Caverna: The Cave Farmers

Urbaani cityihminen saattaa toisinaan kaivata takaisin maalle. Tähän tunteeseen vastasi vuonna 2007 julkaistu lautapeliklassikko Agricola, joka sai pelaajat riehaantumaan porkkanoiden kasvatuksesta ja lampaiden jalostuksesta. Suosittu peli sai seuraajan vuonna 2013, kun Caverna: The Cave Farmers ilmestyi.

Vaikka Cavernaa tulisi arvioida omine ansioineen, vertailu on käytännössä pakollista. Caverna tuntuu kuin Agricolan päivitetyltä versiolta, sen verran samoja elementtejä molemmista löytyy. Puettavat saappaat ovat suuret, joten kuinka pikkuveli pärjää isommalleen?

Pelin idea

Caverna on työläistenasettelupeli, jossa maanviljelijöinä toimivat kääpiöt. Tarkoituksena on muun muassa viljellä maata ja kasvattaa eläimiä. Tähän tehtävään tarvittavat resurssit saadaan toimintoruuduista, joiden määrä lisääntyy vähitellen pelin edetessä.

Pelin alussa jokainen pelaaja saa oman pelilaudan. Pelilaudan toisella laidalla on metsää, jonka päälle raivataan pellot sekä rakennetaan aitauksia eläimiä varten. Kun pellot on raivattu, niille voidaan viljellä viljaa tai vihanneksia. Väliajoin pelissä tapahtuu sadonkorjuu, jolloin pellon antimet poimitaan ja eläimet lisääntyvät. Sadonkorjuun aikaan perheenjäsenet eli työläiset on lisäksi ruokittava.

Villejä rubiineja

Tähän mennessä meno on kuin suoraan Agricolan sääntökirjasta, mutta pelistä löytyy myös tuoreita ideoita. Eläimistä uudet tuttavuudet ovat koira ja aasi. Koirat paimentavat lampaita myös aitaamattomilla niityillä, kun taas aasit voivat asua kaivoksissa.

Kaivokset ovat pelin toinen uusi ominaisuus. Oman pelilaudan vuoristoalueelle voi louhia tunneleita ja luolia. Tunneleita voidaan louhia syvemmältä, jolloin saadaan rubiineja ja malmeja, kun taas luoliin voidaan rakentaa uusia huoneita. Rubiini on erityisen arvokas resurssi – sen voi milloin tahansa vaihtaa haluamakseen resurssiksi tai esimerkiksi pellon- tai tunnelinpätkäksi.

Luolia kannattaa rakentaa, sillä niihin sisustetuista huoneista saa monenlaisia hyötyjä. Jotkut huoneet antavat voittopisteitä, toiset mahdollistavat lisäperheenjäsenien ”hankinnan” tai antavat pelaajille apuja pelin edetessä. Huoneet siis käytännössä korvaavat Agricolan kortit. Suurin ero on lähinnä se, että huoneet ovat alusta saakka esillä ja kaikkien saatavilla.

Viimeisin ja suurin uudistus on mahdollisuus tehdä ryöstöretkiä. Koska kyse on europelistä, niin mistään kovin väkivaltaisesta ei ole kyse. Ensin yksi työläisistä pumpataan malmilla asekuntoon. Tämän jälkeen työläisen mennessä retkelle, hän tuo mukanaan yhden tai useamman saaliin, jotka valitaan työläisen vahvuuden mukaan. Esimerkiksi kolmosen arvoinen sotakääpiö voi tuoda porsaan, mutta kahdentoista arvoinen kääpiö voi heti kyntää tai kylvää pellon. Retken lopuksi kääpiön arvo nousee yhdellä. Koska kääpiö voi aina valita arvoaan alemman saaliin, ryöstöretkeily antaa melko vapaat kädet tavaroiden ja toimintojen valintaan.

Suoraviivaisempaa menoa

Kaikenlaista lisätekemistä on tarjolla, mutta paljon on myös kiinnitetty Agricolan ryppyjen silottamiseen. Monet asiat on fiksummin toteutettu – aitaukset rakennetaan valmiilla laatoilla, korttien kuvitus on selkeämpää ja loppupisteytys suoraviivaisempaa. Lopussa melkein jokaisesta tavarasta saa yhden pisteen. Tämä helpottaa erityisesti toimintojen keskinäistä vertailua.

Työläisten ruokkimista on virtaviivaistettu urakalla. Eläimet, vihannekset ja viljat voi muuttaa ruoaksi milloin vain, eikä Agricolan kaltaisia ruoanvalmistusketjuja tarvita. Samalla tietty intensiivisyys katoaa, kun ruokkiminen ei vaadi enää yhtä suuria ponnistuksia.

Caverna muistuttaa Agricolan lisäksi monia muita Uwe Rosenbergin pelejä. Pelaajalle tarjotaan avoin leikkikenttä aivan kuin Le Havressa ja ajatus huoneista on Agricola: All Creatures Big and Smallista tuttu. Caverna ei siis ole hirveän innovatiivinen peli, samaan pakettiin on vain kerätty monet hyväksi havaitut ideat.

Huoneiden huumaa

Cavernan valtti on strateginen syvyys. Kun huoneet ovat esillä heti pelin alussa, peliään voi suunnitella hyvinkin pitkälle. Peli ei myöskään pakota keräämään kaikkea, vaan pelaajat voivat erikoistua tiettyyn asiaan ja panostaa siihen täysillä.

