätyistä tuotteista saa yhden pisteen per kortti, toiseksi eniten kerätyistä kaksi ja niin edelleen.

Tavarakorttien pisteytys on toki kekseliäs, eivätkä pisteytyssäännöt ole mahdottoman vaikeita ymmärtää, jos lautapelejä on joskus pelaillut. Perheen kanssa pelatessa kannattaa kuitenkin varautua ainakin yhteen harjoituserään, jotta pisteytyksen nyanssit hahmottuvat.

En itse odottanut Celticiltä juuri mitään, mutta peli yllätti minut positiivisesti. Se toimii eri pelaajamäärillä, siinä on sopivassa suhteessa tuuria ja taitoa sekä kauniit komponentit. Yhden pelin nakuttaa vielä helposti laatikon lupaamaan 45 minuuttiin – meillä kaksinpeli on ohi reilussa 20 minuutissa. Tällaisia pelejä tarvitaan aina.

Faktat Celticistä

Suunnittelija: Dirk Hillebrecht

Julkaisija: Pegasus Spiele (2020), Lautapelit.fi (2021)

Mutkikkuus: Itse perussäännöt ovat todella selkeät. Tuotteiden pisteytys on ainoa asia, joka on hieman hankala hahmottaa.

Onnen vaikutus: Tavoitekortit tuovat peliin tuurielementtiä ja muiden toiminta kaaosta. Taidolla on myös merkitystä. Perhepeliksi tasapaino on kunnossa.

Vuorovaikutus: Vaikka toisten toimintaa ei voi estää tai siihen vaikuttaa, toisten liikkeiden seuraaminen tekee pelistä yllättävän interaktiivisen.

Teema: Kelttiteema on umpitylsä, eritoten, jos vertailukohtana on alkuperäinen teemapuistoversio. Onneksi kuvitus on hienoa.

Uudelleenpelattavuus: Vaihtuvuutta on lähinnä tavoitekorteissa ja jokainen pelikerta on melko samanlainen. Kyllä tätä silti useamman kerran jaksaa vääntää.

Kieliriippuvuus: Sääntöjä lukuunottamatta kaikki on pelissä tekstitöntä.

Pelaajamäärä: 2–4.

Pituus: 20–45 minuuttia.