Catan Kaksinkamppailu

Kaksinpelattavat versiot useamman pelaajan peleistä tuntuvat nykyään olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. 7 Wonders Duel ja Kingdomino Duel ovat hyviä esimerkkejä tällaisista.

Catanista kaksinpeliversio Catanin uudisasukkaat -korttipeli ilmestyi alun perin jo vuonna 1996 ja suomeksi 2005. Vuonna 2010 pelistä ilmestyi uudistettu versio nimellä Rivals for Catan. Nyt käsittelyssä on Lautapelit.fi:n vuonna 2022 julkaisema pelin neljänteen laitokseen perustuva julkaisu. 

Kortteja ja noppia

Pelin ideana on kerätä ensimmäisenä seitsemän pistettä rakentamalla kyliä ja kaupunkeja. Kullakin pelaajalla on alussa kaksi kylää ja näiden ympärillä yksi kustakin pelin kuudesta eri maastosta. Maastot toimivat samalla resursseina: maastolla olevien resurssien määrä ilmaistaan maastokorttia pyörittämällä. Yhdelle maastokortille mahtuu korkeintaan kolme resurssia, enempää ei voi saada. 

Kussakin maastokortissa on numero yhdestä kuuteen. Kunkin vuoron alussa heitetään noppaa, ja kumpikin pelaaja saa yhden kutakin nopan silmäluvun mukaista resurssia. Pelin aikana maastoja voi saada lisää, jolloin resurssejakin voi saada yhdellä nopanheitolla useampia. 

Nopanheiton jälkeen on aika pelata kortteja. Yhteisistä pinoista voi aina rakentaa teitä, kyliä ja kaupunkeja niin kauan kuin niitä on jäljellä. Kylien välissä on aina oltava tie, ja kylän voi päivittää kaupungiksi. Pelin lopussa jokainen kylä on yhden pisteen arvoinen, kaupunki kahden. Rakentaessaan kylän pelaaja saa välittömästi kaksi uutta satunnaista maastoa, jolloin hänen resurssintuotantonsa kasvaa. 

Näiden perusrakennuksien lisäksi pelaajilla on käytössään lähtökohtaisesti kolme käsikorttia. Nämä jakaantuvat karkeasti ottaen toimintokortteihin ja rakennuksiin. Toimintokorteilla tapahtuu jokin välitön efekti (esimerkiksi ”Vaihda kaksi raaka-ainetta joksikin toiseksi” tai ”Saat itse valita kylääsi tulevat uudet maastot”). Rakennukset puolestaan liitetään johonkin kylään tai kaupunkiin, ja niistä saa jonkin pysyvän edun (esimerkiksi ”Viereiset vuoret tuottavat aina kaksi malmia kerrallaan” tai ”Saat aina vaihtaa villaa muihin raaka-aineisiin suhteessa 2:1”). Kyliin mahtuu kaksi laajennusta kuhunkin, kaupunkiin neljä. 

Rakennuksissa voi olla myös erilaisia symboleita. Kauppa- ja vahvuuspistesymbolien enemmistöistä on molemmista tarjolla voittopiste, muilla symboleilla voi saada esimerkiksi kasvatettua käsikorttiensa määrää. 

Teemoitettuja tapahtumia 

Tavallisen numeronopan lisäksi vuoron alussa heitetään myös tapahtumanoppaa. Tämän nopan myötä pelaajat voivat saada parilla eri tavalla lisää raaka-aineita. Jos nopasta tulee rosvo, joutuu yli seitsemän raaka-ainetta hamstrannut pelaaja luovuttamaan pois kaikki villansa ja kultansa. Kysymysmerkillä puolestaan nostetaan korttipinosta päällimmäinen tapahtumakortti, jonka käskyä tulee välittömästi noudattaa. Tapahtumat vaihtelevat laidasta laitaan: pelaajat voivat vaikkapa saada ilmaiseksi raaka-aineita tai vahvuusenemmistön omaava pelaaja saa purkaa jonkin vastapelaajan rakennuksista. 

Peruspelin kortit tulevat äkkiä tutuiksi, ja säännöissäkin perussääntöihin viitataan ”opettelupelinä”. Enemmän pihviä peliin saadaan lisäämällä peliin jokin kolmesta teemapakasta, joita ovat Kullan aika, Kuohunnan aika ja Edistyksen aika. Näillä pelatessa voittopistemäärä nousee kahteentoista, mutta nyt myös käsikortteja rakentamalla voi saada voittopisteitä. 

Kullan aika tuo mukanaan kortteja, joilla voi hyödyntää kultaa peruspeliä tehokkaammin. Peruspelissä kulta on selvästi hyödyttömin resurssi, sillä sitä ei juuri rakenteluun käytetä. 

Kuohunnan aika tuo peliin lisää vuorovaikutusta, ja siinä on mahdollista käydä suoremmin vastustajan kimppuun esimerkiksi tuhoamalla tämän rakennuksia tai varastamalla käsikortteja. 

Edistyksen aikana pelaajat saavat rakennella erilaisia julkisia rakennuksia, kuten kirjastoja ja yliopistoja, mutta tapahtumakorteissa on mukana nippu kulkutauteja, jotka tuhoavat raaka-aineita kaupunkien ympäriltä. 