Huoneita on yhteensä puolisen sataa eli ihan mukava määrä. Kaukana ollaan Agricolan sadoista korteista, mutta uudelleenpelattavaa riittää silti kymmeniksi pelikerroiksi. Se kylläkin nyppii, ettei huoneiden valinnassa ole mitään satunnaiselementtiä. Nyt huonerivi on kovin staattinen.

Cavernan vahvuus on samalla sen heikkous. Jos Agricolassa 14 aloituskorttia saivat kainalot märiksi, niin Cavernan informaatioähky voi pyörryttää. Heti pelin alussa eteen lätkäistään 48 huonetta ja siihen päälle tulee pelin edetessä reilu 30 toimintoruutua. Jäätyjille ja jumittajille kyseessä on hurja koetinkivi.

Peliä voi tältä osin keventää. Aloittelijapelissä raapaistaan pois 20 huonetta, mikä helpottaa tiedon sulattelua. Kovin pitkään aloittelijapeli ei jaksa innostaa ja lisähuoneita kaipaa jo muutaman pelin jälkeen. Alkuun kevennetty versio on kuitenkin ihan passeli ratkaisu.

Caverna on yllättävän armelias peli. Rubiinit ja helppo ruokkiminen minimoivat katastrofaaliset virhearviot ja hyviä toimintoja roikkuu joka oksalta. Ja onpa pelissä myös imitaatio-ruutuja, jossa saman toiminnon voi suorittaa pientä maksua vastaan. Ei Agricolankaan vuorovaikutus suurta ollut, mutta nyt toisten pelaajien estäminen on lähes mahdotonta. Estelyä tapahtuu lähinnä huoneiden oston yhteydessä, sillä niitä on vain yksi kutakin.

Tavaran paljous

Pelin mukana tulevan materiaalin määrä on aivan älytön. Pelkästään puuosia on yli 300 ja laattoja sata enemmän. Tämä johtaa väistämättä siihen, että pelaamiseen kannattaa varata paljon tilaa. Pienelle pöydälle peliä ei saa mahtumaan. Myös jonkinlaiselle säilytysjärjestelmälle on tarvetta, mutta tehtävä ei ole helppo – laatikkoon ei juuri hukkatilaa jää.

Tavara on myös laadukasta ja upean näköistä. Puuresurssit ovat Rosenbergin pelejä pelanneille tuttuja, mutta ne näyttävät edelleen hyviltä. Uudet tulokkaat eli akryylirubiinit ja -malmit ovat hienoja ja kuvitus kaikin puolin tyylikästä. Cavernaa kehtaa esitellä.

Peli venyy ja paukkuu jopa 2–7 pelaajalle. Toiminnot vaikuttaisivat olevan tasapainossa kaikilla pelaajamäärillä, mutta ongelmana on pituus. Viisinpeli oli vielä yllättävän mukava kokemus, mutta tätä suuremmat pelit jättäisin suosiolla väliin. Kaksin- ja kolminpelissä huoneita on taas niin monta, että jokainen voi rauhassa puuhata omiaan. Ratkaisuna voi kokeilla Mathue Faulkin sääntömuutosta.

Agricola 2.0

Caverna on monessa suhteessa mukava peli. Siitä löytyy kokeiltavaa pitkäksi aikaa, eikä ulkoasussa olla säästelty. Samalla peli summaa hyvin suunnittelijansa tämänhetkisen osaamisen ja kehityksen. Vaikka Uwe tunnetaan peli-ideoidensa uudelleenjalostuksesta, juuri Cavernan kohdalla tuntee ympyrän sulkeutuvan.

Arvostelun tärkein kysymys lienee se, syrjäyttääkö Caverna Agricolan. Minun kohdallani kyllä, sillä pidän todella paljon peliin tehdyistä muutoksista. Korttien korvaaminen laatoilla tulee varmasti jakamaan pelaajat kahteen leiriin, samoin tietty intensiivisyyden puuttuminen. Kokonaisuutena Caverna kuitenkin rullaa paremmin ja päivittää Agricolan onnistuneesti uudelle vuosikymmenelle.

Jos kumpaakaan peliä ei ole vielä kokeillut, niin Caverna on kuin anopin suosikkivävy – syvällinen, kiltti ja komea. Vaikka edellinen vävyehdokas oli mallikelpoinen yksilö, niin uuden kandidaatin hurmaa on vaikea vastustaa.

Faktat Cavernasta

Suunnittelija: Uwe Rosenberg

Julkaisija: Lookout Games (2013)

Mutkikkuus: Mutkikkuus on Agricolan tasoa eli pelissä on jonkun verran opetettavaa.

Onnen vaikutus: Toiminnot ja osa sadonkorjuista tulee satunnaisessa järjestyksessä, muuten pelissä ei onnea ongita.

Vuorovaikutus: Suurin kilpailu syntyy huoneista, joita on vain yksi kappale kutakin. Muuten toisen pelaajan blokkaaminen on liki mahdotonta.

Teema: Teema toimii hyvin. Visuaalinen loisto auttaa sulautumaan kääpiöfarmarin elämään.

Uudelleenpelattavuus: Cavernan ehdoton vahvuus. Erilaisia strategioita on suuri määrä, eikä pelaajaa pakoteta keskittymään kaikkeen.

Kieliriippuvuus: Laatoissa ja korteissa on jonkun verran tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–7.

Pituus: Kesto riippuu paljon pelaajamäärästä. Jos säännöt on hanskassa, peli kestää reilu puoli tuntia pelaajaa kohden.