Kaikki kolme teemapakkaa voi myös yhdistää yhdeksi mammuttipeliksi, joka kestää 13 pisteeseen asti. Tällöin tosin jokaisesta pakasta poistetaan osa korteista. Pelin aikana pelaajat voivat nostaa kortteja joko peruskorttien pakoista tai mistä tahansa teemapakasta. 

Tarjoavatpa säännöt vaihtoehdon turnauspeliinkin. Tuolloin molemmat pelaajat tarvitsevat oman kopionsa pelistä, ja saavat muodostaa itselleen pakan vapaasti haluamistaan korteista. 

Pitkähköä läpsintää 

Alkuperäinen Catan on kohtuullisen kevyt peli, ja sitä pidetään yhtenä parhaista porttipeleistä lautapelien ihmemaahan. Ehkä hieman yllättäen korttipeliversio kestää helposti puolet pidempään kuin isoveljensä. Peli vaatii myös runsaasti pöytätilaa, sillä pelattujen korttien tulisi mahtua samaan riviin, eivätkä kortit ole ihan pieniä. 

Koko peli pyörii käytännössä raaka-aineiden puljauksen ympärillä. Korteilla pyritään tehostamaan omia raaka-ainetuotantoja, ja raaka-aineilla rakennellaan sitten lisää rakennuksia. Jos tällainen idealtaan simppeli pyörittely kuulostaa kuivalta, kannattaa peli jättää väliin. 

Catan Kaksinkamppailu tarjoaa kuitenkin pelkän noppatuurin lisäksi mahdollisuuksia hallinnoida omaa peliään. Vuoronsa lopussa pelaaja saa vaihtaa yhden korteistaan minkä tahansa nostopinon korttiin, ja maksamalla kaksi raaka-ainetta saa katsoa jonkin pakan kortit ja nostaa sieltä haluamansa. Tästä tulee mukaan pientä muistipelielementtiä, sillä pakkojen korttien järjestystä ei saa muuttaa. Huonoja noppaheittoja voi myös aina kompensoida käymällä pankin kanssa resurssivaihtokauppaa suhteessa 3:1. 

Toki tuurillakin on merkitystä. Jos toinen pelaaja pääsee kovin paljon aikaisemmin rakentamaan lisää kyliä, on hänellä huomattava etumatka resurssintuotannossa. Tämä voi aiheuttaa turhautumista, jos omien maastojen numerot eivät vain suostu sattumaan kohdalle. Täysin jumiin peli ei voi silti jäädä, sillä joka vuoro saa ainakin yhden resurssin. 

Komponentit ovat varsin kohtalaiset. Symbolit ovat selkeitä, ja säännöissä on kattava listaus korttien yksityiskohtaisista säännöistä. Varsinkin korttitelineet ovat erinomaisia, ja niiden ansiosta pelaamaan pääsee lähes välittömästi. Eniten pelissä rassaa korttien jatkuva pyörittely, kun resursseja tienataan tai käytetään. Kortit kun ovat niin liukkaita, että ne mokomat tahtovat pyöriä vähän väliä lähes itsestään. Voikin olla helpompaa merkitä kunkin kortin resurssit esimerkiksi nopalla. 

Kaiken kaikkiaan peli tavoittaa varsin hyvin alkuperäisen pelin hengen. Nopanheittely, kylien ja teiden rakentelu, resurssien vaihtelu sekä enemmistöjen haalinta ovat veteraaneille tuttua huttua. Kaksinkamppailulla on kuitenkin selvästi oma identiteettinsä, ja eri teemapakoilla pelistä saa muokattua suhteellisen erilaisen. Peruspeliä kannattaa käyttää lähinnä pelin opetteluun, sillä sen kortit ovat hyvin peruskauraa. Oikeasti mielenkiintoiset kortit ovat juurikin teemapakoissa. 

Jos siis kohtalaisen pitkä kaksinpelattava kortti- ja resurssipyörittely yhtään kolahtaa omalle kohdallesi, kannattaa Catanin Kaksinkamppailulle suoda tilaisuus. 

Faktat Catan Kaksinkamppailusta 

Suunnittelijat: Klaus Teuber 

Julkaisija: Kosmos (2016), Lautapelit.fi (2022) 

Mutkikkuus: Varsinkin peruspeli on perusidealtaan suhteellisen kevyttä nopanheittelyä ja kortinläpsyttelyä. Teemapakoilla peliä saa jonkin verran monimutkaistettua. 

Onnen vaikutus: Nopanheitoilla ja korttinostoilla on merkitystä, mutta pelissä on keinoja vaikuttaa resursseihin ja käsikortteihin. Pääosin taitavin voittaa. 

Vuorovaikutus: Pelaajien on syytä tarkkailla toisen tekemisiä tarkoin, muutoin kaveri pääsee hyvin varmasti niskan päälle. 

Teema: Kyllä tästä oman uudisalueen rakentaminen välittyy, ainakin niin hyvin kuin tällaiselta korttipeliltä on lupa odottaa. Lisää temaattisuutta tuo myös pelin kolme erilaista teemapakkaa. 

Uudelleenpelattavuus: Pelissä on useita teemapakkoja ja erilaisia strategioita, joiden myötä uudelleenpeluuarvoa kyllä kertyy. 

Kieliriippuvuus: Korteissa on sen verran tekstiä, että pelin kieltä on syytä osata. 

Pelaajamäärä: 2 

Pituus: 30–75 minuuttia, riippuen käytetyistä pakoista ja noppatuurista. Käytännössä kesto painottuu skaalan yläpäähän.